Nukuin paremmin viime yönä kuin pitkään aikaan !

Jossain vaiheessa alkuillasta tajusin että hitto, en oo ottanu lääkkeitä... En sitten jaksanut siinä vaiheessa enää alkaa etsimään vettä ja levyjä,  joten lääkkeet jäi ottamatta. Siitä huolimatta nukuin niin paljon paremmin kuin pitkiin aikoihin ja aamulla heräsin virkeänä !

Työpäivä meni tosi rattoisasti kun oli pirteä olo.

Koskahan saisin soitettua lääkärilleni erästä asiaa noista lääkkeistä ?

28081987

Onnea minä.

niin se elämä vie eteenpäin.

Nyt harmittaa !! Sillai pienesti lievästi, kuitenkin asia kun mahdollisesti on korjattavissa tavalla tai toisella.

Kerrottakoon nyt ihan alusta alkaen.

Pari viikkoa sitten ystävän kanssa lähdin metsästämään itselleni mekkoa serkkuni häihin, kun vielä silloin oli todennäköistä että pääsisimme lähtemään. Löysin todella kauniin mekon, todella täydellisen. Kuitenkin liian täydellinen toisen häihin, ja koska mekko oli hieman yläreunasta rikki, jäi kauppaan.

Muutaman päivän päästä tuosta mekkoetsiskelystä varmistui että emme pääse lähtemään jollei nyt ihmeitä satu ja löytyisikin kyyti jostain. Mutta sitten kuitenkin, tuli toinen tilaisuus tälle täydelliselle mekolle...

Erään melko huonon työpäivän jälkeen tuo avokkini muutaman päivän mietittyään 'kosi' ( siksi pupunkorvissa koska että kun olemmehan kihloissa olleet jo 5 vuotta, joten odotettuahan tämä on, mutta siis niin tai näin ). Muistin sillä hetkellä tän täydellisen mekkoni ja nyt sain hyvän syyn sen ostaa. En muistanut kauppaa missä tätä sovitin, koska sovitin useammassa kaupassa useitakin mekkoja. Muutama hetki etsiskelyä internetin ihmeellisestä maailmasta ja luulin löytäneeni tämän saman mitä sovitin. Tilaus eteenpäin ja parin päivän päästä mekko tuli tupsahtikin tuohon meidän postiin ja pääsin tänään vasta sovittamaan sitä uudelleen kun en halunnut että avokki näkee ennen meidän päivää. Mekko ei ollutkaan ihan sama ! Nätti tuokin on, erittäin nätti, mutta ei istu ihan niin täydellisesti päälläni kuin tämä toinen. 'Luut' jotka tässä sovittamassani mekossa oli, ei sitten ollutkaan tässä minkä ostin. Mekko on pelastettavissa korsetin kanssa, mutta hieman mietityttää tämä kun se sovittamani oli täydellinen ja tämä toinen lähes täydellinen, pelkään että myöhemmin harmittaa.

Häistä tämän verran. Emme ole vielä sopineet päivää tai sinällään muuten katselleet vielä eteenpäin, ja meinasin itse pitää jutun 'salaisuutena' vielä kunnes päivä on sovittu, mutta koska nyt viikonlopun aikana olemme kertoneet jo avokkini suvulle että suht lähiaikoina luvassa taas iloisia juhlia, päätin että voin hyvin kertoa tännekin.

Ajankohdan oli tarkoitus ensin olla vielä tämän vuoden puolella, olemme sopineet että häistämme tulee melko pienet. Emme kumpikaan kuulu kirkkoon, joka verottaa osansa 'prinsessahäistä', toinen on varallisuus. Mutta kun tarkemmin aloimme ajattelemaan, jo pelkästään avokkini läheisistä ystävistä kerääntyy sellainen porukka että vielä siihen sitten sukulaiset päälle, että olisi pakko miltein olla jokin muu paikka kuin meidän koti kahvittelulle ( itse vihkimistilaisuus, maistraatissa, kotona vaiko jopa jossain muualla riippuu tällä hetkellä vielä siitä vihiikö meidät eräs tuttu, vai sitten vain 'joku jolle maksetaan' ). Tämäkin on osasyynä sitten tuolle harmistukselle tuosta mekosta. Koska meidän häistä todennäköisesti sittenkin tulee isommat kuin ensin olemme kaavailleet, houkuttelisi kovasti ajatus prinsessamaisemmasta mekosta.

