Nukuin paremmin viime yönä kuin pitkään aikaan !

Jossain vaiheessa alkuillasta tajusin että hitto, en oo ottanu lääkkeitä... En sitten jaksanut siinä vaiheessa enää alkaa etsimään vettä ja levyjä,  joten lääkkeet jäi ottamatta. Siitä huolimatta nukuin niin paljon paremmin kuin pitkiin aikoihin ja aamulla heräsin virkeänä !

Työpäivä meni tosi rattoisasti kun oli pirteä olo.

Koskahan saisin soitettua lääkärilleni erästä asiaa noista lääkkeistä ?

28081987

Onnea minä.

niin se elämä vie eteenpäin.

Nyt harmittaa !! Sillai pienesti lievästi, kuitenkin asia kun mahdollisesti on korjattavissa tavalla tai toisella.

Kerrottakoon nyt ihan alusta alkaen.

Pari viikkoa sitten ystävän kanssa lähdin metsästämään itselleni mekkoa serkkuni häihin, kun vielä silloin oli todennäköistä että pääsisimme lähtemään. Löysin todella kauniin mekon, todella täydellisen. Kuitenkin liian täydellinen toisen häihin, ja koska mekko oli hieman yläreunasta rikki, jäi kauppaan.

Muutaman päivän päästä tuosta mekkoetsiskelystä varmistui että emme pääse lähtemään jollei nyt ihmeitä satu ja löytyisikin kyyti jostain. Mutta sitten kuitenkin, tuli toinen tilaisuus tälle täydelliselle mekolle...

Erään melko huonon työpäivän jälkeen tuo avokkini muutaman päivän mietittyään 'kosi' ( siksi pupunkorvissa koska että kun olemmehan kihloissa olleet jo 5 vuotta, joten odotettuahan tämä on, mutta siis niin tai näin ). Muistin sillä hetkellä tän täydellisen mekkoni ja nyt sain hyvän syyn sen ostaa. En muistanut kauppaa missä tätä sovitin, koska sovitin useammassa kaupassa useitakin mekkoja. Muutama hetki etsiskelyä internetin ihmeellisestä maailmasta ja luulin löytäneeni tämän saman mitä sovitin. Tilaus eteenpäin ja parin päivän päästä mekko tuli tupsahtikin tuohon meidän postiin ja pääsin tänään vasta sovittamaan sitä uudelleen kun en halunnut että avokki näkee ennen meidän päivää. Mekko ei ollutkaan ihan sama ! Nätti tuokin on, erittäin nätti, mutta ei istu ihan niin täydellisesti päälläni kuin tämä toinen. 'Luut' jotka tässä sovittamassani mekossa oli, ei sitten ollutkaan tässä minkä ostin. Mekko on pelastettavissa korsetin kanssa, mutta hieman mietityttää tämä kun se sovittamani oli täydellinen ja tämä toinen lähes täydellinen, pelkään että myöhemmin harmittaa.

Häistä tämän verran. Emme ole vielä sopineet päivää tai sinällään muuten katselleet vielä eteenpäin, ja meinasin itse pitää jutun 'salaisuutena' vielä kunnes päivä on sovittu, mutta koska nyt viikonlopun aikana olemme kertoneet jo avokkini suvulle että suht lähiaikoina luvassa taas iloisia juhlia, päätin että voin hyvin kertoa tännekin.

Ajankohdan oli tarkoitus ensin olla vielä tämän vuoden puolella, olemme sopineet että häistämme tulee melko pienet. Emme kumpikaan kuulu kirkkoon, joka verottaa osansa 'prinsessahäistä', toinen on varallisuus. Mutta kun tarkemmin aloimme ajattelemaan, jo pelkästään avokkini läheisistä ystävistä kerääntyy sellainen porukka että vielä siihen sitten sukulaiset päälle, että olisi pakko miltein olla jokin muu paikka kuin meidän koti kahvittelulle ( itse vihkimistilaisuus, maistraatissa, kotona vaiko jopa jossain muualla riippuu tällä hetkellä vielä siitä vihiikö meidät eräs tuttu, vai sitten vain 'joku jolle maksetaan' ). Tämäkin on osasyynä sitten tuolle harmistukselle tuosta mekosta. Koska meidän häistä todennäköisesti sittenkin tulee isommat kuin ensin olemme kaavailleet, houkuttelisi kovasti ajatus prinsessamaisemmasta mekosta.

Appivanhemmat kovasti koettivat meitä houkutella siihen että siirtäisimme hääpäivämme tämän vuoden sisästä ensi kesän puolelle, jolloin meidät olisi mahdollisuus vihkiä, tai vähintään kahvitella avokkini lapsuudenkodissa, jossa olisi tilaa sitten taas enemmän kuin meillä tässä jo pelkästään sen takia että osa porukkaa mahtuu hyvin takapihalle, osa etupihalle, osa olkkariin ja keittiöön.

