Mun unirytmi on kääntyny ihan ympäri melkei. Ja unettaisi ihan koko ajan. Eilen pikkusen piristyin siinä vaiheessa kun pakotin itseni liikkumaan keskustaan... Mutta oli sitä kyl tosi väsynyt kun tuli takas kotiin, ja silti venyi nukkumaanmeno tosi myöhäseks ja tänäänKIN herännyt 12 paikkeil.

Eilen illalla / yöllä mietin muutaman hetken että pitäisiköhän toistaseks kumminkin jättää se arvonta pitämättä... Ensinkin nuo poislähtevät päällisin puolin on aika kamalia... Parit suht kivat kengät siinä on mutta yksistä on vetoketju rikki, ei varmaan suutarilla ihan hirveästi maksaisi korjauttaminen mutta onko kauheasti järkeä rikkinäistä arpoa ? Toisekseen en halua olla niitä bloggaajia joka lukijoita kiinnostaa vaan silloin kun lukija itse jotain hyötyy tai ehkä hyötyy... Muutamalta tuttavalta aina välil tietyist blogeist jois silloi tällöi aika usein on esim arvontoja, kilpailuja yms, kuullut että pitäisiköhän liittyä lukijaksi vaikkei muuten kiinnostaisi lukea... Ihan vaan tavaroiden takia ...

Ihan tosi, ei näin ! Myönnän sen että itse olen aikamoinen materialisti, ilahdun tottakai jos esim kilpailun tai arvonnan voittajien yhteydessä näkyy oma nimimerkkini tai nimeni, mutta en mä blogeja esim sen takia seuraa että jotain hyötyisin :D Jolloin minunkaan blogi ei tuu olemaan sellainen että siitä voisi materiallisesti hyötyä. Sanallisesti ja kommentein ehkä mutta joo.. ei siinä, jokaisella asenteensa, mutta rupesi niin naurattamaan, ärsyttämään, huvittamaan taijotakin tuo asenne että melkein siinä päätin että ehkä mä en arvontaa heitä. Ehkä mä jakelen noi jaettavat jollain toisella tapaa. Se joka ostaa mulle menopaluun Kotkaan, saa kaikki noi ylimääräiset jotka odottelee läpikäymistä edelleen. ... no ei, ei oikeasti.

En ihan tiedä mun ajatuksista. Tuntuu että pää painaisi niin kauheasti ettei jaksaisi ajatella mitään.

Tukkaprojekti on tosi rajusti kesken vielä, varmaan ainakin pari poistoa pitää viel vetää kunhan tukka vähän ensin lepäilee, ja sit odottelua et väriä tulee postis... Vai vetäskö vihreäl sil välil ? Jos ois vapun taas vihreä ?

Mun kipeä nilkka aristelee taas... Siis just SE kipeä nilkka. Oon kyllä eilen kävellyt jonkin verran ja rasittanut nilkkaa muutenkin normaalia enenpi mutta jo pelkästään sängystä nouseminen sattui... Koko nuoruuteni olen jalkojeni takia juossut kuvauksissa, terkkareilla, lääkäreillä etten millään tahtos aloittaa sitä samaa rumbaa taas uudestaan.

Haluan viel tuolta yhest paikkaa vastausta että tiiän voinko soittaa entiselle työpaikalleni.... Tarkoittaisi taas sit sitä että oisin taas kesän töissä, mahdollisesti ilman vapaapäiviä, siel kesähessujen keskellä... Mutta tavallaan en kyl oikeasti osaa VAAN OLLA, tekemättä mitään. Töissä on kivaa. Mut oisin mieluummin talvikaudet töissä, ja kesäl ku kaikki muut on vapail, tekemäs kaikkee kivaa.

Laiskapäivä, laiska päivä, Laiska päivä, Laiska Päivä .... Laiska päivää !

Oisi unettanut tänään tosi myöhään. Pakotin itseni nousemaan 13 paikkeilla jotta yöllä taas uni maistuu.

