poväsyttää niin että tekisi melkein mieli jo painua nukkumaan. ajattelin csin ajan viel sinnitellä.
odottelen vielä hinta-arviota puhelin korjauttamisesta. ärsyttävää tää odottelu kun tuntuu ettei aika liikkuisi mihinkään.
pikkuhiljaa alkaa koulu stressaamaan. tai ehkä enenpi näytöt, ei välttämättä koulu itessään sillain. oonkohan tottunut liian hyvään tms kun nyt oon ihan hukassa kunnei kouluttajasta kuulu mitään, eikä ohjaajat oikein osaa mun näyttöi tukea muutoin kun antamalla mul vaan vapaat ohjat, jotka ei yhtään mua auta. ja se että mut lähestulkoon joka päivä passitetaan kotiin jo reilusti ennenkuin työpäivä loppuu. ihan kiva siinä mielessä että jaksaa vähän paremmin, ja onhan se tylsä seisoskella tekemättä mitään, mutta mitä tollain oppii ? ei todella mitään. kyl mä aika innoissani kohta oon palaamassa kouluun, mun motivaatio on ihan hukassa.
päätä särkee, ja vähäse kaduttaa et halusin tulevana lauantaina töihin. oisin ollut niiiiiiin valmis jo ylihuomenna lähtee poikien luo viikonlopunviettoon. yhdet synttäritkin ois tiedossa ja maistuis niin illanvietto kyllä.
paasasin monia tunteja yhelle tuttavalle semmoisista asioista joita ei yleisesti viiti kirjoittaa, tai ääneen voi sanoa. tavallaan helpotti mutta tavallaan mun pää sai niistä vaan lisävauhtia. ei tiedä mitä ajattelis, onneksi kohta voi lähteä katselemaan unia.
ihan hassun vihreää on vielä kun ajattelee että kumminkin jo lokakuussa ollaan melkein !! tosi hassua.
Pienistä iloista, suruista, stressistä, ikävästä, rakkaudesta, ystävyydestä. Elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti