kuvia

Vihoviimeinen kuva Pontuksesta. Viimeisen päivän aamuna otettu. Naamassa kissamallasta jolla yritettiin herätellä herran ruokahalua.

Ikävä.

Se mekko. Täydellisyys. Elkää antako hintalapun hämätä :D

Piti nyt tääkin heittää tänne kun kokeilin taas yks päivä miltä kamera tuntuu käsissä.

Ollut tarkoitus jo monta iltaa kirjoittaa, mutta ei vaan oo jaksanut koneelle asti ( en ole itse käynnistänyt konetta jotain pariin viikkoon, ja muru kun yleensä istuu tällä mun isommalla läppärillä, kun tykkään enemmän kirjoittaa tuolla pikkuläpällä, ni tulee vaan nopeasti pyörähdeltyä tässä, ja muutoin sit fabot ja sähköpostit puhelimella )

Ei mulla sinällään mitään oikeaa asiaa, tai semmoista asiaa mitä vielä tässä vaiheessa kertoisi, jonka vuoks varmaan kanssakaan ei oo vaan saanut aikaiseksi. Nyt oli pakko käynnistää ihan itte kone, kun ollut vaan koko päivän, hengaillut ja katsellut leffoja ja nyt kun parempi olo ni haluaa sit saada vähä aikaseksikin jotain.

Frank tulee mun kanssa nykyisin lähestulkoon joka kerta mukaan suihkuun kun itse menen. Istun suihkussa lattialla kun tykkään maratonsuihkuja ottaa ( ylläri! ), ja sinne se sitten jalkoihin tulee pyörii, käsii puskee vaikka kastuu ihan täysin. Ei näytä kastuminen haittaavan ollenkaan. Välillä vaan kuivalla puolella käydään ravistelemassa tassuista vedet, mutta sitten se aina vaan tulee takaisin, ja suihkun jälkeen pienenä pyyhenyyttinä hengailee sylissä kunnes on kuivunut ja on pakko päästä riehumaan.

Toinen Frankin uus juttu on että pakko päästä saman peiton alle nukkumaan !! Aikasemmin siis kun teki sitä että jos nyt onnistui peiton alle pääsemään, ni kauhee rehaaminen, koko ajan jalkojen tai käsien kimpussa. Kaippa tuokin on tajunnut että peiton alla on mukavan lämmin, ihminen koko ajan lähellä ja niin kovin turvallista. Jotenkin nyt tuostakin tullut ihan mun poitsu, vaikka Plle tavallaan hommattiin.

Pontusikävä on ja pyörähtelee välillä mielessä. Illat aikalailla pahimpia, varsinkin nyt ollut ihmeoloja että vaikea nukahtaa niin silloin sitten helposti tulee mieleen. Mutta on se pahin ohi mennyt, se pahin oli sitä odottelua päivää ennen, lekurissa ja sitten se itse shokki. Yritin joku päivä etsiä kehitetyistä kuvista niitä Pontun ihan vauvakuvia, mutta ne on tainnut mulla mellunmäessä olla seinällä, joten ovatkin toisessa paikkaa mistä olen etsinyt.

Viikonloppu meinas alkaa inhosti, meinasi perjantaina olla kestovitutus, eikä olisi jaksanut mitään, mutta yksi näistä enkeleistä onnistui taas piristämään ja loppuilta olikin sitten ihan kivaa.

Lauantain vietin omana laiskapäivänä ja katselin vaan leffoja, sanoinkin Plle että tämmöisistä viikonlopuista saa vähän irtikin kun ehtii vaan hengailee, hengähtää, eikä niin että koko ajan menossa, koko ajan lärvit ja niin edelleen.

Sunnuntaina, eli siis eilen, vietettiin muutama hetki Pikku Huopalahdessa, katseltiin vaan pitkä aika kun yli lenteli järkyttävä lauma hanhia, jotka ei millään päässyt suuntaamaan etelään, kun kova tuuli koko ajan vaan käänti ne ympäri. Sinnikkäästi yrittivät moneen otteeseen, tosi kauan, kunnes luovuttivat ja laskeutuivat viereiselle nurmelle lepäilemään. Oli aika vaikuttavan näköistä.

Nyt on kenkiä vaille kaikki mun hpäivän pukeutuminen, asusteet ja niin edelleen hommattu. Ja toi mun mekko on TÄYDELLINEN !!! Päivä on vielä edelleen jossain hamassa tulevaisuudessa, oon siis tosi ajoissa, mut mikäpä kiire tässä olisikaan. Mieluummin ajoissa niin ettei tuu kiire ja paniikki.

Hiusten testilaittoa ehkä parin seuraavan viikon sisään, riippuen nyt näistä mun oloista, ja hiustenlaittajasta. Testikampauksista pyrin ottamaan tai otattamaan kuvia ja laitan sitten niitä tänne niin saatte auttaa päättämisessä jos itse en osaa :)

Ja ah, ainiin !! Oon ehkä vuoden verran aina silloin tällöin Plle maininnut etten oo kukkia tältä saanut juuri nimeksikään, ja vinkkasin sitten tässä kesän jälkeen yks päivä että meidän työmatkan varrella on aikamoinen auringonkukkapelto jossa on paljon ja tosi nättejä auringonkukkia, että tykkäisin jos viitsisi mulle joskus sieltä nappaa kukan kun siitä kuitenkin joka päivä poljetaan. Perjantaina poljettiin duunista kotiinpäin, ja meinasin hetken ihmetellä kun P rupes hidastaa siinä pellon kohtaa, ja niin se vaan pysähtyi ja haki mulle kukan sieltä :) Valitsi vieläpä tommoisen hyvänkokoisen, täydellisen !

Eikai tässä muuta. Mun olo on aivan helvetillinen, mutta pitkästä aikaan uskaltaisin sanoa että tulevaisuus näyttää erittäin kirkkaalta ja mä olen lähes onnellinen !

Ihan kiva viettää välillä lauantai-ilta ihan vaan kotona makoillen, katsellen leffoja ja mässäillen. Harmittaa kun ei kaupassa käydessä muistanut ostaa jukurttia ja suklaata mitä molempia olisi tehnyt mieli.

Hyvään aikaan näkyy viasatin leffakanavat, en olisi millään jaksanut, tai vatsani kanssa kyennyt mihinkään lähtemään, ja hermot vaan ois mennyt jos ois lauantai mennyt koneella istuskellen. Nyt pieni piipahdus koneella, samalla odotellen että hunajasiivet sulaa ja lämpenee ja sitten taas vaan jatkamaan leffoja.

Hyvästi kultapieni 6.9.2012

Pontus lakkasi kokonaan juomasta ja märkäruoastakin, jolloin hälytyskellot alkoi päässäni soimaan.

Oli pakko lähteä lääkäriin. Pontukselle ois ollut maanantaina klo 10.00 aika, mutten kestänyt enää odottamista ja päätettiin lähteä päivystykseen.. Maksoi mitä maksoi.

Kopassa Pontus kuulosti jo omalta itseltään, semmoinen jatkuva valitus mitä Pontus piti aina kopassa ollessaan. Ja nätisti antoi tädin tutkia kun pidin kiinni.

Ikuisuudelta tuntuneen noin puolen tunnin odottelu kun Pontukselta otettiin veri ja virtsa, toinen pienoinen ikuisuus tuloksia ootellessa.

Vihdoin takas huoneeseen päästyämme, tiesin heti. Pontus ei ollut itse jutellessamme samassa huoneessa, ja lääkärin ilmeestä näki että Pontuksella on asiat tosi huonosti.

Maksa-arvot 1500 kun tavallisesti jossain alle 190, joka viittaisi siis kilpirauhashäiriöön, kasvaimeen tai johonkin kolmanteem, ja nyt meidän sit tulisi päättää aletaanko hoitaa Pontusta mahdollisesti Pontulle erittäin epämiellyttävällä tavalla, jolloin silloinkaan ei parantuminen olisi varmaa, ja silloinkin jatkohoidoissa pitäisi käydä.

Hoitojen hinta oli erittäin pienessä osassa tässä. Jos lääkäreillä olisi ollut selvillä MITÄ aletaan hoitaa, jolloin Pontus olisi saanut hoidon joka varmasti auttaa, olisin ehkä useamman kerran päässäni punninnut että mitä nyt tehdään. Mutta koska Pontus oli todella kipeä, ja mahdollinen parantuminen olisi ollut raskasta ja epävarmaa, oli vain pakko antaa Pontuksen lähteä.

Pontukselle annettiin rauhoittavia ja oltiin Pontun kanssa niin kauan että lääkkeet alkoi toimimaan, sen jälkeen hyvästeltiin Pontus ja ukko lähti viimeiselle piikille.

Sitä yritti niin kovasti tähänkin varautua kun tiesi että tämä on mahdollista, mutta tuli silti shokkina, ja rankkaa on ollut.

Tuttavani laittoi tosi nätin osanottoviestin, johon aion tämän kirjoittamisen nyt tällä kertaa lopettaa.

♥ kuiskaan sinulle hiljaa ja tiedän että sinä kuulet, vaikka suu ei puhu, se tuntuu niinkuin tuulet. Sanoja ei tarvita kun sydän kuiskaten puhuu, ei selityksiä kaivata, ei todempaa ole mikään muu. Kuiskaan kipuni, kuiskaan ikäväni, kuiskaan kiitokseni, kuiskaan rakkauteni. ♥

Hiton hyvä että rupesin selailemaan kalenteria että koskahan seuraava aika oli, meinaa on tällä viikolla ja varmast oisin unohtanut jos en ois katsonut. Eipä sit tarvikaan alkaa soittelee lääkkeistä, kun voi siinä sit samalla kysellä.

Meidän kissoilla on ongelmia... Molemmat korvatippakuurilla, kun pikkukissalla ( ainakin ) on korvapunkkeja :s Pontus taas ei söisi muuta kuin märkäruokaa, eikä tarkkaa tietoa siitä minkä verran juo päivittäin, kunnei ainakaan montaa juomakertaa oo kumpikaan oltu todistamassa. Pienoinen huoli nyt Pontuksesta ainakin kun selkeästi on laihtunut ja kauhean masentuneen oloinen ( vaikka tosin käytös on nyt kyllä noin puolentoista viikon aikana jonkun verran kohentunut kun on katsottu että syö edes sitä märkäruokaa sit kunnolla ) Miksi nää piti alkaa just tähän saumaan !? Ärsyttää kun pieni huoli koko ajan päällä, ja siihen painaa vielä huoli siihen päälle että jos näitä tarvii alkaa lääkärissä käyttää...

Meinasin alkaa panikoimaan kun pieni ukkonen kävi tässä lähes päällä, säikähdin salamaa ja sitä seurasi kunnon jyrinä... Onneksi ei kauaan kestänyt nyt kuitenkaan, vaan meni lähes yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin.

Meinais alkaa ahdistaa häiden rahameno... Haluaisin häihin ripsipidennykset, jolloin meikkaamisajassa ja vaivassa säästyis huimasti ( ja oishan kunnon räpsyttimet aika kivat... ), mutta sitten toisaalta haluaisin myös rakennekynnet, koska en osaa tai jaksa tai jotain hoitaa kynsiäni siten että ne ois nätit häissä, puhumattakaan lakkauksesta... Ei siinä muutoin mittään, mutta kun molemmat käsittelyt on about 70 eurosta ylöspäin... Plus se mekko on vielä hommaamatta... Alkaa pienest ahistaa tuleva rahanmeno.