Kiitän kovasti kirjasuosituksistanne, laitan ehdottomasti asiaan liittyen päivitystä kunhan saan itseni raahattua joku päivä mielellää vaik tällä viikolla kirjastoon. Aamulla luin kesken eräisen kirjani loppuun, ja kirjastokäyntiä ootellessa pitäisi kai sitten lukea joku tuosta hyllystä jonka on jo lukenut, muttei useaan otteeseen.. Ei tuu olee helppo päätös.

Aloitin eilen tukkaoperaation... Onkohan se oikeasti tää kevät kun tahtoo saada isoja muutoksia itsessään aikaan ? Bussissa joku päivä mietin että tekisi mieli vetästä tukkaa ihan lyhyeks, tai jotain muuta isompaa muutosta. Päädyin väreihin kun muistin että mullahan on kylppärissä vihreä väri käyttöä odottamassa, ja pinkki oisi postissa joku päivä tulossa. Eli värinpoisto-operaatiota. Tällä hetkellä ihan vain otsista vetelen vaaleaksi, mahdollisesti ehkä jos sitten jaksan vielä kun otsis on valmis, niin voisi raitoja vedellä ja kun on koko pää valmis, viimeistelen väreillä. Vaalea ei mulle erityisen hyvin käy, mutta tykkään kun tukassa on hiukkasen väriä. Btw, tahon vielä sinisen värin ja vihreät ja pinkit lisäkkeet.

Mun matkakuume senkun nousee vaan. Tekisi mieli vielä tuo muru jonnekin synttäripäivänään, toukokuussa. Ja haluaisin että lähtö on ylläri... En tiedä saanko järkättyä, mutta oisi aivan loistavaa.

you make me feel like i'm living a teenage dream

no menihän se viikonloppu. meinasin pikkasen perjantain jo tuskastuu kunnei oikei ollut mitään, eikä tavallaan oisi itse jaksanut liikkua, kerranki ois tehnyt mieli olla itsekäs ja laittaa ihmisii liikkuu sinne missä MINÄ tahtosin olla. Koska semmoista ideaa ei kannattanut edes ajatella, päädyin itse sitten kuitenkin liikkumaan murulle päin jälleen.

Olen 'kuihtunut' taas tavallaan aika paljon, joten vähän övereiks tuppas menee... Mutta oli hauskaa kumminkin. Ison osan iltaa vietin lähellä, joka helpotti paljolti kiukkuun joka viikolla oli ehtinyt tiukan otteen musta saada.

Mun on pakko tehdä pieni paljastus nyt teille. En oo ikinä tehnyt kulmilleni mitään... Ei ole ikinä ollut 'tarve' ... Suht siistit kulmat mulla on luonnostaan ja koska muutoinkin olen niin vaalea, nin eipä ne kauheasti millää tapaa ole koskaan häirinnyt. Perjantai tosiaan meinasi kiukku valtaa tosi isosti.... Purkasin kiukkua, sen sijaan että oisin jotain terävää hakenut, nyppimällä hieman, ja hetki sitten kotiin tultuani sain jotenkin innon jatkaa. ( kuva yllä, en näköjään nyt tänään taas osaa mitään ! ) Ja pakko sanoa että oon kyllä aika tyytyväinen ehkä. Eipä tuost kuvast ehkä kauheasti erota mutta saa nyt kelvata paremman puuttees.

Huomisen voisi taas melkeen skipata, en tykkää.

Melkein ehk harmittas etten kaupasta hakenut sitä värinpoistoa kotiin tulles... Jos huomen nyt sit vaik hakis... Ois vaa tän illan voinu itsellee pyhittää.

suositelkaa loistavia kirjoja ?

Ensin ehtii tohon tottuu että kevät todella oisi tulossa, ollaa plussan puolella ihan reilusti, aurinko lämmittää oikeasti ja tiet alkaa olla sulaneita. Nyt ollaan takasin miinuksen puolella, ei voi olla totta ! Mä tahon kevään, kesän.

Tää viikko on mennyt ihan oleillessa. Hoivatessa sairasta rakasta, ihan vaan kuluttaessa aikaa. En ole maanantain lenkin jälkeen tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin hakenut toiselle kaupasta mehukeittoa ja jäätelöä ja ollut vieressä kuulostelemassa mihin suuntaan tauti etenee. Eilen tulin takasin kotiin, jottei ihan täältä vieraantuis, ja olihan tuo karvanenkin pikkuse kaivannut. Hauska tulla kotiin kun iloisesti maukuen juoksee ovelle selkeästi sanomaan moit, ja loppuilta täytyy saada viettää kainalossa. Jos makuultee luen, tulee päälle makaamaan, jos istun koneella, tulee vähintään ihan jalkaan kiinni makaamaan, jollei syliin asti, ja kaaaaaaaaaaaaaauhean kova kehräys jos vähän jutteleekin. Kiva tuntee olonsa aina välillä kaivatuks <3>

Erehdyin eilen kaivamaan valokuva-albumin, selaamaan sen kun etsin yhtä tiettyä kuvaa. Virhe, sillä albumissa on monet kuvat reissuista. Aivan järkky matkakuume oisi jonnekin. Kotkaan nyt aina haluaa, mutta ihan tavallaan muuallekin. Meinasin tosissani alkaa kiukkumaan kun löysin tukholma-risteilyn minne oisin tahtonut mutta kaikki matkaseura jonka mukaan oisin tahtonut, oli rahatonta tai pakko olla koulussa-väkeä. Ihan mun tuuria.

Vähän kauhulla oottelen sainko itseni sairastutettua hoivaamalla... Eilen oli kotiin tullessa jotenkin niiiiiin voimaton ja jossain vaiheessa kuumeinenkin olo että en ihmettelisi jos oisin taudin ottanut mukanani, mutta kuumetta tarkkaillessa se ei ( no oikeasti / 'oikeasti' ) noussut edes lämmön puolelle vaikka taas hyppelikin eestaas ( mut toisaalta mulla on TOSI alhainen normaalilämpö ni missä silloi menee lämmön raja ) Ja päänsärkykin jossain vaiheessa ihan unohtui, huomasin vain että hei, enää ei särje. Ja unen saanti venyi turhan myöhäks. Et ehkä vain kuvittelin.

Kuitenkin tämän päivän voisi tavallaan hyvällä omatunnolla ihan vaan olla rehkimättä kummemmin, paitsi jos tulee niin tylsää että on pakko päästä liikkumaan, tai jos tulee tarjous parempaa tekemistä niin että huvittaa ennemmin lähteä ku jäädä.... Mutta lähinnä hyvällä omatunnolla 'pakkolenkit' jättää tältä päivältä väliin.

Mulla alkaa pian loppuu lukemiset kesken. Oma kirjahylly on niin koluttu läpi moneen kertaan, että vaikka omaan hyviä kirjoja, niitä ei ole kiva lukea niin että ennen lukemista tietää mitä tapahtuu, eli ilmeisesti oisi käytävä katsahtamassa tuo kirjasto, mutta toisaalta mulla ei ole mitään havaintoa mitä lukemista lähtisin sieltä hakemaan, nyt saisi kommentoida jotain LOISTAVIA teoksia, jotain mikä on mullistanut SUN elämän, tai jäänyt, eikun PINTTYNYT sun päähän hyvänä lukukokemuksena. Senverran rajaan että dekkareita, jännäreitä en lue. Fantasiaa en ole moniin aikoihin lukenut ja aloittaminen/innostuminen voi olla hidasta, mutta senverran kyllä pikkasen joskus lukenut että tykkään kyllä kun pääsen vauhtiin. Pottereita ( esim ) en ole lukenut, enkä aiokaan, elkää mielellä muutenkaan kirjaSARJOJA nyt vielä ainakaan suositelko, ettei mulla kirjan luettua tule himoa ostaa koko sarjaa sillä nyt ei ole oikeasti varaa kirjoja ostaa :DD

koska must tuntuu turhalta kirjoittaa.

kuvia, koti

voiii vitt.

meinasin ensin etten koko aiheesta puhu sanaakaan ääneen. niin kauan kun sen pidän vaan pääni sisällä, sitä ei ole. mutta ehkä mun pitää vähän purkaa. jos se vaikka hellittäs sillä edes hetkeksi. eipä oo näin pahana ollukaan tosi moneen vuoteen ollenkaan. aikasemmin muistan olleen useammin tai pahempia...

se on selkeästi kevään lähestyminen ja helsinki mikä tämän tekee. mua ei ole pitkiin aikoihin kiukuttanut tällein. kumpa olisin lapsi ja kiukuttamiseen vielä auttaisi jalan polkeminen ja kiukkuuminen ( ei sillä että tahtonsa silläkään periksi aina oisi saanut, mutta sillä että se kiukutteleminen helpotti omaa oloa ), nyt tämä kiukutus ei mene millään ohi. yleensä viimeistään kupillisella kuumaa kaakaota on saanut itsensä pikkasen rauhoitettua, mutta kaakao on juotu ja edelleen kiukuttaa.


eilis iltana havahduin taas siihen tunteeseen että tuntuu että multa puuttuisi jotain... no niinhän multa puuttuu... mutta mutta.. sen ajatuksen sain työnnettyä syrjemmäksi ja tämä aamu on alkanut melkein hyvin, väsymyksestä huolimatta. mutta sitten iski kiukku takasin eikä näköjään ole menossa pois.


aina suunnilleen sama vuoden aika kun tuo aloittaa. mä en ole onnellinen täällä. mä en voi hyvin täällä. helsinki vaan ei ole mun paikka. ikinä ei ole ollut, enkä usko että ikinä tulee olemaan.


tekisi niin hyvää päästä edes jonnekin korpeen.


laitoin hetki sitten tuttavalle postia että innostaisiko häntä keväänmyötä tehdä autoreissua kotkaan, ruokapalkalla. toivon että sain niin houkuttelevasti viestini muotoiltua että k.o. ihminen innostuisi yhtä paljon kuin minä siitä jos sieltä tulee vastauksena että mennään vain, kerro koska haluat lähteä.


mun tekisi mieli kaivaa mun valokuva-albumit tosta vierestä, keittää lisää kaakaota ja uppoutua kotkakuviin. mutta en tee sitä, tiedän että kuvia selatessa ikävä vaan kasvaa... ja mä luulen että niin isoa ikävää en kestä ihan juuri nyt.


pojat tekee viikonloppuna laivareissun ja mun on pakko myöntää että olen aika kateellinen. iloinen toki heidän puolestaan, pääsevät ihan poika-aikaa viettämään, mutta kateellinen sen takia että joku tuollainen reissu henk koht itseäni ajatellen tekisi niiiin hyvää.

... tää ikävä perhana syö mut.

soitellen sotaan vaan marssin ja laulan.

mikä ihme siinä on että herään aina puhelimeen, ei siihen että se herättäisi, vaan siihen että joku soittaa 7-8 välillä aamulla. ei siinä että herääminen haittaisi, kyllähän sitä itsensä hereille saa ihan mihin tahansa aikaan kun tarpeeksi yrittää, mutta se että on pakko sitten odottella että soittaja tulee, muttei kuitenkaan osaa sanoa mihin aikaan tulee muuta kuin pyöreästi että ehkä joskus viimeistään iltapäivällä.


nyt sitten odottelen että tulisi että sen jälkeen pääsisin pienet päikkärit ottaa ( tuskin kuitenkaan, melko varma olen että väsymys ehtii mennä ohi viimestään sitten kun ovi käy ja voisin nukkua )


edit.// no kävivät tuossa, karvaherra ois mielellään lähtenyt rappuun seikkailee. tekeekö väsymys vai tuliko taas jostain muutenvain ällötys että pitää ällötys saada pois ennenkui yrittää nukkua lisää.

on siis kevät.....