Toinen lähes mahdollinen ajatus oli myös että meidät vihittäisiin mökillä. Eli siis avokkini äitin vanhempien lapsuudenkodissa, mutta siihenkin johtaa sitten taas monta muttaa.

Mikäli tässä nyt todella käy niin että häistämme tulee niin suuret kuin mökillä ollessa laskeskelimme, olisi ilmeisesti ajankohtaista alkaa asiaa enenpikin suunnittelemaan jo pelkästään aloittaen siitä ketkä ovat tarpeeksi läheisiä jotta kutsuisimme ( jossa tapauksessa itseni pitäisi alkaa kovettamaan itseäni kun melko todennäköistä ettei suurin osa omasta suvustani ilmaannu paikalle, jolloin pettymys on kova, niinkuin joka kerta, vaikkakin joka kerta käy juuri näin ), minun pukuuni, avioidunko tuossa lähes täydellisessä nätissä yksinkertaisessa juhlamekossa vai pitääkö alkaa etsimään, säästämään prinsessamekkoa varten, ja kun tiedän että valkoinen häämekko ei iske minuun, mikä se oma värini sitten olisi ?, ja kun ajankohta todennäköisesti on sitten se kesä, tykkäisin että mekko olisi lyhyempi kuin ihan nilkkoihin ( tuo lähes täydellinen on noin polviin, joka on ihannepituus mielestäni kesähäämekolle ), ajankohtaa ja paikkaa ( miten autottomat pääsevät pidempää paikalle, missä mahdollisia yöpymisiä ? ), ruokailua, musiikkia ja niin edelleen ja niin edelleen, lista tuntuu loputtomalta.

Onneksi olen kuitenkin nopea liikkeistäni, tukkakoristeet, tiara, huntu ovat jo matkalle minulle päin, ja olen jo ehtinyt lähes ( muutama ehdokas, jotka tarkoitus katsahtaa kunhan tukkakoristeet tulevat, ja kun mekkoasiassa pääsen eteenpäin ) pestata itselleni tälle tärkeälle päivälle kampaajaa ilman että joudun itseni maksamaan kipeäksi kampauksestani !

Tarkoitus oli ihan nopeasti vain heittää tilannepäivitystä, mutta tästähän kertyikin tekstiä !! Kiitos mikäli jaksoit lukea tähän asti, lupaan että viimeisiä kirjaimia viedään. Ihmiset jotka mut tuntevat ( tunnistatte varmana itsenne ), vaikka tästä kirjoitan, ei tarvitse iiiiihan vielä hirveen yleisesti alkaa tästä puhumaan, asiasta tulemme puhumaan enemmän ja enemmän sitten kunhan edes päivämäärä on päätetty. :)



Ps. Aiheeseen liittyen loin tämmöisen http://bigdayplans.blogspot.fi/ , menee pläänit sitten tuonne, eikä tänne tarvii maratonkirjoituksia aiheesta enää laittaa :)

Onpas taas vierähtänyt aikaa siitä kun viimeksi olen päivittänyt, oisko nyt sit korkea aika taas välillä jotain höpistä ?

Paljon tuohon pieneen hetkeen on ehtinyt kaikkea mahdollista. Mm meidän kaveriporukkaan eksyi uusi tuttavuus, hyvin paljon mun kaltainen tyttönen. Viime viikonloppu meni mukavasti uuden tuttavuuden, koko porukan kanssa grillaillen ja chillaillen. Kontufestit jäi vähän harmittaa kun tosi tarkat toimet alkoholin kannalta. Itseäni siis ei oisi tuota muutamaa tuntia harmittanut istua, kuunnella rottaa ja vasta sen jälkeen lähteä hörppimään, mutta oisi ollut ankea yksin jäädä.

Muuta, mä löysin maailman täydellisimmän mekon, jolle tulee olee käyttöä muutaman kuukauden sisällä, siitä lisää joskus, mutta mekko tässä 

Lisäksi. Appiukko päätti taas yllättää meidät. Mies kun aloittaa autokoulun ensi viikolla, on meille sitten valmiiksi peli odottamassa kortin saamista !! Appiukko osti meille tämmöisen ( kuva lainattu, kuvassa ei meidän auto, mutta samanlainen )

Itsehän en autoista tiedä mitään, en ymmärrä miten yksi auto voi olla toista hienonpi tai muuta, ( no toki semmoiset obviously hienot on hienoja tai ällöjä, mutta perus henkilöautoista joilla perus Perhe Korhoset ajelee ) .. Enkä autoissa ymmärrä tätä mitä isompi sen hienonpi - politiikkaa. Mutta tuo meidän auto on kaikesta huolimatta meille sopivin mitä keksin ja ihan söpö, ei liian pramea, muttei kuitenkaan mikää ihan järkyttävä ruoskakaan.

Ei kai mulla tähän hetkeen muuta. Siivouskahville voisi painua ja vähän tuulettumaan.

Nyt on sitten lähete saatu ortopedille, eli siis joskus sitten postissa tupsahtaa aikaa jotta päästään arvioimaan tän mun polven kiireellisyys magneettikuvauksiin. Aika rentona olen tästä, eniten tosin pelottaa mitä tuolta löytyy, löytyykö mitään, saadaanko tämä hoidettua kuntoon ja millaisella hoidolla.

Taas ässää lykkäs, tosi tympee lääkärisetä !

Pikku Frank kasvanut ja kehittynyt pentukömpelyydestä ihan hirveästi. Melkoinen kiusankappale, vaikkakin silti aivan ihana vauva.

Ensimmäinen saikkupäivä mennyt nukkuen, ja ystävä kävi tuossa kahvilla ja katsomassa vauvaa. Pelkään että ehdin totaalisesti kypsyä pelkkään olemiseen kun ei loppuviikolle mitään suunnitelmia.

Kela myöskin saattais pikkuhiljaa vihdoin alkaa laittaa vauhtia siihen käsittelyyn. Sinällään ei kauheasti harmita että ihan sikakauan mennyt, koska sit ois mahdollisesti isompaa könttäsummaa tulossa kerralla, jonka sit vois laittaa johonkin kivaan. Mut saas nähdä.

Meripäivät jäi näkemättä, ei yllättänyt ! Siitä niin kauan kun yhden mahdollisen kyydin kanssa juteltu että voisi lähteä, eikä neidistä sittemmin ole kuulunut mitään. Mä en helvetti sentäs jaksa ihmisissä roikkua että koskakoskakoska. Jos ystävät yleensäkin ovat pitääkseen lupauksiaan, niin jonkinlaista oma-aloitteisuutta voisi osoittaa.

Kuukauden päästä olisi yhdet häät joihin olisi tarkoitus päästä. Kuitenkin ongelman tuottaa häiden sijainti, johon ei päästä ei sitten millään jollein jostain ilmaantuisi kuskia. Toisaalta, siellä olisi törmättävä semmoisiin sukulaisiin joita ei nyt juurikaan innosta nähdä. Mutta saas nähdä. Pääsenpäs ( pakko päästä!! ) sitten ainakin mekko-ostoksille mikäli päästään lähtemään. Lahjasta tulee ongelma, mitä päälle parikymppiselle pariskunnalle häälahjaksi suht pienin varoin ?

viikonloppu taas vaan meni.

pe-la yö oli 'yövyttävä' 'vanhas kodis', koska lauantaiaamulle oli murulle tehtävä hoidettavana. perjantai-ilta oli taas sitä samaa, jonka vuoksi sitten väsymyskin iski tosi ajoissa, oli pakko vaan päästä nukkumaan. semmoiset lähes 12h unet taas vedin ja lauantaiaamupäivä alkoi pähkäillen että mitähän tänään. päivä näytti taas menevän siihen samaan suuntaan kuin aina, ilmaisin sitten täten tahtovani ajoissa kotiin

kuitenkin lauantai koki käännöksen. haettiin auto ja lähdettiin ajelemaan ilman sovittua päämäärää, kaupan kautta vain hakien sipsejä pahimman nälän varalle, ja hieman virvoitusjuomia joita sitten sekoittelin edelliseltä illalta jääneihin viinaksiin. kummasti piristyin ! päädyttiin loppuenlopuksi Tuusulaan, erään järven rantaan nautiskelemaan auringosta ja ostoksista, ennenkuin lähdettiin ajelee takas päin. Takaspäin ajellessa sipseistä huolimatta iski nälkä, joten mäkkärin autokaistan kautta. Olisiko voinut tohelompaa myyjää olla !!! Sain väärän hampparin ( joka tosin ilmeni vasta kun aloin syömään ... ) enkä limua meinannut saada ollenkaan. Kuitin kanssa sitten takas kassalle että tahtoisin sen maksetun limunikin. Väsähdys palasi kun palattiin takas perushengailumestalle. Suhteellisen ajoissa onnekseni saatiin autokyyti kotiin, ja pian sitten uni taas jo kutsuikin.

Tämä päivä mennyt siivoillen ja aloitin yhden noista kirjastonkirjoista.

Alla kuvia.