Appivanhemmat kovasti koettivat meitä houkutella siihen että siirtäisimme hääpäivämme tämän vuoden sisästä ensi kesän puolelle, jolloin meidät olisi mahdollisuus vihkiä, tai vähintään kahvitella avokkini lapsuudenkodissa, jossa olisi tilaa sitten taas enemmän kuin meillä tässä jo pelkästään sen takia että osa porukkaa mahtuu hyvin takapihalle, osa etupihalle, osa olkkariin ja keittiöön.

Toinen lähes mahdollinen ajatus oli myös että meidät vihittäisiin mökillä. Eli siis avokkini äitin vanhempien lapsuudenkodissa, mutta siihenkin johtaa sitten taas monta muttaa.

Mikäli tässä nyt todella käy niin että häistämme tulee niin suuret kuin mökillä ollessa laskeskelimme, olisi ilmeisesti ajankohtaista alkaa asiaa enenpikin suunnittelemaan jo pelkästään aloittaen siitä ketkä ovat tarpeeksi läheisiä jotta kutsuisimme ( jossa tapauksessa itseni pitäisi alkaa kovettamaan itseäni kun melko todennäköistä ettei suurin osa omasta suvustani ilmaannu paikalle, jolloin pettymys on kova, niinkuin joka kerta, vaikkakin joka kerta käy juuri näin ), minun pukuuni, avioidunko tuossa lähes täydellisessä nätissä yksinkertaisessa juhlamekossa vai pitääkö alkaa etsimään, säästämään prinsessamekkoa varten, ja kun tiedän että valkoinen häämekko ei iske minuun, mikä se oma värini sitten olisi ?, ja kun ajankohta todennäköisesti on sitten se kesä, tykkäisin että mekko olisi lyhyempi kuin ihan nilkkoihin ( tuo lähes täydellinen on noin polviin, joka on ihannepituus mielestäni kesähäämekolle ), ajankohtaa ja paikkaa ( miten autottomat pääsevät pidempää paikalle, missä mahdollisia yöpymisiä ? ), ruokailua, musiikkia ja niin edelleen ja niin edelleen, lista tuntuu loputtomalta.

Onneksi olen kuitenkin nopea liikkeistäni, tukkakoristeet, tiara, huntu ovat jo matkalle minulle päin, ja olen jo ehtinyt lähes ( muutama ehdokas, jotka tarkoitus katsahtaa kunhan tukkakoristeet tulevat, ja kun mekkoasiassa pääsen eteenpäin ) pestata itselleni tälle tärkeälle päivälle kampaajaa ilman että joudun itseni maksamaan kipeäksi kampauksestani !

Tarkoitus oli ihan nopeasti vain heittää tilannepäivitystä, mutta tästähän kertyikin tekstiä !! Kiitos mikäli jaksoit lukea tähän asti, lupaan että viimeisiä kirjaimia viedään. Ihmiset jotka mut tuntevat ( tunnistatte varmana itsenne ), vaikka tästä kirjoitan, ei tarvitse iiiiihan vielä hirveen yleisesti alkaa tästä puhumaan, asiasta tulemme puhumaan enemmän ja enemmän sitten kunhan edes päivämäärä on päätetty. :)



Ps. Aiheeseen liittyen loin tämmöisen http://bigdayplans.blogspot.fi/ , menee pläänit sitten tuonne, eikä tänne tarvii maratonkirjoituksia aiheesta enää laittaa :)

Onpas taas vierähtänyt aikaa siitä kun viimeksi olen päivittänyt, oisko nyt sit korkea aika taas välillä jotain höpistä ?

Paljon tuohon pieneen hetkeen on ehtinyt kaikkea mahdollista. Mm meidän kaveriporukkaan eksyi uusi tuttavuus, hyvin paljon mun kaltainen tyttönen. Viime viikonloppu meni mukavasti uuden tuttavuuden, koko porukan kanssa grillaillen ja chillaillen. Kontufestit jäi vähän harmittaa kun tosi tarkat toimet alkoholin kannalta. Itseäni siis ei oisi tuota muutamaa tuntia harmittanut istua, kuunnella rottaa ja vasta sen jälkeen lähteä hörppimään, mutta oisi ollut ankea yksin jäädä.

Muuta, mä löysin maailman täydellisimmän mekon, jolle tulee olee käyttöä muutaman kuukauden sisällä, siitä lisää joskus, mutta mekko tässä 

Lisäksi. Appiukko päätti taas yllättää meidät. Mies kun aloittaa autokoulun ensi viikolla, on meille sitten valmiiksi peli odottamassa kortin saamista !! Appiukko osti meille tämmöisen ( kuva lainattu, kuvassa ei meidän auto, mutta samanlainen )

Itsehän en autoista tiedä mitään, en ymmärrä miten yksi auto voi olla toista hienonpi tai muuta, ( no toki semmoiset obviously hienot on hienoja tai ällöjä, mutta perus henkilöautoista joilla perus Perhe Korhoset ajelee ) .. Enkä autoissa ymmärrä tätä mitä isompi sen hienonpi - politiikkaa. Mutta tuo meidän auto on kaikesta huolimatta meille sopivin mitä keksin ja ihan söpö, ei liian pramea, muttei kuitenkaan mikää ihan järkyttävä ruoskakaan.

Ei kai mulla tähän hetkeen muuta. Siivouskahville voisi painua ja vähän tuulettumaan.

Nyt on sitten lähete saatu ortopedille, eli siis joskus sitten postissa tupsahtaa aikaa jotta päästään arvioimaan tän mun polven kiireellisyys magneettikuvauksiin. Aika rentona olen tästä, eniten tosin pelottaa mitä tuolta löytyy, löytyykö mitään, saadaanko tämä hoidettua kuntoon ja millaisella hoidolla.

Taas ässää lykkäs, tosi tympee lääkärisetä !

Pikku Frank kasvanut ja kehittynyt pentukömpelyydestä ihan hirveästi. Melkoinen kiusankappale, vaikkakin silti aivan ihana vauva.

Ensimmäinen saikkupäivä mennyt nukkuen, ja ystävä kävi tuossa kahvilla ja katsomassa vauvaa. Pelkään että ehdin totaalisesti kypsyä pelkkään olemiseen kun ei loppuviikolle mitään suunnitelmia.

Kela myöskin saattais pikkuhiljaa vihdoin alkaa laittaa vauhtia siihen käsittelyyn. Sinällään ei kauheasti harmita että ihan sikakauan mennyt, koska sit ois mahdollisesti isompaa könttäsummaa tulossa kerralla, jonka sit vois laittaa johonkin kivaan. Mut saas nähdä.

Meripäivät jäi näkemättä, ei yllättänyt ! Siitä niin kauan kun yhden mahdollisen kyydin kanssa juteltu että voisi lähteä, eikä neidistä sittemmin ole kuulunut mitään. Mä en helvetti sentäs jaksa ihmisissä roikkua että koskakoskakoska. Jos ystävät yleensäkin ovat pitääkseen lupauksiaan, niin jonkinlaista oma-aloitteisuutta voisi osoittaa.

Kuukauden päästä olisi yhdet häät joihin olisi tarkoitus päästä. Kuitenkin ongelman tuottaa häiden sijainti, johon ei päästä ei sitten millään jollein jostain ilmaantuisi kuskia. Toisaalta, siellä olisi törmättävä semmoisiin sukulaisiin joita ei nyt juurikaan innosta nähdä. Mutta saas nähdä. Pääsenpäs ( pakko päästä!! ) sitten ainakin mekko-ostoksille mikäli päästään lähtemään. Lahjasta tulee ongelma, mitä päälle parikymppiselle pariskunnalle häälahjaksi suht pienin varoin ?

viikonloppu taas vaan meni.

pe-la yö oli 'yövyttävä' 'vanhas kodis', koska lauantaiaamulle oli murulle tehtävä hoidettavana. perjantai-ilta oli taas sitä samaa, jonka vuoksi sitten väsymyskin iski tosi ajoissa, oli pakko vaan päästä nukkumaan. semmoiset lähes 12h unet taas vedin ja lauantaiaamupäivä alkoi pähkäillen että mitähän tänään. päivä näytti taas menevän siihen samaan suuntaan kuin aina, ilmaisin sitten täten tahtovani ajoissa kotiin