Mul on välillä aika isoo osaa mun menneisyydessä ikävä. Juuri hetki sitten mietin menneisyyttäni hymyillen, tavallaan kiitollisena siitä mitä kaikkea on saanut kokea ja miten ihania ihmisiä mun elämässä on ollut. Ajatus jumittui yhteen tiettyyn tyttöön. Tavallaan ei voi sanoa että oltaisi ikinä tunnettu, mutta tavallaan olen varma että meidän välillä oli joku erikoinen side. Kaverihan tavallaan tämä tyttö aina oli, ja kyllä tavallaan vieläkin voisi sanoa että on, ikinä mitään sellaista ei ole tapahtunut että ei olisi, mutta tavallaan tällaiset ystävyyssuhteet on teininä ollut helpompia.


Oon monia vuosia ihaillut tätä tyttöä. En taida osata selittää. Mutta tosi kauan tää tyttö oli mun ajatuksissa melkein tärkeämpi kuin silloinen rakas.. Tavallaan, jotenkin.


Mutta mikä iso osa mun menneisyydestä on tähän päivään ihan kauheasti muuttunut, on ettei ole sitä säännöllistä kaupunkien välillä reissaamista... Mistä mul riitti rahat juosta moneen kertaan kuukaudessa ? Okei, en maksanut aikuisen hintaa vielä silloinkaan kun olisi pitänyt, melkein vuoden olen tällain onnistunut kulkemaan, mutta siltikin. No, silloin ei ollut ikää juosta baareissa ( enhän mä edelleenkään kamalasti juokse ), toisinaan tuntuu että silloin kuitenkin oltaisi juotu useammin, en osaa sanoa. Tai oliko sit vaan pitempiä putkia kerralla ? Vanhemmiltani en juomia varten ikinä pyytänyt rahaa, ja pari kertaa myöskin vaan matkoihin.... Mihin mun rahat nykyisin menee ?


No okei, kenkiin aika iso osa, ja kyllähän tuo karvanen myöskin oman osansa syö. Ja tavallaan varmaan myös sekin että itse lataan lippuni, ja hinnat nousee joka vuosi. Ehkä säännöllinen tukan värjäys myöskin loppuenlopuksi aika paljon syö ?


Kaikesta kamalasta huolimatta mulla on ollut aiivan ihana nuoruus. Tavallaan aivan ihana teini-ikä kokonaisuudessaan. Tavallaan mun lähellä on ollut tosi rakkaita, ihania ihmisiä, joista en vain ole osannut pitää kiinni, suuri osa heistä on jäänyt menneeseen. Mutta tämä yksi tyttö on aina kuitenkin pysynyt.


Kevät saa mun pään sekaisin. Aivan sekaisin.


Matkakuume olisi, haluan käydä halaamassa lähes kaikkia mun menneisyydessä tärkeitä ihmisiä, näitä tärkeitä joiden kanssa välit eivät ole hajonneet riitaan, tai näitä joiden kanssa välit edelleen jotenkin on. Käydä korvaan kuiskaamassa että rakastan.


Mua harmittaa että niin suuri osa mun nuoruudesta on mennyt suremiseen, siihen että juuri kun olen edellisestä toipunut, on matto uudelleen vedetty pois jalkojen alta, ja taas mun on täytynyt opetella seisomaan, ja pienin harjoitusaskelin opetella uudelleen kävelemään.


Juuri nyt haluan napata tuon kahvini tuosta vierestä termariin, matkata Kotkaan, Mun aidalle istumaan, kuuntelemaan Sonataa ja vähän gunnareita, nauttimaan tuosta auringosta, ja halata siellä ollessa jokaista hymyilevää ihmistä. Ja ennen paluuta kotiin, käydä sapokassa vielä syömässä jäätelötuutti. Istumassa siellä ihanalla valkoisella penkillä jossa olen joka kerta kokenut itseni niin rakastetuksi. Ihan itsekseni, yksin jotta voin imeä itseni rauhassa täyteen Kotkaa, kevättä, hyvää oloa. Nauttia jokaisesta Kotkahenkäyksestä ja istua bussissa koko matka silmät kiinni kuunnellen Paid in fullia, My landia ja Out in the fieldsiä ja hymyillä sitä samaa hyvää oloa joka muhun aina Kotkassa iskee.

