Aina aikasemmin olen ollut kannalla, jos pettää kerran, pettää toisenkin. Ja jos jää mulle kiinni pettämisestä, se on heihei.¨
Kun tuo sitten oikeasti osui omalle kohdalle, en osannut olla vihainen. Olin toki raivoissani mutta en vihainen. Olin raivoissani siksi että minuun sattui, ei suoraan vain sen takia että pettäminen on väärin. Mulle annettiin oikeastaan vapaat kädet.
" Mitä sä haluat nyt tehdä ? "En osannut vastata. Osasin sanoa että en halua että me hajotaan, en halua että joku muu hajottaa meidät. En halua erota kun on näinkin pitkälle päästy. Halusin tietää vain miksi. Hetken sain toistaa kysymyksen uudelleen ja uudelleen, kunnes sain suuntaa antavan vastauksen.
Siinä vaiheessa kun viha tuli, se tuli muita ihmisiä kohtaan. Tätä toista osapuolta, oisin vieläkin suunnilleen valmis kuristamaan tämän ihmisen kuvainnollisesti jos kävelisi kadulla vastaan. Muita ihmisiä jotka on millään tapaan ollut tietoisia tapahtuneesta tai syystä, muttei ole tehnyt asialle mitään.
Me ei erottu, vaan sovittiin että yritetään sopia tämä. Tehdään suhteemme eteen työtä että se toimii, ei ole järkeä heittää muuten hyvää suhdetta roskiin yhden hairahduksen takia. Tähän päivään asti on saatu asia suunnilleen käsiteltyä, toki voi riidan mukana aina välillä tulla esille, mutta tästä johtuvat/johtuneet riidat sovitaan jo ennen kuin ehtivät alkaakkaan, ja on sovittu että yritetään vaan jättää taakse koko juttu, jatketaan yhdessä elämää ja keskitytään tuleviin asioihin, ei menneisiin.
Tietyllä tapaa mulla henk koht on ehkä mustasukkaisuus ehkä herkemmässä nyt tuon tapahtuneen jälkeen, mutta toisaalta luottamuskin. Vaikka tuosta kertoessaan sanoi ettei pyydä multa mitään, ja että jos haluan yrittää jatkaa, jatketaan, ja jos en niin ymmärtää. Kuitenkin on mua moneen kertaan kiittänyt siitä että sanoin että en halua heittää hyvää suhdetta roskiin, haluan yrittää, ja yhdessä on todettu että meidän suhde on ehkä jopa parempi nyt. Ja toisaalta voisi jopa väittää että nykyään jopa luotan enenpi.
Nykyään mulla ei ole ennakkoluuloja siitä miten toimin tai mitä tapahtuu jos mua petetään tai jos itse erehdyn pettämään. Luotan siihen että elämä vie ja aina jompikumpi osaa tehdä sen lopullisen päätöksen johon loppuenlopuksi molemmat on "tyytyväisiä".
Tapahtuneesta on pian vuosi. Jollain tapaa hieman pelottaa mitä tuon vuoden täyttymisen päivä tuo tullessaan, mutta toisaalta olen itse joka päivä vahvempi. Me ollaan yhdessä joka päivä vahvempia. Me selvitään.
Puhutaan usein illalla kävellessä lapsista, tulevaisuudesta, vanhemmuudesta. Mä haluan perheen tämän ihmisen kanssa.
Mä olen onnellinen tämän ihmisen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti