kaipaisin elämääni jotain uutta.
ärsyttää, inhottaa, harmittaa kun en vain tiedä mitä se uusi voisi olla.
tavallaan joku harrastus, jotta tämmöiset päivät kun vaan olen, saisin jotenkin mieluisasti kulumaan. tänään saatiin opiskelijakortit, jotka oikeuttas vissii ainakin uimahalleihin opiskelijahinnoilla, vissii -50% tms, mutta uimahallit, voi vitun helvetti yök. en muista koska viimeksi olisin uimahallissa käynyt, todennäköisesti varmaankin kotkassa joskus 2004 vissiinkin, ja sen jälkeen tyytynyt muutamaan yleiseen uimalaan, ja enenpi nykysin meriin, järviin, ym.
en tiedä.
kirjoittamiseen saisi tosi reippaasti aikaa kulumaan, mutta toisaalta tuntuu turhalta kuluttaa aikaa semmoseen mistä ei saa minkäänlaista kritiikkiä, mistä ei ole mitään hyötyä.
en tykkää tällä hetkellä mun elämästä, plus taas ollaan siinä vaiheessa että en syö. nyt joku teistä ( jos kukaa lukee ? ) ajattelee että ' voi kumpa mulla myös oisi tollaisia hetkiä että voisi olla syömättä ' tai että ' no ainakin sit kiloi tippuu, hih hih hih...' mutta kun ei, joten lopeta !, okei joo, voisin olla snadisti pienenpi, mutta ei se tapahdu syömättömyydellä, ihmisen on PAKKO syödä päivän aikana, vielpä useita kertoja päivässä. se että lakkaan syömästä kun ahdistaa, masentaa, kiukuttaa on ongelma. no positiivista toki että itse sen tiedostan ' no miksi sitten et tee asialle mitään? ', koitapa itse syödä kun ei edes nieltyä saa kun tuntuu että tulee jo ylös ? koitapa itsesi PAKOTTAA syömään tai syömättä olemiseen.
synttäripäivä lähestyy, ahdistaa. kokeilen niin työntää kalenteria sivuun, unohtaa oman synttäripäivän, jottei iskis sitä pakkomielteistä halua tehdä jotain kivaa, tai toivoa päivästä jotenkin erilaista. en halua alkaa ehdottaa että 'miltä kuulostais jos... mun synttäripäivänä?' kunnei huvita jatkuvasti kuulla niitä valheita miksei sovitut ihmiset tule, tai sopimukset tapahdu. plus mä olen ens vuonna kauhean vanha, en haluu enää vanheta !!
Pienistä iloista, suruista, stressistä, ikävästä, rakkaudesta, ystävyydestä. Elämästä.
Luulen että edes jotenkin pienesti aavistan miltä susta tuntuu syömättömyyden suhteen. Samankaltaista on tapahtunut mulle.
VastaaPoistaMitä ennemmin menet jonkun puheille, sitä nopeammin luulisi että alkaa taas voida paremmin. Parasta on katkaista syömättömyys heti ennen kun lähtee vaarallisen paljon kiloja tai masennus fiilis syvenee.
Koita jaksaa. Muistathan kirjotella mulle? :)
hei lisa-loup, yritin kommenttia heittää sinulle, mutta jostain syystä minulla ' ei ole oikeuksia nykyisellä tililläni kommentoida ' ? :o mahtaako opiston koneesta olla kii vai onkohan bloggerissa jossain taas jotain ? en myöskään päässyt ihan viesti viestiä sinulle lähettää, joten päätin tätä kautta sitten kertoa sinulle että tulit mieleeni heti kun kirjoitin yläriville blogger, ja muistin tämän sun kommentin missä pyysit että kirjoitan sulle (:
VastaaPoistatäähän oli hyvä että mun tätä kautta piti kirjoittaa, aikasempaan tekstiin kirjoitin että tavallaan tuntuu että siitä oisi kaaauhean pitkä aika kun viimeksi nämä pikkuruiset kommentit vaihdettiin, mutta eihän siitä näköjään ole kuin reilu viikko !
mulla on selkeästi tuo fiilis pomppinut paljon. nyt taas parempi, ja onneksi mulla on käsissä siimoja aikasempiin auttajiin, saa hieman sähköpostitukea edes kovinpaan tarpeeseen. työharjoittelujaksoa odotellessa että pääsee ehtii soittelee terkkarille että haluaisiko mun kanssa jutella ahdistuksesta.
nyt tuo syöminen on melkein päälaelleen kääntynyt... tai se vaihtelee, joko syön hyvin vähän tai sitten syön kaiken mitä kaapeista löytyy.... mutta ainakin syön !
kyllä tää tästä :)