Unet alkaa taas olla aivan sekopäisiä. Tällä hetkellä hauskoja / hyviä sekopäisiä kuitenkin vielä. Siis nyt taas hetkeksi loppunut tappelu ja riitely-unet. Tänään on taas hieman keskustassa taas juostu, itse muutenvaan lähdin seuraksi pyörimään. Tällä kertaa kahvin, kaakaon ja nuudelipaketin lisäksi en ostanut muuta. Kahvi oli pakollinen sillä muuten en huomen aamulla saisi kahvia. Kaakao puoliksi sillä olen hätävarakaakaoni juottanut kahvi/peli/ruokavieraille ! Ja toinen puoli, kaakaota on aina hyvä olla olemassa. Nuudelit ovat hyviä hätävarailtapaloja jos on heikosti syönyt päivällä ruokaa ja illalla tarvitsee vielä jotain lämmintä saada syötyä, ja kun leipää ei jaksa aina pupeltaa.

Mun lämpö on pomppinut tosi omituisesti nyt usean päivän ajan, ja hyvin luultavasti suureksi osaksi siksi olen monia päiviä ollut aivan puhki. Omituisinta tuon lämmön pomppimisessa on se että se pomppii aivan liian alhaalta hieman koholle, ei ihan täysin kuumeeseen asti ja sitten muutaman hetken päästä takasin alalämmön puolelle. Iskis nyt vaikka sitten jonkin kunnon flunssan että menis pois kokonaan, kun koko alkuvuoden tehnyt tuloaan muttei ole ehtinyt iskeä.

Tajusin tänään että pian on pääsiäinen, kylläpäs aletaan olla aika rutkasti keväässä !! Ja viikonloppuna tajusin että vappuunkin vaan puolitoista kuukautta enää. Tule ihana kesä tule <3 Kesän tulo tosin saa mut todella kaipaamaan matkustelua. Nyt taitaa tänä vuonna reilusti vähemmän matkustelubudjettia olla kuin viime kesänä. Jos nyt yhden kaupunkireissun ja yhden laivareissun saisi tehtyä, oisin ihan tyytyväinen. Edes vähäsen.

Nyt alkaa kyllä kurkkukin tuntua siltä että jos vaikka teetä keittelisi ja painuisi kirjan pariin. Jos vaik uni tulis edes joku ilta hieman aikasemmin.

voiko mun viikonloppu olla oikeasti näin onnistunut vaikka jo lauantaissa ollaan ?

Löysin kahdet edulliset kengät kun kävin perjantaina viel sit uudelleen pyörii että tahdon tahdon tahdon jotki kivat uudet kengät. toiset kuvassa, ja toiset ( myös ) löytyy tuolta materiablogista. kenkämetsästyksen jälkeen törmäsin ystävän kanssa, pikkasen pyörähdettiin vielä kampissa, jossa oli 50% alennus kaikista zombiekorkkareista niin tottakai sellaiset siis noiden lisäksi lähti mukaan.

hetkemme kierreltyä tultiin mun luo sulattaa possut, pelaamaan muutama scrabble ja minä korkkaamaan se kauan odotettu kuohari. yllätyksekseni kuohari loi sellaiset fiilikset että loppuillaksi piti poikien mukaan lähteä vähän vielä baariin istumaan. paras ilta kyllä vähään aikaan oli. oli tosi kivaa, kaikilla kerrankin onnistuneesti.

