Ihanaa Joulua !

Sukulaisille kerrottu, isolle osalle ystävistä kerrottu, joten ehkä aika täälläkin julkistaa parin kuukauden hihkutukseni :) Meille tulee vauva. Nyt ollaan noin 10. viikolla, joka tarkoittaa sitä että laskettu aika on (nyt ainakin toistaiseksi vielä, voi muuttua vielä, ensimmäinen ultra 4.1.) 19.7. Kesälapsi<3 :) Kannattaa vinkata jos haluat lueskella odotusajasta enenpikin, en aio tänne paljoa kirjata, niin tiedän sitten linkkiä heittää kiinnostuneille. Itsehän ollaan tiedetty jo pari kuukautta, en ehtinyt pitkälläkään olla kun alettiin aavistelemaan. Mikä on jännää, en moneen vuoteen ole osannut sietää koko joulunaikaa ollenkaan, nyt on joulunodotus ollut aivan erilaista kuin moneen moneen vuoteen. Masennuksilta, itkuilta, synkkyydeltä on vältytty, ja voin rehellisesti sanoa että ihan kiva että joulu tulee. Päästään syömään ihanaa ruokaa, viettää viimeinen aikuistenjoulu ihan perheen kesken. Ensi jouluna sitten vietetään ensimmäistä lastenjoulua sitten oman lapsuuden :) Että ihanaa joulun odotusta kaikille lukijoillekin, nauttikaa ruoista, herkuista, yhteisestä ajasta, mahdollisista lomista ja tunnelmasta <3

Oho, onpas aikaa vierähtänyt kun oon viimeksi kirjoittanut !! Kaikki aika mennyt töissä, ja kotona on oikeastaa hengannut vaan frendit-boksin parissa. Joka onkin kohta taas katsottu. Toivottavasti pukki tuo jotain uutta sarjaa että saan samalla vauhdilla jatkaa seuraavaksi Bonesit ja sitte josko pukki jotai kivaa toisi. Oltiin tänään lasten kanssa joulukirkossa. Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. En kuulu kirkkoon, niin en ole kirkossa käynyt ollenkaan tosi tosi moneen vuoteen. Joulukirkossa joskus yläasteella viimeksi ollut. Että jokunen tovi. Oli kyllä ihan sinällään kaunista, kivasti olivat organisoineet kun lapset olivat katsomassa ja kuuntelemassa ! Ja tosi nätisti osasivat meidän lapset olla. Kuvaillutkaan en ole tosi pitkään aikaan ! Nyt kun palkkatuetulta ajalta mulle kertyy lomapäiviä ni josko pitäisin jonkinmoisia lomia tässä ja ehtisin vaikka kameraakin kaivella välillä esiin. Harmittaa kun niin pitkään aikaan ei ole kuvannut mitään ! No videokuvaa olen ottanut kissasta, kun sillä on tosi tosi rakas pallo, jota se osaa tosi hienosti noutaa :'D Lupaan katsella josko jossain vaiheessa saisin heitettyä videopätkää tännekin :) Oon hyvissä ajoin liikenteessä ! Kaikki paketit mitä aion hommata, on hommattu !! Mitänyt vanhuksille ehkäpä jotain pientä voisi viedä kun sinne mennään taas syömään, mutta viemiset vielä harkinnan alla. Tässä kai oleellisin tähän saumaan. Keskiviikkona vika ryhmä, ja nyt tulossa ensimmäinen joulu niin ettei ahdista, masenna, jnejne, odotan ihan mielenkiinnolla !! :)

frendit dvd-megaboksi

On ollut muutaman viikon pelastus. Oon ollut niin pirun väsynyt että rattoisasti mennyt illat tuon parissa<3 Viimeiset muutama päivä on ollut jännittäviä. Innostavia uutisia luvassa jossain vaiheessa, so keep on reading<3 Tää Viikonloppu on ollut ehkä kivoin aikoihin. Vietettiin miehen kanssa pe ihan vaan koti-ilta. Hengailtiin ja käytiin tosi ajoissa nukkuu. Lauantaiki meni ihan rennosti.

Sanonpa vaan et HIHIHIHI. :) Ei mul just nyt muuta.

Jahas, kuvatila loppui näin tällein yllättäen. Noh, onneksi web-lisääminen on ihan toimiva kanssakin, musta ois melkoisen turhaa alkaa maksaa kuvatilasta, enkä rupee poistelee kuvia hirveen mielelläni tai pitää täysin kuvatonta blogia ni menköö nyt sit tällain.

Flunssasta melkein toivuttu. Nuhainen ja köhäinen olen vielä, mutta lämpö, ainakin noin suunnilleen on laskenut.

Mutta joo, tossa nyt hetkeksi taas.

"Pienen pieni veturi, aamulla kerran...."

Wuhuu, koht alkaa olee hilpee olo.

Kello on 8.30, meikäläinen on ollut hereillä jo 3h !!

Sairaslomalainen nousi sängystä juomaan miehen kanssa kahvia, päätin että menen päikkäreille kun mies lähtee töihin, JOS tuntuu siltä.

Oon ehtinyt jo eiliset Kolme miestä ja tyttö, ja Glee -jaksot katsoa jotka missasin eilen, soitella duuniin, käydä monella rauhallisella tupsulla, juoda rauhassa kahvia, vitamiinimehua, käydä pitkässä lämpimässä (näkökannasta riippuen, luetaan ehkä kuumassa?) suihkussa. Ja seuraavaksi olisi suunnitteilla syödä aamupalaa, kahvia ei varmaan enää uskalla etten oikeasti ala flippailee kun lähden kaupassa käymään... ?

Suunnattoman häiritsevää kun en muista oliko eilen kaupassa käydessäni L-Koodi boksi 5 vai 6 kausi !! Pakko siis lähteä tarkistamaan. Samalla voisin ostaa vähän Bonesia lisää, niin sitten on taas jokuseksi ajaksi katseltavaa. Nyt menossa Frendit, jälleen kerran. Parhainta sairaslomaviihdettä<33

Tulee vaan aika reilu maidonhakureissu, mutta eipä mulla muuta tässä olekaan kuin aikaa. Eilen tein melko ison kauppareissun, ei tarvitse pariin päivään ostaa ruokatarpeita, eikä tehdä ruokaa, kun sain senkin eilen aikaseksi. Mutta josko tuossa saisi energiaa siten että muutenkin saisi päivän kulutettua hyödyllisesti, eikä tarvitsisi päikkäreitä ottaa, jolloin pääsisi illalla ajoissa nukkumaan, ja sitten taas keskiviikoksi keksimään tekemistä.

Pitäskö alkaa pesee sisäikkunoita ja kylppäriä.... :DDDD

backstreet

Lupasin niistä tilauksistani, joten tässä tulee :) ( tarkoitukseni oli heittää näitä tonne toiseen blogiin että sen saisi taas herätettyä eloon muttamutta, nyt kävi sit näin, olkoot täällä. )

 Tunika & Leggarit = 10(?)e + 10e

 Pitkät raitasukat x2 = 10e

Pöllökoru 7e

Pitäsköhä olla oppinut menneestä niin ettei alkas viel ilakoimaa? Kuiteki tekis mieli, ku kotia pääsee, hörppii yksi herkullinen juoma. Oli niin loistavat juttutuokiot hetki sitten ensin pomon ja sitten työvoimaohjaajan kanssa :) molemmat näyttävät vihreää valoa että voisin jatkaa kun th loppuu :) Tatuointiideat alkaa vähän polttelee, pitäs ehkä alkaa selailee, kattelee. Oon ansainnut uuden kuvan. Väsyttää, eikä oikein työnteko just kiinostas kun oma ryhmä kii, ja tällaiset venkslaamiset sekoittaa aivan liikaa.. kattoo nyt kuin tää ja huominen menee, onneksi jo torstai jA maanantaina sit takas omaan ryhmään.

Josko jaksais nyt hetken istuskella koneella, kun ei hetkeen oo tullu kirjoitettua, ja kamerastakin pitäisi kuvat jaksaa vihdoin tyhjentää.

Tuntuu että mun arkipäivät menee duunissa... No niinhän se kyllä meneekin, ei sitä sitten jaksa enää duunipäivän jälkeen alkaa viestittelee tai soittelee ihmisille että tekiskö jotakin. Huomaan taipuneeni taas siihen samaan " en mä jaksa soittaa, kun ei kerta mullekaan soitella ".. Mutta nyt kun ehtinyt joku aikaa pitää mielialapäiväkirjaa ( kuuluen tuohon vertaistukiryhmään jossa olen nyt melkein jouluun asti ), että on kyllä heitellytkin niin paljon puolelta toiselle että ehkä senkin takia ei jaksa saada aikaiseksi, kuluttavaa.

Viikonloput.. Noh. Mitä mä teen viikonloppuisin ? - Hengaan poikien, ja noiden muiden kanssa silloin kun suinkin jaksaa, huvittaa ja tarkenee, mutta muutoin mielelläni istuisin kotona vaan katselemassa leffoja. Nyt tuntuu että monenmonta viikonloppua mennyt sitä rataa että joka ikisenä viikonloppuna vähintään jompanakumpana päivänä aina jotain 'pakollista' pippalointia. Vaikka siis hauskaa on ollut todella, mutta alan väsyä tähän.

Viime viikonloppu meni hälinässä. Ensin pe-la kummityttö oli kyläilemässä. Kissan kanssa leikkimistä, ulkoilua ( mitä kyllä ei tuntia kauempaa jaksanut / malttanut kumpanakaan päivänä, kun tiesi että kissa on sisällä ja tahtoi vaan päästä takas herran kanssa leikkimään ). Lauantaina saatuani neidin takas kotiin päin, ehti pienen hetken hengähtää ennenkuin täytyi taas lähteä liikkumaan. Perhepäivällistä, pientä juominkia. Übersosiaalista, joten meinasi aika urakalla alkaa hajottaa. Väsymys teki toki osansa ( aamulla kuitenkin herännyt jo 8 ), mutta osansa verotti myös samalle illalle sekä superhyvät ( näkökannasta riippuen ), että superhuonot uutiset.. Ja sitten kuin oikein kumpiakaan ei tässä näissä oloissa oikein osaa käsitellä, niin sitten vielä samalle illalle molemmat, meiningillä että sekoillaampa tunteiden kanssa nyt sitten ihan urakalla. Ei tehnyt hyvää. Hajotus iski kun kotia pääsi.

Sunnuntait nyt on aina sunnuntaita. Eli leffoja, hengailua, seuraavan päivän eväät ja arkeen valmistautuminen.

Tavallaan voin ihan ok, mutta tavallaan sitten taas, vaikkakin huiput on selkeästi hieman helpottuneet, ei mennä ihan niin korkealle, eikä pudota ihan niin alas enää, mutta kyllä ihan ehdottomasti kaipaan todella paljon sitä tasaisuutta... Tai sitten sitä että mentäis hetki sitten ihan vaikka korkealla tai alhaalla, eikä niin että päivän aikana moneen kertaan voi vaihtua ylisosiaalisesta, yliaikaansaavasta, ylihyvinvoivasta täysin päinvastaiseen.

Mitähän muuta... Tässä taas huomaa kun yrittää kirjoittaa, on oikeastikin paljon kaikkea mistä voisi kirjoittaa, kun nyt hetkeen en ole mitään rustannut, mutta sitten kun osan saa purettua, unohtaa osan.

En mä tiedä. Joku päivä voisin yrittää käyä metsästämässä itselleni naamiaisasua :') pidetään duunissa naamiaiset tässä olikohan ensi viikolla, ni voisi lapsetkin tykkää jos aikuisetkin panostaisi, ja oishan se itsellekin kiva välillä olla 'joku muu'.

kuvia

Vihoviimeinen kuva Pontuksesta. Viimeisen päivän aamuna otettu. Naamassa kissamallasta jolla yritettiin herätellä herran ruokahalua.

Ikävä.

Se mekko. Täydellisyys. Elkää antako hintalapun hämätä :D

Piti nyt tääkin heittää tänne kun kokeilin taas yks päivä miltä kamera tuntuu käsissä.

Ollut tarkoitus jo monta iltaa kirjoittaa, mutta ei vaan oo jaksanut koneelle asti ( en ole itse käynnistänyt konetta jotain pariin viikkoon, ja muru kun yleensä istuu tällä mun isommalla läppärillä, kun tykkään enemmän kirjoittaa tuolla pikkuläpällä, ni tulee vaan nopeasti pyörähdeltyä tässä, ja muutoin sit fabot ja sähköpostit puhelimella )

Ei mulla sinällään mitään oikeaa asiaa, tai semmoista asiaa mitä vielä tässä vaiheessa kertoisi, jonka vuoks varmaan kanssakaan ei oo vaan saanut aikaiseksi. Nyt oli pakko käynnistää ihan itte kone, kun ollut vaan koko päivän, hengaillut ja katsellut leffoja ja nyt kun parempi olo ni haluaa sit saada vähä aikaseksikin jotain.

Frank tulee mun kanssa nykyisin lähestulkoon joka kerta mukaan suihkuun kun itse menen. Istun suihkussa lattialla kun tykkään maratonsuihkuja ottaa ( ylläri! ), ja sinne se sitten jalkoihin tulee pyörii, käsii puskee vaikka kastuu ihan täysin. Ei näytä kastuminen haittaavan ollenkaan. Välillä vaan kuivalla puolella käydään ravistelemassa tassuista vedet, mutta sitten se aina vaan tulee takaisin, ja suihkun jälkeen pienenä pyyhenyyttinä hengailee sylissä kunnes on kuivunut ja on pakko päästä riehumaan.

Toinen Frankin uus juttu on että pakko päästä saman peiton alle nukkumaan !! Aikasemmin siis kun teki sitä että jos nyt onnistui peiton alle pääsemään, ni kauhee rehaaminen, koko ajan jalkojen tai käsien kimpussa. Kaippa tuokin on tajunnut että peiton alla on mukavan lämmin, ihminen koko ajan lähellä ja niin kovin turvallista. Jotenkin nyt tuostakin tullut ihan mun poitsu, vaikka Plle tavallaan hommattiin.

Pontusikävä on ja pyörähtelee välillä mielessä. Illat aikalailla pahimpia, varsinkin nyt ollut ihmeoloja että vaikea nukahtaa niin silloin sitten helposti tulee mieleen. Mutta on se pahin ohi mennyt, se pahin oli sitä odottelua päivää ennen, lekurissa ja sitten se itse shokki. Yritin joku päivä etsiä kehitetyistä kuvista niitä Pontun ihan vauvakuvia, mutta ne on tainnut mulla mellunmäessä olla seinällä, joten ovatkin toisessa paikkaa mistä olen etsinyt.

Viikonloppu meinas alkaa inhosti, meinasi perjantaina olla kestovitutus, eikä olisi jaksanut mitään, mutta yksi näistä enkeleistä onnistui taas piristämään ja loppuilta olikin sitten ihan kivaa.

Lauantain vietin omana laiskapäivänä ja katselin vaan leffoja, sanoinkin Plle että tämmöisistä viikonlopuista saa vähän irtikin kun ehtii vaan hengailee, hengähtää, eikä niin että koko ajan menossa, koko ajan lärvit ja niin edelleen.

Sunnuntaina, eli siis eilen, vietettiin muutama hetki Pikku Huopalahdessa, katseltiin vaan pitkä aika kun yli lenteli järkyttävä lauma hanhia, jotka ei millään päässyt suuntaamaan etelään, kun kova tuuli koko ajan vaan käänti ne ympäri. Sinnikkäästi yrittivät moneen otteeseen, tosi kauan, kunnes luovuttivat ja laskeutuivat viereiselle nurmelle lepäilemään. Oli aika vaikuttavan näköistä.

Nyt on kenkiä vaille kaikki mun hpäivän pukeutuminen, asusteet ja niin edelleen hommattu. Ja toi mun mekko on TÄYDELLINEN !!! Päivä on vielä edelleen jossain hamassa tulevaisuudessa, oon siis tosi ajoissa, mut mikäpä kiire tässä olisikaan. Mieluummin ajoissa niin ettei tuu kiire ja paniikki.

Hiusten testilaittoa ehkä parin seuraavan viikon sisään, riippuen nyt näistä mun oloista, ja hiustenlaittajasta. Testikampauksista pyrin ottamaan tai otattamaan kuvia ja laitan sitten niitä tänne niin saatte auttaa päättämisessä jos itse en osaa :)

Ja ah, ainiin !! Oon ehkä vuoden verran aina silloin tällöin Plle maininnut etten oo kukkia tältä saanut juuri nimeksikään, ja vinkkasin sitten tässä kesän jälkeen yks päivä että meidän työmatkan varrella on aikamoinen auringonkukkapelto jossa on paljon ja tosi nättejä auringonkukkia, että tykkäisin jos viitsisi mulle joskus sieltä nappaa kukan kun siitä kuitenkin joka päivä poljetaan. Perjantaina poljettiin duunista kotiinpäin, ja meinasin hetken ihmetellä kun P rupes hidastaa siinä pellon kohtaa, ja niin se vaan pysähtyi ja haki mulle kukan sieltä :) Valitsi vieläpä tommoisen hyvänkokoisen, täydellisen !

Eikai tässä muuta. Mun olo on aivan helvetillinen, mutta pitkästä aikaan uskaltaisin sanoa että tulevaisuus näyttää erittäin kirkkaalta ja mä olen lähes onnellinen !

Ihan kiva viettää välillä lauantai-ilta ihan vaan kotona makoillen, katsellen leffoja ja mässäillen. Harmittaa kun ei kaupassa käydessä muistanut ostaa jukurttia ja suklaata mitä molempia olisi tehnyt mieli.

Hyvään aikaan näkyy viasatin leffakanavat, en olisi millään jaksanut, tai vatsani kanssa kyennyt mihinkään lähtemään, ja hermot vaan ois mennyt jos ois lauantai mennyt koneella istuskellen. Nyt pieni piipahdus koneella, samalla odotellen että hunajasiivet sulaa ja lämpenee ja sitten taas vaan jatkamaan leffoja.

Hyvästi kultapieni 6.9.2012

Pontus lakkasi kokonaan juomasta ja märkäruoastakin, jolloin hälytyskellot alkoi päässäni soimaan.

Oli pakko lähteä lääkäriin. Pontukselle ois ollut maanantaina klo 10.00 aika, mutten kestänyt enää odottamista ja päätettiin lähteä päivystykseen.. Maksoi mitä maksoi.

Kopassa Pontus kuulosti jo omalta itseltään, semmoinen jatkuva valitus mitä Pontus piti aina kopassa ollessaan. Ja nätisti antoi tädin tutkia kun pidin kiinni.

Ikuisuudelta tuntuneen noin puolen tunnin odottelu kun Pontukselta otettiin veri ja virtsa, toinen pienoinen ikuisuus tuloksia ootellessa.

Vihdoin takas huoneeseen päästyämme, tiesin heti. Pontus ei ollut itse jutellessamme samassa huoneessa, ja lääkärin ilmeestä näki että Pontuksella on asiat tosi huonosti.

Maksa-arvot 1500 kun tavallisesti jossain alle 190, joka viittaisi siis kilpirauhashäiriöön, kasvaimeen tai johonkin kolmanteem, ja nyt meidän sit tulisi päättää aletaanko hoitaa Pontusta mahdollisesti Pontulle erittäin epämiellyttävällä tavalla, jolloin silloinkaan ei parantuminen olisi varmaa, ja silloinkin jatkohoidoissa pitäisi käydä.

Hoitojen hinta oli erittäin pienessä osassa tässä. Jos lääkäreillä olisi ollut selvillä MITÄ aletaan hoitaa, jolloin Pontus olisi saanut hoidon joka varmasti auttaa, olisin ehkä useamman kerran päässäni punninnut että mitä nyt tehdään. Mutta koska Pontus oli todella kipeä, ja mahdollinen parantuminen olisi ollut raskasta ja epävarmaa, oli vain pakko antaa Pontuksen lähteä.

Pontukselle annettiin rauhoittavia ja oltiin Pontun kanssa niin kauan että lääkkeet alkoi toimimaan, sen jälkeen hyvästeltiin Pontus ja ukko lähti viimeiselle piikille.

Sitä yritti niin kovasti tähänkin varautua kun tiesi että tämä on mahdollista, mutta tuli silti shokkina, ja rankkaa on ollut.

Tuttavani laittoi tosi nätin osanottoviestin, johon aion tämän kirjoittamisen nyt tällä kertaa lopettaa.

♥ kuiskaan sinulle hiljaa ja tiedän että sinä kuulet, vaikka suu ei puhu, se tuntuu niinkuin tuulet. Sanoja ei tarvita kun sydän kuiskaten puhuu, ei selityksiä kaivata, ei todempaa ole mikään muu. Kuiskaan kipuni, kuiskaan ikäväni, kuiskaan kiitokseni, kuiskaan rakkauteni. ♥

Hiton hyvä että rupesin selailemaan kalenteria että koskahan seuraava aika oli, meinaa on tällä viikolla ja varmast oisin unohtanut jos en ois katsonut. Eipä sit tarvikaan alkaa soittelee lääkkeistä, kun voi siinä sit samalla kysellä.

Meidän kissoilla on ongelmia... Molemmat korvatippakuurilla, kun pikkukissalla ( ainakin ) on korvapunkkeja :s Pontus taas ei söisi muuta kuin märkäruokaa, eikä tarkkaa tietoa siitä minkä verran juo päivittäin, kunnei ainakaan montaa juomakertaa oo kumpikaan oltu todistamassa. Pienoinen huoli nyt Pontuksesta ainakin kun selkeästi on laihtunut ja kauhean masentuneen oloinen ( vaikka tosin käytös on nyt kyllä noin puolentoista viikon aikana jonkun verran kohentunut kun on katsottu että syö edes sitä märkäruokaa sit kunnolla ) Miksi nää piti alkaa just tähän saumaan !? Ärsyttää kun pieni huoli koko ajan päällä, ja siihen painaa vielä huoli siihen päälle että jos näitä tarvii alkaa lääkärissä käyttää...

Meinasin alkaa panikoimaan kun pieni ukkonen kävi tässä lähes päällä, säikähdin salamaa ja sitä seurasi kunnon jyrinä... Onneksi ei kauaan kestänyt nyt kuitenkaan, vaan meni lähes yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin.

Meinais alkaa ahdistaa häiden rahameno... Haluaisin häihin ripsipidennykset, jolloin meikkaamisajassa ja vaivassa säästyis huimasti ( ja oishan kunnon räpsyttimet aika kivat... ), mutta sitten toisaalta haluaisin myös rakennekynnet, koska en osaa tai jaksa tai jotain hoitaa kynsiäni siten että ne ois nätit häissä, puhumattakaan lakkauksesta... Ei siinä muutoin mittään, mutta kun molemmat käsittelyt on about 70 eurosta ylöspäin... Plus se mekko on vielä hommaamatta... Alkaa pienest ahistaa tuleva rahanmeno.

Nukuin paremmin viime yönä kuin pitkään aikaan !

Jossain vaiheessa alkuillasta tajusin että hitto, en oo ottanu lääkkeitä... En sitten jaksanut siinä vaiheessa enää alkaa etsimään vettä ja levyjä,  joten lääkkeet jäi ottamatta. Siitä huolimatta nukuin niin paljon paremmin kuin pitkiin aikoihin ja aamulla heräsin virkeänä !

Työpäivä meni tosi rattoisasti kun oli pirteä olo.

Koskahan saisin soitettua lääkärilleni erästä asiaa noista lääkkeistä ?

28081987

Onnea minä.

niin se elämä vie eteenpäin.

Nyt harmittaa !! Sillai pienesti lievästi, kuitenkin asia kun mahdollisesti on korjattavissa tavalla tai toisella.

Kerrottakoon nyt ihan alusta alkaen.

Pari viikkoa sitten ystävän kanssa lähdin metsästämään itselleni mekkoa serkkuni häihin, kun vielä silloin oli todennäköistä että pääsisimme lähtemään. Löysin todella kauniin mekon, todella täydellisen. Kuitenkin liian täydellinen toisen häihin, ja koska mekko oli hieman yläreunasta rikki, jäi kauppaan.

Muutaman päivän päästä tuosta mekkoetsiskelystä varmistui että emme pääse lähtemään jollei nyt ihmeitä satu ja löytyisikin kyyti jostain. Mutta sitten kuitenkin, tuli toinen tilaisuus tälle täydelliselle mekolle...

Erään melko huonon työpäivän jälkeen tuo avokkini muutaman päivän mietittyään 'kosi' ( siksi pupunkorvissa koska että kun olemmehan kihloissa olleet jo 5 vuotta, joten odotettuahan tämä on, mutta siis niin tai näin ). Muistin sillä hetkellä tän täydellisen mekkoni ja nyt sain hyvän syyn sen ostaa. En muistanut kauppaa missä tätä sovitin, koska sovitin useammassa kaupassa useitakin mekkoja. Muutama hetki etsiskelyä internetin ihmeellisestä maailmasta ja luulin löytäneeni tämän saman mitä sovitin. Tilaus eteenpäin ja parin päivän päästä mekko tuli tupsahtikin tuohon meidän postiin ja pääsin tänään vasta sovittamaan sitä uudelleen kun en halunnut että avokki näkee ennen meidän päivää. Mekko ei ollutkaan ihan sama ! Nätti tuokin on, erittäin nätti, mutta ei istu ihan niin täydellisesti päälläni kuin tämä toinen. 'Luut' jotka tässä sovittamassani mekossa oli, ei sitten ollutkaan tässä minkä ostin. Mekko on pelastettavissa korsetin kanssa, mutta hieman mietityttää tämä kun se sovittamani oli täydellinen ja tämä toinen lähes täydellinen, pelkään että myöhemmin harmittaa.

Häistä tämän verran. Emme ole vielä sopineet päivää tai sinällään muuten katselleet vielä eteenpäin, ja meinasin itse pitää jutun 'salaisuutena' vielä kunnes päivä on sovittu, mutta koska nyt viikonlopun aikana olemme kertoneet jo avokkini suvulle että suht lähiaikoina luvassa taas iloisia juhlia, päätin että voin hyvin kertoa tännekin.

Ajankohdan oli tarkoitus ensin olla vielä tämän vuoden puolella, olemme sopineet että häistämme tulee melko pienet. Emme kumpikaan kuulu kirkkoon, joka verottaa osansa 'prinsessahäistä', toinen on varallisuus. Mutta kun tarkemmin aloimme ajattelemaan, jo pelkästään avokkini läheisistä ystävistä kerääntyy sellainen porukka että vielä siihen sitten sukulaiset päälle, että olisi pakko miltein olla jokin muu paikka kuin meidän koti kahvittelulle ( itse vihkimistilaisuus, maistraatissa, kotona vaiko jopa jossain muualla riippuu tällä hetkellä vielä siitä vihiikö meidät eräs tuttu, vai sitten vain 'joku jolle maksetaan' ). Tämäkin on osasyynä sitten tuolle harmistukselle tuosta mekosta. Koska meidän häistä todennäköisesti sittenkin tulee isommat kuin ensin olemme kaavailleet, houkuttelisi kovasti ajatus prinsessamaisemmasta mekosta.

Appivanhemmat kovasti koettivat meitä houkutella siihen että siirtäisimme hääpäivämme tämän vuoden sisästä ensi kesän puolelle, jolloin meidät olisi mahdollisuus vihkiä, tai vähintään kahvitella avokkini lapsuudenkodissa, jossa olisi tilaa sitten taas enemmän kuin meillä tässä jo pelkästään sen takia että osa porukkaa mahtuu hyvin takapihalle, osa etupihalle, osa olkkariin ja keittiöön.

Toinen lähes mahdollinen ajatus oli myös että meidät vihittäisiin mökillä. Eli siis avokkini äitin vanhempien lapsuudenkodissa, mutta siihenkin johtaa sitten taas monta muttaa.

Mikäli tässä nyt todella käy niin että häistämme tulee niin suuret kuin mökillä ollessa laskeskelimme, olisi ilmeisesti ajankohtaista alkaa asiaa enenpikin suunnittelemaan jo pelkästään aloittaen siitä ketkä ovat tarpeeksi läheisiä jotta kutsuisimme ( jossa tapauksessa itseni pitäisi alkaa kovettamaan itseäni kun melko todennäköistä ettei suurin osa omasta suvustani ilmaannu paikalle, jolloin pettymys on kova, niinkuin joka kerta, vaikkakin joka kerta käy juuri näin ), minun pukuuni, avioidunko tuossa lähes täydellisessä nätissä yksinkertaisessa juhlamekossa vai pitääkö alkaa etsimään, säästämään prinsessamekkoa varten, ja kun tiedän että valkoinen häämekko ei iske minuun, mikä se oma värini sitten olisi ?, ja kun ajankohta todennäköisesti on sitten se kesä, tykkäisin että mekko olisi lyhyempi kuin ihan nilkkoihin ( tuo lähes täydellinen on noin polviin, joka on ihannepituus mielestäni kesähäämekolle ), ajankohtaa ja paikkaa ( miten autottomat pääsevät pidempää paikalle, missä mahdollisia yöpymisiä ? ), ruokailua, musiikkia ja niin edelleen ja niin edelleen, lista tuntuu loputtomalta.

Onneksi olen kuitenkin nopea liikkeistäni, tukkakoristeet, tiara, huntu ovat jo matkalle minulle päin, ja olen jo ehtinyt lähes ( muutama ehdokas, jotka tarkoitus katsahtaa kunhan tukkakoristeet tulevat, ja kun mekkoasiassa pääsen eteenpäin ) pestata itselleni tälle tärkeälle päivälle kampaajaa ilman että joudun itseni maksamaan kipeäksi kampauksestani !

Tarkoitus oli ihan nopeasti vain heittää tilannepäivitystä, mutta tästähän kertyikin tekstiä !! Kiitos mikäli jaksoit lukea tähän asti, lupaan että viimeisiä kirjaimia viedään. Ihmiset jotka mut tuntevat ( tunnistatte varmana itsenne ), vaikka tästä kirjoitan, ei tarvitse iiiiihan vielä hirveen yleisesti alkaa tästä puhumaan, asiasta tulemme puhumaan enemmän ja enemmän sitten kunhan edes päivämäärä on päätetty. :)



Ps. Aiheeseen liittyen loin tämmöisen http://bigdayplans.blogspot.fi/ , menee pläänit sitten tuonne, eikä tänne tarvii maratonkirjoituksia aiheesta enää laittaa :)

Onpas taas vierähtänyt aikaa siitä kun viimeksi olen päivittänyt, oisko nyt sit korkea aika taas välillä jotain höpistä ?

Paljon tuohon pieneen hetkeen on ehtinyt kaikkea mahdollista. Mm meidän kaveriporukkaan eksyi uusi tuttavuus, hyvin paljon mun kaltainen tyttönen. Viime viikonloppu meni mukavasti uuden tuttavuuden, koko porukan kanssa grillaillen ja chillaillen. Kontufestit jäi vähän harmittaa kun tosi tarkat toimet alkoholin kannalta. Itseäni siis ei oisi tuota muutamaa tuntia harmittanut istua, kuunnella rottaa ja vasta sen jälkeen lähteä hörppimään, mutta oisi ollut ankea yksin jäädä.

Muuta, mä löysin maailman täydellisimmän mekon, jolle tulee olee käyttöä muutaman kuukauden sisällä, siitä lisää joskus, mutta mekko tässä 

Lisäksi. Appiukko päätti taas yllättää meidät. Mies kun aloittaa autokoulun ensi viikolla, on meille sitten valmiiksi peli odottamassa kortin saamista !! Appiukko osti meille tämmöisen ( kuva lainattu, kuvassa ei meidän auto, mutta samanlainen )

Itsehän en autoista tiedä mitään, en ymmärrä miten yksi auto voi olla toista hienonpi tai muuta, ( no toki semmoiset obviously hienot on hienoja tai ällöjä, mutta perus henkilöautoista joilla perus Perhe Korhoset ajelee ) .. Enkä autoissa ymmärrä tätä mitä isompi sen hienonpi - politiikkaa. Mutta tuo meidän auto on kaikesta huolimatta meille sopivin mitä keksin ja ihan söpö, ei liian pramea, muttei kuitenkaan mikää ihan järkyttävä ruoskakaan.

Ei kai mulla tähän hetkeen muuta. Siivouskahville voisi painua ja vähän tuulettumaan.

Nyt on sitten lähete saatu ortopedille, eli siis joskus sitten postissa tupsahtaa aikaa jotta päästään arvioimaan tän mun polven kiireellisyys magneettikuvauksiin. Aika rentona olen tästä, eniten tosin pelottaa mitä tuolta löytyy, löytyykö mitään, saadaanko tämä hoidettua kuntoon ja millaisella hoidolla.

Taas ässää lykkäs, tosi tympee lääkärisetä !

Pikku Frank kasvanut ja kehittynyt pentukömpelyydestä ihan hirveästi. Melkoinen kiusankappale, vaikkakin silti aivan ihana vauva.

Ensimmäinen saikkupäivä mennyt nukkuen, ja ystävä kävi tuossa kahvilla ja katsomassa vauvaa. Pelkään että ehdin totaalisesti kypsyä pelkkään olemiseen kun ei loppuviikolle mitään suunnitelmia.

Kela myöskin saattais pikkuhiljaa vihdoin alkaa laittaa vauhtia siihen käsittelyyn. Sinällään ei kauheasti harmita että ihan sikakauan mennyt, koska sit ois mahdollisesti isompaa könttäsummaa tulossa kerralla, jonka sit vois laittaa johonkin kivaan. Mut saas nähdä.

Meripäivät jäi näkemättä, ei yllättänyt ! Siitä niin kauan kun yhden mahdollisen kyydin kanssa juteltu että voisi lähteä, eikä neidistä sittemmin ole kuulunut mitään. Mä en helvetti sentäs jaksa ihmisissä roikkua että koskakoskakoska. Jos ystävät yleensäkin ovat pitääkseen lupauksiaan, niin jonkinlaista oma-aloitteisuutta voisi osoittaa.

Kuukauden päästä olisi yhdet häät joihin olisi tarkoitus päästä. Kuitenkin ongelman tuottaa häiden sijainti, johon ei päästä ei sitten millään jollein jostain ilmaantuisi kuskia. Toisaalta, siellä olisi törmättävä semmoisiin sukulaisiin joita ei nyt juurikaan innosta nähdä. Mutta saas nähdä. Pääsenpäs ( pakko päästä!! ) sitten ainakin mekko-ostoksille mikäli päästään lähtemään. Lahjasta tulee ongelma, mitä päälle parikymppiselle pariskunnalle häälahjaksi suht pienin varoin ?

viikonloppu taas vaan meni.

pe-la yö oli 'yövyttävä' 'vanhas kodis', koska lauantaiaamulle oli murulle tehtävä hoidettavana. perjantai-ilta oli taas sitä samaa, jonka vuoksi sitten väsymyskin iski tosi ajoissa, oli pakko vaan päästä nukkumaan. semmoiset lähes 12h unet taas vedin ja lauantaiaamupäivä alkoi pähkäillen että mitähän tänään. päivä näytti taas menevän siihen samaan suuntaan kuin aina, ilmaisin sitten täten tahtovani ajoissa kotiin

kuitenkin lauantai koki käännöksen. haettiin auto ja lähdettiin ajelemaan ilman sovittua päämäärää, kaupan kautta vain hakien sipsejä pahimman nälän varalle, ja hieman virvoitusjuomia joita sitten sekoittelin edelliseltä illalta jääneihin viinaksiin. kummasti piristyin ! päädyttiin loppuenlopuksi Tuusulaan, erään järven rantaan nautiskelemaan auringosta ja ostoksista, ennenkuin lähdettiin ajelee takas päin. Takaspäin ajellessa sipseistä huolimatta iski nälkä, joten mäkkärin autokaistan kautta. Olisiko voinut tohelompaa myyjää olla !!! Sain väärän hampparin ( joka tosin ilmeni vasta kun aloin syömään ... ) enkä limua meinannut saada ollenkaan. Kuitin kanssa sitten takas kassalle että tahtoisin sen maksetun limunikin. Väsähdys palasi kun palattiin takas perushengailumestalle. Suhteellisen ajoissa onnekseni saatiin autokyyti kotiin, ja pian sitten uni taas jo kutsuikin.

Tämä päivä mennyt siivoillen ja aloitin yhden noista kirjastonkirjoista.

Alla kuvia.

Elämä taas muistutti karusta menostaan. Kuulin eilen että eräs uutisoitukin hengenlähtö on osunut erään puolitutun kohdalle. En olisi osannut arvata että uutista lukiessani tämä ihminen olisi minulle tuttu, mutta maailma todella taas yllätti. Oon tosi häkeltynyt. Kumma kyllä viime yönä joka tapauksessa nukuin, kuten nykyisin aina, kuin tukki.

Nyt sopivasti taustalla soiden, tälle ihmiselle Samuli Edelmann - Ethän lähde pois . Toivottavasti nyt sun on parempi olla, toivottavasti jossain tuolla vielä tavataan.

Kesä on ohi. Tai osittain ainakin. Palattiin takas omiin päikkyihimme tänään. Kyl hieman outoa, mutta tosi nopeasti tänään ainakin aika hujahti ! Välillä kyl tietyt ihmiset... En mä tiedä.

Kuvia taas luvassa tässä jokin päivä kun jaksan bloggailla tuolla isolla koneella..

vähän kuvia taas välillä.

Meille tuli pieni poikavauva.

Ihana yllätys pitkän väsyneen työpäivän jälkeen, vieläpä aivan kamalan nälissään kotiin ja sitten tulee tekstiviesti että tarjolla olisi 14viikkoinen vauva mikäli meitä vielä kiinnostaa. ( kun reilu viikko sitten pyydettiin lisätietoja eräästä pentueesta )

Tämä meidän vauva oli kertaalleen jo varattu haettavaksi, mutta varaaja ei koskaan sitten hakenutkaan :< Mutta mukava meille, tarjoamme nyt tästä päivästä edespäin kodin myös pienenpienelle Frank-pojalle :)

toista päivää saikulla ja alkaa jo kyllästyttää.

kaksi päivää viel oisi oltava ja huomen yritettävä saada lekuria kii ja yrittää sumplia magneettikuvauslähetettä... yökyökyök !!! eipä täs kai muu auta.

kävin kokeilee miltä tuntuu polkee, ja sen kyllä jalka kesti yllättävänkin hyvin. käveleminen ei ole kivaa yhtään mutta pyöräily ei tunnu missään. sain siihen muutaman hetken upotettua jottei ihan kauheen tylsiä hetkiä iskis.

oli välttämätön pakko tsekkailla h&m valikoimaa taas vaihteluks.. näppäilin sieltä pari tuubitoppia ja sortseja tulevaks. mutkun ne oli alessa !

koneella istuva kirjoitus etenee hyvää vauhtia. pitää  jaksaa vielä editoida sitä aika urakalla, joitain asia ja asiayhteyksiä hieman kirjailla ja luoda muitakin näkyviä kuvitelmia, niin en sitten ihan kusessa ole mikäli tuosta nyt koskaan tulee mitään.

tänään tuli sitten puolen vuoden eka cosmo... pakko sanoa että laatu kyllä laskenut muutamien vuosien sisään tosi rutkasti ! melko tylsä numero oli..

lauantai, viikonlopun pelastus.

aloitan perjantaista, joka oli samaa tylsää olemista kuin joka ikinen viikonloppu. non-stop kiukku meinas olla päällä koko perjantaipäivän, kun olisi niin paljon tahtonut tehdä jotain, mitä tahansa, muuta kuin sitä samaa olemista alkoholia nauttien. perjantai tultiinkin sitten ajoissa kotia, kivasti autokyydillä jopa !

seuraavaksi päiväksi kivoja suunnitelmia. sovittiin että lähdetään suhteellisen ajoissa aamupäivästä jonnekin päin vain ajelee. nukuttiin pitkät yöunet, ennenkuin puhelin soi että ovat kohta meidän kämpän edessä. takapakkia meinasi luoda maito joka oli ehtinyt jotenkin könttääntyä, mutta menipä aamukahvi vedellä viilentäen tupakan kanssa ihan mukavastikin. sit vaan auton kyytiin ja suuntana mihinliepäädytään.

no minne me sitten päädyttiin ?

meidän reitti koostuikin kivasti sitten otalampi-kirkkonummi-vihti-pusula-forssa - helsinki.

otalammella ihasteltiin lampea. tosi nättiä oli ja aurinko oli meidän puolella koko reissun. kuvia voisi jossain vaiheessa olla luvassa kunhan jaksan vaivautua.

kirkkonummen läpi oikeastaan vaan ajettiin, ajateltiin ettei mitään syytä pysähtyä, tylsän näköinen paikka. vihdissä pysähdyttiin tupakalle ja ostoksille. ostettiin samalla vähän myös matkaevästä ettei nälkä yllättäisi matkalla. eihän meillä olisi mikään kiire takasin päin. pusula meni myös läpi ajellessa kun vain katseltiin mihin suuntaan seuraavaksi suunnattaisiin.