kuitenkin lauantai koki käännöksen. haettiin auto ja lähdettiin ajelemaan ilman sovittua päämäärää, kaupan kautta vain hakien sipsejä pahimman nälän varalle, ja hieman virvoitusjuomia joita sitten sekoittelin edelliseltä illalta jääneihin viinaksiin. kummasti piristyin ! päädyttiin loppuenlopuksi Tuusulaan, erään järven rantaan nautiskelemaan auringosta ja ostoksista, ennenkuin lähdettiin ajelee takas päin. Takaspäin ajellessa sipseistä huolimatta iski nälkä, joten mäkkärin autokaistan kautta. Olisiko voinut tohelompaa myyjää olla !!! Sain väärän hampparin ( joka tosin ilmeni vasta kun aloin syömään ... ) enkä limua meinannut saada ollenkaan. Kuitin kanssa sitten takas kassalle että tahtoisin sen maksetun limunikin. Väsähdys palasi kun palattiin takas perushengailumestalle. Suhteellisen ajoissa onnekseni saatiin autokyyti kotiin, ja pian sitten uni taas jo kutsuikin.

Tämä päivä mennyt siivoillen ja aloitin yhden noista kirjastonkirjoista.

Alla kuvia.

Elämä taas muistutti karusta menostaan. Kuulin eilen että eräs uutisoitukin hengenlähtö on osunut erään puolitutun kohdalle. En olisi osannut arvata että uutista lukiessani tämä ihminen olisi minulle tuttu, mutta maailma todella taas yllätti. Oon tosi häkeltynyt. Kumma kyllä viime yönä joka tapauksessa nukuin, kuten nykyisin aina, kuin tukki.

Nyt sopivasti taustalla soiden, tälle ihmiselle Samuli Edelmann - Ethän lähde pois . Toivottavasti nyt sun on parempi olla, toivottavasti jossain tuolla vielä tavataan.

Kesä on ohi. Tai osittain ainakin. Palattiin takas omiin päikkyihimme tänään. Kyl hieman outoa, mutta tosi nopeasti tänään ainakin aika hujahti ! Välillä kyl tietyt ihmiset... En mä tiedä.

Kuvia taas luvassa tässä jokin päivä kun jaksan bloggailla tuolla isolla koneella..

vähän kuvia taas välillä.

Meille tuli pieni poikavauva.

Ihana yllätys pitkän väsyneen työpäivän jälkeen, vieläpä aivan kamalan nälissään kotiin ja sitten tulee tekstiviesti että tarjolla olisi 14viikkoinen vauva mikäli meitä vielä kiinnostaa. ( kun reilu viikko sitten pyydettiin lisätietoja eräästä pentueesta )

Tämä meidän vauva oli kertaalleen jo varattu haettavaksi, mutta varaaja ei koskaan sitten hakenutkaan :< Mutta mukava meille, tarjoamme nyt tästä päivästä edespäin kodin myös pienenpienelle Frank-pojalle :)

toista päivää saikulla ja alkaa jo kyllästyttää.

kaksi päivää viel oisi oltava ja huomen yritettävä saada lekuria kii ja yrittää sumplia magneettikuvauslähetettä... yökyökyök !!! eipä täs kai muu auta.

kävin kokeilee miltä tuntuu polkee, ja sen kyllä jalka kesti yllättävänkin hyvin. käveleminen ei ole kivaa yhtään mutta pyöräily ei tunnu missään. sain siihen muutaman hetken upotettua jottei ihan kauheen tylsiä hetkiä iskis.

oli välttämätön pakko tsekkailla h&m valikoimaa taas vaihteluks.. näppäilin sieltä pari tuubitoppia ja sortseja tulevaks. mutkun ne oli alessa !

koneella istuva kirjoitus etenee hyvää vauhtia. pitää  jaksaa vielä editoida sitä aika urakalla, joitain asia ja asiayhteyksiä hieman kirjailla ja luoda muitakin näkyviä kuvitelmia, niin en sitten ihan kusessa ole mikäli tuosta nyt koskaan tulee mitään.

tänään tuli sitten puolen vuoden eka cosmo... pakko sanoa että laatu kyllä laskenut muutamien vuosien sisään tosi rutkasti ! melko tylsä numero oli..

lauantai, viikonlopun pelastus.

aloitan perjantaista, joka oli samaa tylsää olemista kuin joka ikinen viikonloppu. non-stop kiukku meinas olla päällä koko perjantaipäivän, kun olisi niin paljon tahtonut tehdä jotain, mitä tahansa, muuta kuin sitä samaa olemista alkoholia nauttien. perjantai tultiinkin sitten ajoissa kotia, kivasti autokyydillä jopa !

seuraavaksi päiväksi kivoja suunnitelmia. sovittiin että lähdetään suhteellisen ajoissa aamupäivästä jonnekin päin vain ajelee. nukuttiin pitkät yöunet, ennenkuin puhelin soi että ovat kohta meidän kämpän edessä. takapakkia meinasi luoda maito joka oli ehtinyt jotenkin könttääntyä, mutta menipä aamukahvi vedellä viilentäen tupakan kanssa ihan mukavastikin. sit vaan auton kyytiin ja suuntana mihinliepäädytään.

no minne me sitten päädyttiin ?

meidän reitti koostuikin kivasti sitten otalampi-kirkkonummi-vihti-pusula-forssa - helsinki.

otalammella ihasteltiin lampea. tosi nättiä oli ja aurinko oli meidän puolella koko reissun. kuvia voisi jossain vaiheessa olla luvassa kunhan jaksan vaivautua.

kirkkonummen läpi oikeastaan vaan ajettiin, ajateltiin ettei mitään syytä pysähtyä, tylsän näköinen paikka. vihdissä pysähdyttiin tupakalle ja ostoksille. ostettiin samalla vähän myös matkaevästä ettei nälkä yllättäisi matkalla. eihän meillä olisi mikään kiire takasin päin. pusula meni myös läpi ajellessa kun vain katseltiin mihin suuntaan seuraavaksi suunnattaisiin.

forssassa pysähdyttiin hieman pidemmäksi hetkeksi. ihasteltiin hieman kaupungin keskustaa, josta myös kuvia napsittu, ja päätettiin suunnata uimarannalle, josta sopivasti löydettiin ruokaakin meidän kuskille. me matkalaiset päädyttiin heittää talviturkit pois, nautiskelemaan vedestä, jonka jälkeen auringosta, joka edelleenkin mukavasti oli meidän puolella. vedestä noustua meinasi hieman viileä tulla, mutta spotti missä aiottiin kuivatella, oli aivan täydellisesti auringon kannalta loistava paikka.

takasin kohti helsinkiä käytiin vielä kaupassa, jotta vielä meidän ala-asteella, ja matkallakin voisimme hieman vielä nautiskella juomia.

koko matkan kuunneltiin loistomusiikkia, ensin cd-levyiltä, ja lopulta päädyttiin loppumatkaksi kuuntelemaan radioa.

sosiaalisia suhteita.

mun on ollut niin vaikea suhtautua ystävyyssuhteisiin kun muistan. osittain aiheetta, mutta osittain täysin aiheestakin. sanottaanko vaikka etten ihan hirveän onnekas ole ikinä ollut ystävyyssuhteiden kannalta. aivan älyttömän monet suhteet on rikkoutunut joko siihen etten itse enää jaksa yrittää, tai erimielisyyksiin jotka vaikuttaa mun kykeneväisyyteen luottaa ihmisiin.

nyt monta vuotta on mennyt siten että murun kaverit ovat mulle läheisempiä kuin 'omat' . ehkä näissä on se helppous että kun ovat poikia, poikien kanssa on helpompi tulla toimeen, eikä tule näitä naurettavia prinsessadraamoja mitä helposti tyttökavereiden kanssa.

toisaalta osana näihin on vaikuttanut sekin kun ei itse yksin tarvitse yrittää suhteita pitää elossa, kun ne pysyy yrittämättä.

nyt taas monen monta viikkoa on mennyt siten että häirinnyt nämä omat sosiaaliset suhteet. mulla on tosi helposti aivan älyttömän kauan ollut tunne että ihmiset jaksavat/tahtovat mun seuraa silloin kun parempaa ei ole tarjolla taikka mikäli jotain ovat vailla. rehellisesti voin sanoa että esimerkiksi isosiskoni kanssa välit menivät siksi rikki että olin jatkuvasti aina tarpeellinen vain silloin kun sisko tarvitsi multa jotain, rahaa, lapsenvahtia, baariseuraa ( mikäli itsellään oli tylsää ). ja nykysin aina vain suuremmin ja suuremmin huomaan ihmisten ottavan muhun yhteyttä silloin kun ei parempaa seuraa ole tarjolla.

kyllä mä myönnän että kaikki tapaukset ei missään nimessä ole noin, mutta silloin kun muutama liian paljon menee just noin, sen helposti kärjistää että kaikki tekee samaa.

tai sitten mä olen se roska-astia, jolle puretaan sitä kuinka tätä tai tuota ihmistä ei jakseta, silloin kun tämä ko ihminen ei ole paikalla. mutta kummasti sitä näytetään jaksavan silloin kun on saatavana, lähettyvillä.

sit mä oon huomannut, että yleensä ottaen jos ihmisistä yleisesti kirjoittaa, tulee läheisillä ihmisillä helposti tunne ' koskeeko tämä nyt mua ' . sen sijaan että olisi tarve kysyä koskeeko tämä mua vai naapurin perttiä, voisin sanoa että mikäli itse koet toimivasi näin, tämä kirjoitus koskee juuri sinua, mutta jos et koe tekeväsi mitään mua vastaan ni miksi tämä siinä tilanteessa koskisi sinua ?

ei mulla muuta, oli vain pakko avautua.

Nyt hyvät lukijat, silmät auki ja korvat hörölle !

Kuten ennen muuttoa jo mainitsin, on mulla jonkun verran tavaraa mitä itse en enää tarvitse, tahtoisin löytää niille uuden kodin ( pienenpientä sovittavissa olevaa korvausta vastaan toki ). Tällä hetkellä ainakin osaan sanoa kaapistani löytyvän ylimääräisenä; kissan heijastavat valjaat + n 1m-1,5m pituinen hihna + hieman epäkuntoinen flexi, matkakokoinen hiustenkuivain, nikon L coolpix pokkarikamera. Mikäli jokin näistä minkäänlaista kiinnostusta herättää, nopeasti spostia noyee.blogueur@gmail.com niin kerron enemmän.

ihan piti tarkistaa koska viimeksi olen päivittänyt ja mitä. onhan tästä aikaa kun viimeksi olen kirjoittanut, inspistä ois ollut vaikka kuinka, mutta motivaatiota ja energiaa ei.

mitäs mulle tänään kuuluu ?

reilu viikko on nyt asuttu yhdessä ja kivasti on mennyt. muru on tän viikon ollut lomalla, joten on ollut kiva lähteä duunista kotiin sillä että kotona odottaa valmis ruoka <3 toisin sanoen, ei ole tarvinnut tällä viikolla itse kokkailla.

duunissa nyt oltu 3vkoa (???), näyttää niin suuremmalta tuo luku kirjoittaen, kun jotenkin vieläkin tuntusin duunissa olevani ihan hukassa. tosin kolmen viikon aikana on ehditty vaihtaa ryhmästä toiseen, päiväkodista toiseen, ja taas ensi viikolla ryhmästä toiseen. kuinkahan sekaisin mun pää on tän kesärumban jälkeen ?

tää päivä nyt taas oli pakko soittaa vapaaksi. järjetön huimaus iski taas tosi kivasti partsilla istuessani kahvilla... että mä inhoon tätä !! polven kannalta taas hyvä lepäillä hieman yksi päivä, sekin taas alkanut enemmän muistuttelee itsestään.

tuntuu että tää kesä olisi kamalaa vauhtia vaan hujahtanut ohi ! en ole ehtinyt mitään kesäjuttuja !!! kerran on käyty kotkassa, mutta ei siitäkään kovin kesäfiilis oikein ehtinyt syntyä.

citylemmuja.

pridekorut 2012 ( + sateenkaarikorvisrenkaat )

muutto alkoi ajoissa aamusta. jo 9 paikkeilla on oltu pakkaamassa tavaraa autoon  ja reilusti aiemmin heivattu tavaroita tavaroita alas. 3 reissulla saatiin kaikki tavarat uuteen osoitteeseen ja jo kolmen-neljän paikkeilla on tavarat ollut paikoillaan. enää ehkä 1 satsi tavaroita kellariin, muuttoroskat roskiin ja se on siinä. mutta noilla nyt ei ole kiire. kello vasta 22 ja ehditty jokunen aika vaan istua ja ottaa hieman muuttojuomaa.

alkaa näyttää kodilta ja pirun nättiä on vaikka itse sanonkin. kuvia heitän kunhan ehditään asettua, ja jaksan kuvailla.

aika onnellinen olo, kyljessä kultalonkeroa vielä reilusti. purrr<3

noni, laukussa nyt sit uuden kodin avaimet.

kauhee nippu avaimia kun samassa nipussa vielä toistaiseksi tämän kämpän avain, 3kpl uuden kämpän avaimia plus 2x postilaatikon avain plus 1x varaston avain. plus sit ne kaikki tosi tarpeelliset härpäkkeet avainnipussa.

kyl mä sanon että ai helvetti mä kiroon nää toimistot jotka on kivasti ripoteltu ympäri helsinkiä mahdollisimman sokkelomaisiin rakennuksiin ym. tänään tätä mistä avaimet hain, sain etsiä jokusen tovin ennenkui oikea kadunnimi edes löytyi, saati sitten oikea numero ja oikea rakennus. sit viel oikea sisäänkäynti ! ( kartoista mulle erityisemmin ei ole hyötyä, muuta kuin että lähellä sijaitsevat kadunnimet on hyvä löytää, sillä en nykysin enää yhtään osaa lukea karttoja )

huomenna se sit tapahtuu. toivottavasti tänään ei juurikaan missään ole mitään jotta huomenna ollaan sitten ajoissa terässä. kauhistuttaa valmiiksi tuon polven takia rappusissa ramppaaminen. onneksi meitä on monta. tai ainakin enenpi ku viime muutossa, joten itse ei tarvitse ihan niin kauheasti juosta, rampata ja kantaa. plus vielä kun tämä kämppä täytyy siistiin kuntoon jättää joten täytynee aloittaa imurointi jne samantien kun tavarat vähenee tieltä pois.

kissa pääsee jaloista pois kivasti murun vanhempien luo, jossa kivasti taas vähän herralle kissaseuraa.

pitäisi jotenkin vielä reilu tunti saada kulutettua että meidät tullaan hakee.

maanantaina alkoi th.

mukava pikkuinen rauhallinen ryhmä mihin pääsin. tosi mukavasti meni ensimmäinen päivä. toinen päivä myös alkoi lupaavasti kunnes sitten mut passitettiin hoitaa paperiasioita, kotiin päin tullessa rupesi polveen vihlomaan niin että portaiden nousu oli todella tuskallista, joten tänään sitten taas jälleen lääkärille soitto ja vihdoin viitsivät kuvauksiin laittaa, josko kuvissa vaikka näkyisi jotain miksi tää polvi on tällainen.

kuitenkin kivaakin, tänään vihdoin saatiin vuokrasoppari allekirjoitettavaksi, ja viikonloppuna vihdoin päästään sitten muuttamaan. millään ei jaksaisi pakkailla kun liikkuminen vaikeaa, mutta ehkä tässä pikkuhiljaa saan kolmen päivän ässät vietettyä pakkaillen joka päivä jotakin. eikä tässä kyl nyt enää paljoakaan ole enää pakkailtavaa.

Oon ollu about yläasteikäinen kun mulla varsinki juostessa alkoi polvi / polvet pettää alta. tuntui tottakai erittäin ikävälle, mutta ei sinällään voi sanoa et ois sattunut.

Nyt sit toisinaan polvea vihloo niin että portaiden kulkeminen vaikeutuu todella paljon.

Tänään kotia päin tullessa sitten taas polvi alkoi jälleen kiusaamaan. Ei todellakaan mitään pientä kipua, eikä pelkkää vaikeasti kävelyä. Oon koko päivän kotia tultua makoillut sängyssä kun en uskalla liikkua.

Suututtaa että mikäli tää ei aamulla oo parempi, pitää taas ottaa poissaoloja. Mut en kyl lähe taapertaa tän polven kanssa jos jokainen askel riistää jostain tosi syvältä, melkein kuin polven luita raastettas juustoraastimella.

Onhan näitä kuvailtu, katseltu. Nuorena enemmän, nyt vanhempana vähemmän, mutta eipä noista apuja ole ollut kun nuorena kuvattu ' luiden pitäisi kasvaa täysiin mittoihin kun tuut vanhemmaks niin että kipeytyminen loppuis ' , ei nähtävästi ole kasvanut tarpeeksi ainakaan kun näitä hetkiä taas tulee.

Lämpökin nousussa, kai sitä pitäs pelästyä.

Jotain hyvääkin. Tänään tuli vahvistuspapereita, joten sain takuuvuokran maksettua ja poikaystävä viel tän päivän aikana maksaa vuokran, huomenna ois tarkotus yrittää päästä käymään toimistolla tekee sopimus ja sit hakee avaimet. Mutta saas nähdä liikunko huomenna.

Me heart Kotka

<3<3