itseni tuntien minulle ei edelleenkään ikinä tule darraa, vaikka kohtalaisen päissään sitä eilenkin oli, ja ajoissa oon jo herännyt taas tänäänkin ja pakottanut itseni pikkaisen viel väkisin nukkuu, kunnes 11 paikkeilla päätin että viim 13 aikaan suuntaan kotiin. pääsen kotiovesta sisään niin samalla energialla vielä riehuin pyykit ja tiskit puhtaiksi, uudet petivaatteet sänkyyn ja tulipa lattiat pestyä samalla kun pojan hiekkalaatikon siivosi. nyt olen kahvini kahden dominon kanssa ansainnut, ja muutaman hetken päästä voisi vaikka alkaa elokuvaa pähkäilee.

vetäsin n 6km lenkin kun piti päästä vähän tuulettumaan. tuolla suht rauhallisesti liukastellen matkaan meni n 45min ehkä melkeenpä. pukemiset ehkä viel verotti tosta n 10min laskettuna rappuset mukaan. harmittaa että poikkesin tieltä niin reitin paikantaminen tällain jälkeenpäin on vaikeaa. 6km kertyi siitä mitä sain reittioppaaseen kirjoitettua, mutta se ilmeisesti näyttää suorimmat reitit, ja voi olla että itse olen kiertänyt tai oikonut jostain.


tarkoitus lähinnä oli käydä pieni kävely ja sit kauppaan. kotiin päin suunnatessa iski pienoinen piheys ehkä ja jano että päätin etten tarvitse kaupasta mitään.. niinkuin ihan oikeasti en tarvitsekaan. maitoa on vielä, ruoka ei vielä päiviin lopu kesken.


nyt vihdoin sitä juotavaa !

sain vihdoin ostettua kotiini kasveja ( luetaan että uskalsin viimein ostaa ) kun on paremmin tasotilaa ja kun tarvitsee vain yhtä karvaista käskeä olla niitä syömättä.

vaakakin oli pakko-ostos. ja pitkästä aikaan, ehkä n vuoteen ? kävin vaa'alla, eikä se niin kauheita  lukemia näyttänytkään. enpä missään bikinikunnossa ole, mutta oisi voinut kyllä näyttää kamalampiakin lukemia.

mun hyllyssä on kaikki mun aarteet. lehdet, sarjaboksit, toisella puolella cd-levyt ja kirjat. valokuvassa minä ja siskoni ehkä n vuonna 1990

kis <3

ikeasta lähdettiin hakemaan peiliä, ja mukaan tarttuikin kuitenkin sitten vaan pöytävalaisin, pari energiasäästölamppua ja henkareita. peili olikin niin huonosti pakattu ettei kävellen uskaltanut mukaan napata :<

sain laitettua verhot. ( tai oikeasti tuo toinen oli jo aikasemmin, mutta kissa sen oli puoliksi repinyt alas.... ja nyt kun alla on sohva, eikä taloustikkaat, ylettää helpommin ja on vakaampi laittaa ni sainpa myös toisen laitettua )

tuskinpa kovin paljoa verhokangas sohvaa suojaa ? eipä ainakaan kissan karvat niin kauhean pahasti sohvaan tartu, vaikkei muuten kynsiltä suojaisi.

väsyttää. ollaan tänään jo 9 jälkeen lähdetty ikeaan. tarkoituksena tosiaan että oisi mulle haettu peili ja henkareita. henkareita saatiin hetki etsiä mutta peili löytyi suht helposti, sieltä vaan hyllypaikkaa muistiin ylös.

melkein oltiin jo alas suuntaamassa, kunnes silmiin osui kiva pöytävalaisin joka sopii mun kotiin aivan täydellisesti ni siitä huolimatta ettei muuta ollut tarkoitus ostaa, se lähti mukaan... ja siihen toki lamppuja.

löydettiin peilin paikkakin suht helpolla, mutta hetken tutkailun jälkeen päätin että en kyllä sitä saa kävellen ehjänä ( ainakaan tennarit jalassa tuolla peilijäällä</3 ) kotiin asti, joten tilaan sen netistä sitten kotiin päästyäni.

mukava oli tulla kotiin, mun kasveja ei olla tapettu vaikka herran armoilla yön olivatkin<3 ja muutenkin on herra tällä kertaa nätisti ollut. sohvaan vaan jäänyt nukkumajälki, ilmeisesti koko yö siinä näppärästi mennyt.