forssassa pysähdyttiin hieman pidemmäksi hetkeksi. ihasteltiin hieman kaupungin keskustaa, josta myös kuvia napsittu, ja päätettiin suunnata uimarannalle, josta sopivasti löydettiin ruokaakin meidän kuskille. me matkalaiset päädyttiin heittää talviturkit pois, nautiskelemaan vedestä, jonka jälkeen auringosta, joka edelleenkin mukavasti oli meidän puolella. vedestä noustua meinasi hieman viileä tulla, mutta spotti missä aiottiin kuivatella, oli aivan täydellisesti auringon kannalta loistava paikka.

takasin kohti helsinkiä käytiin vielä kaupassa, jotta vielä meidän ala-asteella, ja matkallakin voisimme hieman vielä nautiskella juomia.

koko matkan kuunneltiin loistomusiikkia, ensin cd-levyiltä, ja lopulta päädyttiin loppumatkaksi kuuntelemaan radioa.

sosiaalisia suhteita.

mun on ollut niin vaikea suhtautua ystävyyssuhteisiin kun muistan. osittain aiheetta, mutta osittain täysin aiheestakin. sanottaanko vaikka etten ihan hirveän onnekas ole ikinä ollut ystävyyssuhteiden kannalta. aivan älyttömän monet suhteet on rikkoutunut joko siihen etten itse enää jaksa yrittää, tai erimielisyyksiin jotka vaikuttaa mun kykeneväisyyteen luottaa ihmisiin.

nyt monta vuotta on mennyt siten että murun kaverit ovat mulle läheisempiä kuin 'omat' . ehkä näissä on se helppous että kun ovat poikia, poikien kanssa on helpompi tulla toimeen, eikä tule näitä naurettavia prinsessadraamoja mitä helposti tyttökavereiden kanssa.

toisaalta osana näihin on vaikuttanut sekin kun ei itse yksin tarvitse yrittää suhteita pitää elossa, kun ne pysyy yrittämättä.

nyt taas monen monta viikkoa on mennyt siten että häirinnyt nämä omat sosiaaliset suhteet. mulla on tosi helposti aivan älyttömän kauan ollut tunne että ihmiset jaksavat/tahtovat mun seuraa silloin kun parempaa ei ole tarjolla taikka mikäli jotain ovat vailla. rehellisesti voin sanoa että esimerkiksi isosiskoni kanssa välit menivät siksi rikki että olin jatkuvasti aina tarpeellinen vain silloin kun sisko tarvitsi multa jotain, rahaa, lapsenvahtia, baariseuraa ( mikäli itsellään oli tylsää ). ja nykysin aina vain suuremmin ja suuremmin huomaan ihmisten ottavan muhun yhteyttä silloin kun ei parempaa seuraa ole tarjolla.

kyllä mä myönnän että kaikki tapaukset ei missään nimessä ole noin, mutta silloin kun muutama liian paljon menee just noin, sen helposti kärjistää että kaikki tekee samaa.

tai sitten mä olen se roska-astia, jolle puretaan sitä kuinka tätä tai tuota ihmistä ei jakseta, silloin kun tämä ko ihminen ei ole paikalla. mutta kummasti sitä näytetään jaksavan silloin kun on saatavana, lähettyvillä.

sit mä oon huomannut, että yleensä ottaen jos ihmisistä yleisesti kirjoittaa, tulee läheisillä ihmisillä helposti tunne ' koskeeko tämä nyt mua ' . sen sijaan että olisi tarve kysyä koskeeko tämä mua vai naapurin perttiä, voisin sanoa että mikäli itse koet toimivasi näin, tämä kirjoitus koskee juuri sinua, mutta jos et koe tekeväsi mitään mua vastaan ni miksi tämä siinä tilanteessa koskisi sinua ?

ei mulla muuta, oli vain pakko avautua.

Nyt hyvät lukijat, silmät auki ja korvat hörölle !

Kuten ennen muuttoa jo mainitsin, on mulla jonkun verran tavaraa mitä itse en enää tarvitse, tahtoisin löytää niille uuden kodin ( pienenpientä sovittavissa olevaa korvausta vastaan toki ). Tällä hetkellä ainakin osaan sanoa kaapistani löytyvän ylimääräisenä; kissan heijastavat valjaat + n 1m-1,5m pituinen hihna + hieman epäkuntoinen flexi, matkakokoinen hiustenkuivain, nikon L coolpix pokkarikamera. Mikäli jokin näistä minkäänlaista kiinnostusta herättää, nopeasti spostia noyee.blogueur@gmail.com niin kerron enemmän.

ihan piti tarkistaa koska viimeksi olen päivittänyt ja mitä. onhan tästä aikaa kun viimeksi olen kirjoittanut, inspistä ois ollut vaikka kuinka, mutta motivaatiota ja energiaa ei.

mitäs mulle tänään kuuluu ?

reilu viikko on nyt asuttu yhdessä ja kivasti on mennyt. muru on tän viikon ollut lomalla, joten on ollut kiva lähteä duunista kotiin sillä että kotona odottaa valmis ruoka <3 toisin sanoen, ei ole tarvinnut tällä viikolla itse kokkailla.

duunissa nyt oltu 3vkoa (???), näyttää niin suuremmalta tuo luku kirjoittaen, kun jotenkin vieläkin tuntusin duunissa olevani ihan hukassa. tosin kolmen viikon aikana on ehditty vaihtaa ryhmästä toiseen, päiväkodista toiseen, ja taas ensi viikolla ryhmästä toiseen. kuinkahan sekaisin mun pää on tän kesärumban jälkeen ?

tää päivä nyt taas oli pakko soittaa vapaaksi. järjetön huimaus iski taas tosi kivasti partsilla istuessani kahvilla... että mä inhoon tätä !! polven kannalta taas hyvä lepäillä hieman yksi päivä, sekin taas alkanut enemmän muistuttelee itsestään.

tuntuu että tää kesä olisi kamalaa vauhtia vaan hujahtanut ohi ! en ole ehtinyt mitään kesäjuttuja !!! kerran on käyty kotkassa, mutta ei siitäkään kovin kesäfiilis oikein ehtinyt syntyä.

citylemmuja.

pridekorut 2012 ( + sateenkaarikorvisrenkaat )