Elämä taas muistutti karusta menostaan. Kuulin eilen että eräs uutisoitukin hengenlähtö on osunut erään puolitutun kohdalle. En olisi osannut arvata että uutista lukiessani tämä ihminen olisi minulle tuttu, mutta maailma todella taas yllätti. Oon tosi häkeltynyt. Kumma kyllä viime yönä joka tapauksessa nukuin, kuten nykyisin aina, kuin tukki.

Nyt sopivasti taustalla soiden, tälle ihmiselle Samuli Edelmann - Ethän lähde pois . Toivottavasti nyt sun on parempi olla, toivottavasti jossain tuolla vielä tavataan.

Kesä on ohi. Tai osittain ainakin. Palattiin takas omiin päikkyihimme tänään. Kyl hieman outoa, mutta tosi nopeasti tänään ainakin aika hujahti ! Välillä kyl tietyt ihmiset... En mä tiedä.

Kuvia taas luvassa tässä jokin päivä kun jaksan bloggailla tuolla isolla koneella..

vähän kuvia taas välillä.

Meille tuli pieni poikavauva.

Ihana yllätys pitkän väsyneen työpäivän jälkeen, vieläpä aivan kamalan nälissään kotiin ja sitten tulee tekstiviesti että tarjolla olisi 14viikkoinen vauva mikäli meitä vielä kiinnostaa. ( kun reilu viikko sitten pyydettiin lisätietoja eräästä pentueesta )

Tämä meidän vauva oli kertaalleen jo varattu haettavaksi, mutta varaaja ei koskaan sitten hakenutkaan :< Mutta mukava meille, tarjoamme nyt tästä päivästä edespäin kodin myös pienenpienelle Frank-pojalle :)

toista päivää saikulla ja alkaa jo kyllästyttää.

kaksi päivää viel oisi oltava ja huomen yritettävä saada lekuria kii ja yrittää sumplia magneettikuvauslähetettä... yökyökyök !!! eipä täs kai muu auta.

kävin kokeilee miltä tuntuu polkee, ja sen kyllä jalka kesti yllättävänkin hyvin. käveleminen ei ole kivaa yhtään mutta pyöräily ei tunnu missään. sain siihen muutaman hetken upotettua jottei ihan kauheen tylsiä hetkiä iskis.

oli välttämätön pakko tsekkailla h&m valikoimaa taas vaihteluks.. näppäilin sieltä pari tuubitoppia ja sortseja tulevaks. mutkun ne oli alessa !

koneella istuva kirjoitus etenee hyvää vauhtia. pitää  jaksaa vielä editoida sitä aika urakalla, joitain asia ja asiayhteyksiä hieman kirjailla ja luoda muitakin näkyviä kuvitelmia, niin en sitten ihan kusessa ole mikäli tuosta nyt koskaan tulee mitään.

tänään tuli sitten puolen vuoden eka cosmo... pakko sanoa että laatu kyllä laskenut muutamien vuosien sisään tosi rutkasti ! melko tylsä numero oli..

lauantai, viikonlopun pelastus.

aloitan perjantaista, joka oli samaa tylsää olemista kuin joka ikinen viikonloppu. non-stop kiukku meinas olla päällä koko perjantaipäivän, kun olisi niin paljon tahtonut tehdä jotain, mitä tahansa, muuta kuin sitä samaa olemista alkoholia nauttien. perjantai tultiinkin sitten ajoissa kotia, kivasti autokyydillä jopa !

seuraavaksi päiväksi kivoja suunnitelmia. sovittiin että lähdetään suhteellisen ajoissa aamupäivästä jonnekin päin vain ajelee. nukuttiin pitkät yöunet, ennenkuin puhelin soi että ovat kohta meidän kämpän edessä. takapakkia meinasi luoda maito joka oli ehtinyt jotenkin könttääntyä, mutta menipä aamukahvi vedellä viilentäen tupakan kanssa ihan mukavastikin. sit vaan auton kyytiin ja suuntana mihinliepäädytään.

no minne me sitten päädyttiin ?

meidän reitti koostuikin kivasti sitten otalampi-kirkkonummi-vihti-pusula-forssa - helsinki.

otalammella ihasteltiin lampea. tosi nättiä oli ja aurinko oli meidän puolella koko reissun. kuvia voisi jossain vaiheessa olla luvassa kunhan jaksan vaivautua.