sain henkarivaatteet järkättyä roikkumaan ja käynnistän koneen, klik klik ikean sivuille, ja vittu sitä peiliä ei saa nettikaupasta !! 


noh, pienoinen veeetutus tuohon sitten, mutta pyykkiä pesukoneeseen ja kahvia tippumaan ni eiköhän tuokin iltaan mennessä ole unohdettu.

sain sohvan ja sohvapöydän <3


enää puuttuu tv ja tv-taso (:

my week

en oikeasti paljoa syö karkkia. maanantai-iltana kuitenkin iski niin kauhea irttarihimo että tiistaipäivänä samalla kun osti ruokatarpeet, piti pikkupussi ostaa karkkia. koska mulla ei ole vielä mitään jälkkärikulhoja tms, sai tuo tuommoinen muovinen shamppislasi ajaa karkkikulho aseman. siitä tuli niin hauskan näköinen että oli pakko räps.

maanantaina paistoi aurinko
 

tiistaina paistoi aurinko vielä enemmän.
 

tääkin on tiistailta.
 

jalat tahtoivat kivoihin kenkiin. en tykkää talvesta siksikään ettei pääse käyttämään kivoja kenkiä. tepsuttelen sitten kivoissa kengissä sisätiloissa silloin kun jalat tahtovat päästä kivoihin kenkiin. nämä ja seuraavat taitaavat ehkä olla mun lemppareita.
 

ylemmästä ihan varma en ole, mutta näistä kyllä. aivan ehdottomat lempparit, jotka oli pakko saada heti kun näihin törmäsi... vaikka se sitten tarkoitti niukemmin syömistä.

sain lipaston. mulla ei aikasemmassa 'kodissa' viherkasvit säilyneet kauaa hengissä kun kissat tai nimeltä mainitsematon onnistui ne tappamaan. eikä aikasemmassa 'kodissa' paljoa tämmöistä tasotilaa ollut jossa viherkasveja olisi ollut turvallista pitää. kun tämä saatiin kannettua ylös asti, päätin että tähän tahdon muutaman viherkasvin, ja ikkunalaudalta heittelen pankit ja muutaman kynttilän tähän niin herralla on enenpi tilaa ikkunalaudalla.
 

oon ehkä vähän nolo mutta kiroileva siili on aika loistava. paljolti niinkuin minä. helsingin uutisissa näitä on näköjään edelleen ( en oisi tiennyt jollen olisi ajan kuluksi tänään kyseistä lehteä selaillut ). muistin että olen näitä leikellyt aikasemmin talteen, ja nyt ne löysivät uuden osoitteensa vessan ovesta ja eteisen seinästä.
 

väsynyt pieni <3
 

kiitos more to love (: 

päivän asu. (: 

ostin tiistaina poitsulle ihan ihkaoman uuden puun kun vanhan räjähtäneen herrojen yhteisen jätin itään.
 

oon ollut koko eilisen päivän ja tämän aamun niin huonolla tuulella että nyt hemmottelen itseäni hyvällä ruoalla, jollain kivalla hömpällä, ja illaksi jos jaksaisi, voisi hakea ihan pari tölkkiä jotain hyvää, tai sitten pärjätä jäätelöllä ja vadelma-mustikka-pussilla.

no perhana loppuun tulee sit kuitenkin nuo tekstit joiden siel ei kuuluis olla. sähläsin näköjää ja laitoin tuon version josta niitä en poistanut. mut elkää välittäkö (: ja on leikattu tarkotuksella pikkusen kesken :D olin väsynyt niin rupesi niin paljon puhe takkuilee enkä muutenkaa enää oikein osannut olla.

herrakin on todella kotiutunut

ei se paksu ole, sillä on vaan paljon karvaa <3

uni tuli kesken lankaleikkien.
 

uusi puu piti koeajaa.
 

ja siitä tuli heti 5min tutustumisen jälkeen kämpän paras paikka.