pitihän tää taas arvata... nukkuminen romahti aikasemmasta 12h plus 3h päikkäreistä n 3-5h katkonaista unta yössä.
vitunvitunvitunvitunvittu !!!
Pienistä iloista, suruista, stressistä, ikävästä, rakkaudesta, ystävyydestä. Elämästä.
28.11.2011
24.11.2011
muhun sattuu.
pitäisi olla luuseriolo mutten jaksa edes välittää !
tekisi mieli kylmää, terävää jotta oisi konkreettinen syy tuntua pahalta, itkeä fyysistä kipua. mutta koska pelkään muutenkin omia ajatuksiani, 'sattuisiko', 'mitä kävisi', enkä halua joutua valehtelemaan, tai kertomaan. ystävälle ajatuksista kerroin, ja luulen että pelästytin. kerroin etten tällaisissa tilanteissa kestä jos joku selkeästi välittää, tiedän että välittää, ja tietää mun tietävän, nyt on vaikeana mun seurassa kun tiedän että haluaisi välittää ja näyttää mutta olen sanonut että sattuu.
taas lääkkeitä enkä tavallaan uskaltaisi noita toisia hakea, vaikka haluaisin tavallaan. liian helppo keino pakenemiseen, en tahdo semmoisia ulottuvilleni, vaikka tiedän että hyötyähän niistä olisi kun vain itseensä uskaltaisi luottaa.
ja toiset aiheuttaa stressiä... tai lähinnä se että niistä saa maksaa itsensä kipeäksi.
mun viikko on mennyt nukkuessa. melko lailla.... ainakin nukun, edes toistaseks vielä... mutta nukun aivan älyttömän liikaa... nukkusin enemmänkin jos antaisin itselleni 'luvan' luovuttaa.
ei jaksaisi mitään, ja silti haluaisi liikaa.
vittu mikä soppa, koko elämä.
pitäisi olla luuseriolo mutten jaksa edes välittää !
tekisi mieli kylmää, terävää jotta oisi konkreettinen syy tuntua pahalta, itkeä fyysistä kipua. mutta koska pelkään muutenkin omia ajatuksiani, 'sattuisiko', 'mitä kävisi', enkä halua joutua valehtelemaan, tai kertomaan. ystävälle ajatuksista kerroin, ja luulen että pelästytin. kerroin etten tällaisissa tilanteissa kestä jos joku selkeästi välittää, tiedän että välittää, ja tietää mun tietävän, nyt on vaikeana mun seurassa kun tiedän että haluaisi välittää ja näyttää mutta olen sanonut että sattuu.
taas lääkkeitä enkä tavallaan uskaltaisi noita toisia hakea, vaikka haluaisin tavallaan. liian helppo keino pakenemiseen, en tahdo semmoisia ulottuvilleni, vaikka tiedän että hyötyähän niistä olisi kun vain itseensä uskaltaisi luottaa.
ja toiset aiheuttaa stressiä... tai lähinnä se että niistä saa maksaa itsensä kipeäksi.
mun viikko on mennyt nukkuessa. melko lailla.... ainakin nukun, edes toistaseks vielä... mutta nukun aivan älyttömän liikaa... nukkusin enemmänkin jos antaisin itselleni 'luvan' luovuttaa.
ei jaksaisi mitään, ja silti haluaisi liikaa.
vittu mikä soppa, koko elämä.
13.11.2011
7.11.2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)