kirkkonummen läpi oikeastaan vaan ajettiin, ajateltiin ettei mitään syytä pysähtyä, tylsän näköinen paikka. vihdissä pysähdyttiin tupakalle ja ostoksille. ostettiin samalla vähän myös matkaevästä ettei nälkä yllättäisi matkalla. eihän meillä olisi mikään kiire takasin päin. pusula meni myös läpi ajellessa kun vain katseltiin mihin suuntaan seuraavaksi suunnattaisiin.

forssassa pysähdyttiin hieman pidemmäksi hetkeksi. ihasteltiin hieman kaupungin keskustaa, josta myös kuvia napsittu, ja päätettiin suunnata uimarannalle, josta sopivasti löydettiin ruokaakin meidän kuskille. me matkalaiset päädyttiin heittää talviturkit pois, nautiskelemaan vedestä, jonka jälkeen auringosta, joka edelleenkin mukavasti oli meidän puolella. vedestä noustua meinasi hieman viileä tulla, mutta spotti missä aiottiin kuivatella, oli aivan täydellisesti auringon kannalta loistava paikka.

takasin kohti helsinkiä käytiin vielä kaupassa, jotta vielä meidän ala-asteella, ja matkallakin voisimme hieman vielä nautiskella juomia.

koko matkan kuunneltiin loistomusiikkia, ensin cd-levyiltä, ja lopulta päädyttiin loppumatkaksi kuuntelemaan radioa.

sosiaalisia suhteita.

mun on ollut niin vaikea suhtautua ystävyyssuhteisiin kun muistan. osittain aiheetta, mutta osittain täysin aiheestakin. sanottaanko vaikka etten ihan hirveän onnekas ole ikinä ollut ystävyyssuhteiden kannalta. aivan älyttömän monet suhteet on rikkoutunut joko siihen etten itse enää jaksa yrittää, tai erimielisyyksiin jotka vaikuttaa mun kykeneväisyyteen luottaa ihmisiin.

nyt monta vuotta on mennyt siten että murun kaverit ovat mulle läheisempiä kuin 'omat' . ehkä näissä on se helppous että kun ovat poikia, poikien kanssa on helpompi tulla toimeen, eikä tule näitä naurettavia prinsessadraamoja mitä helposti tyttökavereiden kanssa.

toisaalta osana näihin on vaikuttanut sekin kun ei itse yksin tarvitse yrittää suhteita pitää elossa, kun ne pysyy yrittämättä.

nyt taas monen monta viikkoa on mennyt siten että häirinnyt nämä omat sosiaaliset suhteet. mulla on tosi helposti aivan älyttömän kauan ollut tunne että ihmiset jaksavat/tahtovat mun seuraa silloin kun parempaa ei ole tarjolla taikka mikäli jotain ovat vailla. rehellisesti voin sanoa että esimerkiksi isosiskoni kanssa välit menivät siksi rikki että olin jatkuvasti aina tarpeellinen vain silloin kun sisko tarvitsi multa jotain, rahaa, lapsenvahtia, baariseuraa ( mikäli itsellään oli tylsää ). ja nykysin aina vain suuremmin ja suuremmin huomaan ihmisten ottavan muhun yhteyttä silloin kun ei parempaa seuraa ole tarjolla.

kyllä mä myönnän että kaikki tapaukset ei missään nimessä ole noin, mutta silloin kun muutama liian paljon menee just noin, sen helposti kärjistää että kaikki tekee samaa.

tai sitten mä olen se roska-astia, jolle puretaan sitä kuinka tätä tai tuota ihmistä ei jakseta, silloin kun tämä ko ihminen ei ole paikalla. mutta kummasti sitä näytetään jaksavan silloin kun on saatavana, lähettyvillä.

sit mä oon huomannut, että yleensä ottaen jos ihmisistä yleisesti kirjoittaa, tulee läheisillä ihmisillä helposti tunne ' koskeeko tämä nyt mua ' . sen sijaan että olisi tarve kysyä koskeeko tämä mua vai naapurin perttiä, voisin sanoa että mikäli itse koet toimivasi näin, tämä kirjoitus koskee juuri sinua, mutta jos et koe tekeväsi mitään mua vastaan ni miksi tämä siinä tilanteessa koskisi sinua ?

ei mulla muuta, oli vain pakko avautua.