sadepisaroita kasvoillani

Josko jaksais nyt hetken istuskella koneella, kun ei hetkeen oo tullu kirjoitettua, ja kamerastakin pitäisi kuvat jaksaa vihdoin tyhjentää.

Tuntuu että mun arkipäivät menee duunissa... No niinhän se kyllä meneekin, ei sitä sitten jaksa enää duunipäivän jälkeen alkaa viestittelee tai soittelee ihmisille että tekiskö jotakin. Huomaan taipuneeni taas siihen samaan " en mä jaksa soittaa, kun ei kerta mullekaan soitella ".. Mutta nyt kun ehtinyt joku aikaa pitää mielialapäiväkirjaa ( kuuluen tuohon vertaistukiryhmään jossa olen nyt melkein jouluun asti ), että on kyllä heitellytkin niin paljon puolelta toiselle että ehkä senkin takia ei jaksa saada aikaiseksi, kuluttavaa.

Viikonloput.. Noh. Mitä mä teen viikonloppuisin ? - Hengaan poikien, ja noiden muiden kanssa silloin kun suinkin jaksaa, huvittaa ja tarkenee, mutta muutoin mielelläni istuisin kotona vaan katselemassa leffoja. Nyt tuntuu että monenmonta viikonloppua mennyt sitä rataa että joka ikisenä viikonloppuna vähintään jompanakumpana päivänä aina jotain 'pakollista' pippalointia. Vaikka siis hauskaa on ollut todella, mutta alan väsyä tähän.

Viime viikonloppu meni hälinässä. Ensin pe-la kummityttö oli kyläilemässä. Kissan kanssa leikkimistä, ulkoilua ( mitä kyllä ei tuntia kauempaa jaksanut / malttanut kumpanakaan päivänä, kun tiesi että kissa on sisällä ja tahtoi vaan päästä takas herran kanssa leikkimään ). Lauantaina saatuani neidin takas kotiin päin, ehti pienen hetken hengähtää ennenkuin täytyi taas lähteä liikkumaan. Perhepäivällistä, pientä juominkia. Übersosiaalista, joten meinasi aika urakalla alkaa hajottaa. Väsymys teki toki osansa ( aamulla kuitenkin herännyt jo 8 ), mutta osansa verotti myös samalle illalle sekä superhyvät ( näkökannasta riippuen ), että superhuonot uutiset.. Ja sitten kuin oikein kumpiakaan ei tässä näissä oloissa oikein osaa käsitellä, niin sitten vielä samalle illalle molemmat, meiningillä että sekoillaampa tunteiden kanssa nyt sitten ihan urakalla. Ei tehnyt hyvää. Hajotus iski kun kotia pääsi.

Sunnuntait nyt on aina sunnuntaita. Eli leffoja, hengailua, seuraavan päivän eväät ja arkeen valmistautuminen.

Tavallaan voin ihan ok, mutta tavallaan sitten taas, vaikkakin huiput on selkeästi hieman helpottuneet, ei mennä ihan niin korkealle, eikä pudota ihan niin alas enää, mutta kyllä ihan ehdottomasti kaipaan todella paljon sitä tasaisuutta... Tai sitten sitä että mentäis hetki sitten ihan vaikka korkealla tai alhaalla, eikä niin että päivän aikana moneen kertaan voi vaihtua ylisosiaalisesta, yliaikaansaavasta, ylihyvinvoivasta täysin päinvastaiseen.

Mitähän muuta... Tässä taas huomaa kun yrittää kirjoittaa, on oikeastikin paljon kaikkea mistä voisi kirjoittaa, kun nyt hetkeen en ole mitään rustannut, mutta sitten kun osan saa purettua, unohtaa osan.

En mä tiedä. Joku päivä voisin yrittää käyä metsästämässä itselleni naamiaisasua :') pidetään duunissa naamiaiset tässä olikohan ensi viikolla, ni voisi lapsetkin tykkää jos aikuisetkin panostaisi, ja oishan se itsellekin kiva välillä olla 'joku muu'.