vloppu

pyörällä on pää. vissiin syksykö ku tämmöistä tekee... no eikä oo, vaa ihan jotain muuta.

vietettiin viime viikonloppua mun luona noiden ihanien kanssa. oli kivaa <3 läpällä heitin alkuviikosta että teen heille makkaraperunoita, jos vaan tulevat, läpästä lähtikin sitten niin loistoläppä että tein oikeasti, eikä ollut edes läppää kun söivät, ja tykkäsivät. ihania ovat <3 ilta venyi jälleen helposti aamuun asti, kivasti saatiin nukkumatilaa järkättyä kaikille, ja kaikki muut nukkuivatkin paitsi minä :DD ihan kiva kyllä. kissa kun jouduttiin allergikon vuoksi sulkee eri tilaan kuin missä nukuttiin niin vaativa ajoittainen maukuminen piti mut hereillä.. ja jotai muutaki mutta se oli näitä mist ei puhuta.

mun puhelin matkaa edelleen korjattavaksi ... olivat huoltofirmassa sählänneet jotain ettei mulle asti tullut kustannusarviota ollenkaan, ja näin sitten puhelin ehti liikkeeseen, kävin liikkeessä kysyy onko sitä korjattu, ei ja takas matkaan.... takas odottelemaan..toivottavasti saisivat pian korjattua, haluan mun kivan puhelimen takasi, vaikka tuoho samsungiikin on yllättävän hyvin taas tottunut. kuitenkin korjaus tulee hieman halvemmaksi kun olivat tuollai sählänneet, joten päätin pikkasen panostaa itseeni. sain vihdoin vähän vihreää lisäkettä, sinistä väriä ja sinisen paksun huivin. ja suklaata ja oikeaa kahvia <3 ( en ole raaskinut ostaa kahvia hintojen nousun jälkeen, kun musta on epäreilua joutua maksamaan kahvipaketista 4e, jonka on aiemmin saanut 2e )

mun pää on hiton sekaisin...

elämä on kuulkaas pirun hassua !!

harjoittelu taas toistaseks ohi, näyttöi jäi tekemättä. liian lyhyt aika, eikä kouluttajasta juurkaan apua ollut ni päätin sitten pestä käteni stressistä.

mun tekis kauheasti mieli kirjoittaa aiheesta jota oon vähä sivuutellu useita kertoja mutta ei vaan voi. ei, utelemallakaan en tällä kertaan voi kertoa yhtään ollenkaan mitään. sanon vain että mun pää on tosi pahasti sekotettu.

muistin etten pitkään aikaan ole kirjoittanut niin teki mieli kirjoittaa mutta eipä tässä nyt sit kuitenkaan jaksa saada sanoja aikaan.

poväsyttää niin että tekisi melkein mieli jo painua nukkumaan. ajattelin csin ajan viel sinnitellä.

odottelen vielä hinta-arviota puhelin korjauttamisesta. ärsyttävää tää odottelu kun tuntuu ettei aika liikkuisi mihinkään.

pikkuhiljaa alkaa koulu stressaamaan. tai ehkä enenpi näytöt, ei välttämättä koulu itessään sillain. oonkohan tottunut liian hyvään tms kun nyt oon ihan hukassa kunnei kouluttajasta kuulu mitään, eikä ohjaajat oikein osaa mun näyttöi tukea muutoin kun antamalla mul vaan vapaat ohjat, jotka ei yhtään mua auta. ja se että mut lähestulkoon joka päivä passitetaan kotiin jo reilusti ennenkuin työpäivä loppuu. ihan kiva siinä mielessä että jaksaa vähän paremmin, ja onhan se tylsä seisoskella tekemättä mitään, mutta mitä tollain oppii ? ei todella mitään. kyl mä aika innoissani kohta oon palaamassa kouluun, mun motivaatio on ihan hukassa.

päätä särkee, ja vähäse kaduttaa et halusin tulevana lauantaina töihin. oisin ollut niiiiiiin valmis jo ylihuomenna lähtee poikien luo viikonlopunviettoon. yhdet synttäritkin ois tiedossa ja maistuis niin illanvietto kyllä.

paasasin monia tunteja yhelle tuttavalle semmoisista asioista joita ei yleisesti viiti kirjoittaa, tai ääneen voi sanoa. tavallaan helpotti mutta tavallaan mun pää sai niistä vaan lisävauhtia. ei tiedä mitä ajattelis, onneksi kohta voi lähteä katselemaan unia.

ihan hassun vihreää on vielä kun ajattelee että kumminkin jo lokakuussa ollaan melkein !! tosi hassua.

oon kokeillu vähä mun uutta kameraa :)

vietettiin perjantaina iltaa vähän mun luona :) oli kiva kuulla jälkeenpäin että pojat viihtyivät, että oli kivaa, vaikka ei muuta ehditty oikeastaan muutoin kuin vähän vain olla, pelata parit ryöstöt ja kusetukset, käydä katsoo tämän mestan koulun piha, kun tulivat niin harmillisen myöhään. Jatkettiin yötä sitten vielä takas poikien kotei päin, mun pää oli pitkästä aikaa hieman hyvissä viinihöyryissä, ja tunsin itseni pirun tykästyneeksi elämään <3

yllättävän pirteä jaksoi maanantaiaamuna ennen klo 8 olla !

mun kamera tuli <3

ja kuten arvelinkin, oli siwan kassaneitien syy ettei näkyny tai kuulunu !! olivat unohtaneet jotain sil tehdä ettei tämä jonka oli vaikea löytää mun paketteja, osannut etsiä oikeasta paikkaa, ja hieman kohautelleen olkiaan mul vain totesi että tässä kyl lukee et sul pitäs olla 2 pakettia.

***

huomenna alkaisi työharjoittelu. sain vihdoin ja viimein paikan 2 pvää ennen harjoittelun alkua ! missään vaiheessa ei silti ehtinyt stressi iskeä, mitä turhaan stressailee turhia ? mua itteäni ihan kauheasti häiritsee ihmiset jotka stressaa joka ikistä asiaa, tekevät päässään asioista suurempia kuin ovatkaan. miksi tuhlata energiaa tuollaiseen ?? yhtään ei huvittaisi kyllä. oisin niin mieluummin vielä edes kuukauden opistolla ennenkuin työelämään kurkkaust... onneksi reilu 3vkoa menee tosi nopeasti !

en malta odottaa viikonloppua että päästään viettää lisää kivaa <3

ps. oon aika tykästynyt <3

oli synttäripäivä.

perjantaina yritettiin juhlia mua taiteiden yön sijaan.... kuitenkaan meidän porukasta eivät ilmeisesti tienneet, vaan viikonloppu sit meni perus tylsästi, niinkui useimmiten. ja kyllä harmittaa.

sain puhelimitse jopa yhden onnitteluVIESTIN ! loput tuli facebookissa... mua suututtaa. tekstiviesti kun on jo aika semmonen heittojuttu, tunteeton, niin enenpi sit viel joku saatanan fabo. mua inhottaa ihmiset jotka eivät viitsi vaivautua puhelimella pitää yhteyttä muutenkaan ' onhan mulla fabo, lue sieltä '

viime yö meni enenpi panikointiin kuin nukkumiseen. vittu että vihaan mun elämää.

tilasin ittelleni synttärilahjaksi uuden pokkarikameran ja imurin, kunnei kukaan viitsinyt autolla lähtee auttamaan... kyl vähäse inhottaa se muutaman euron toimitus maksaa kun oisi voinut saada ilman toimituskului kun vaan joku välillä jaksais olla auttava enenpi kui autettava. sitäpaitsi sit ois voinu samal kattella pikkujuttui kanssaki vähäse.

mutta ei väkisin...

Puhuttiin poikien kanssa jalkafetisseistä. Kesäjalat <3

Mulla on ollut mukava viikonloppu.

Flunssailu loppui, uusi puhelin tuli, latasin lippua ja päätin että minähän en kesää yksin vietä.

Torstaina vähän parin lonkeron kannustuksella lähdettiin baareilee pikkuporukalla, ja aika ihan hujahti, en muista koska viimeksi olisi noin nauttinut baarireissusta.

Perjantaina vietettiin iltaa murun kaverilla kun pystyttiin hieman grillailla, mennä illalla / yöllä ötöjä karkuun sisälle. ja ai hitto että tykkään ihan hulluna <3

Huomisesta eteenpäin koko kesä töissä, tavallaan aika ankeaa kun kaikki muut lomailee, mutta toisaalta sitten saapa tekemistä, jolloin viikonlopun mittaiset lomat tuntuvat kivemmilta.

Viikonlopusta jäi kestoväsy, tai jotakin.

Vappu oli ihan ok. Vähän semmoinen kuin odottelinkin tavallaan, ja iiiihan pienest harmittaa kun koko vappu vietettiin sisätilois ja ärsyttää kun tuli noin hiton kylmä.

Ja koko yön ja seuraavan päivän voinkin niiiiiiin huonosti että taisinpa nappaa mukaani samalla jonkun kivan vatsapöpön. Nyt pikkuhiljaa helpottaa, tänään pystynyt edes suhteellisen normisti syömään ja ruokien tai kahvin tuoksu ei enää ole niin etova.

Näin taas viime yöstä kauhean sekavia unia.... Nyt tavallaan pelkään että joudun tämän yhden ihmisen kohtaamaan pian tämän toisen lisäksi... Toivon ettei nuo meidän osu samalle päivälle niin ei tarvitsisi.

Edelleen odottelen rahoja, en käsitä mikä tässä nyt kestää ?

Ah, kyl muuten jäi lauantai-illasta muutamia hyvinkin hymyisiä hetkiä, ettei voi muuta kuin hykerrellä kun tulvivat mieleen.

Saisikohan jostain energiaa että tuon ukon kanssa jaksais lähtee vähän ulkoilee ?

tytöt on tyttöjä, ne lupaa mut ei palaa

en tiedä mitä tunnen ja tunnen taas liikaa ristiin kaikkea.

kai se on kevät taas syyllinen että voi syyttää kaikesta. oon niiin rakastunut tuohon valoon, lämpöön, aurinkoon, vihertävään nurmeen yms... mutta samalla tavallaan kuitenkin olen suunnattoman surullinen.

nää pojat käy mulle joka viikolta aina vaan lähemmiks, ja tykkään näistä kauheasti... tavallaan sanoisin ehkä, kuten heillekin sanonut että ovat kyllä mun ystäviä... mutta kuitenkin ovat mun ystäviä miehen kautta... jos esim erottais, en usko että nämä muhun yhteyttä jäisi pitämään... tai ehkä tuosta n 10hlön porukasta 2 voisi saattaa jäädä, mutta en usko että kovin paljon tultais yhdessä oikeasti aikaa viettää...

mun tekee taas mieli kiukuta siitä kuinka 'omille ystävilleni' olen aina ollut tavallaan vaan varasijalla... en ole ikinä kenellekään ollut 'ykkönen', ei tietenkään niin voi vaatiakaan, mutta silloin kun jonkun ystävän kokenut itse henk koht tosi läheiseksi, ja siinä vaiheessa kun on antanut itselleen luvan luottaa että ehkä tämä ihminen on luoton arvoinen, ehkä tämä ihminen ei mua satuta, tapahtuu jotakin ja huomaan kohta jälleen katkeroituvani tälle ihmiselle jonka kuvittelin itselleni tärkeäksi, rakkaaksi.

ja mua surettaa että yhä lähempien ihmisten kanssa käy juuri noin.

selkeästi kausittain jotenkin mun seura kelpaa. mua jaksaa pyytää seuraksi, mun kanssa jaksaa keksiä jotain kivaa silloin kun joku parempi ei ole saatavilla esim riidan takia tms.. mutta sitten kun riita tms on sovittu ja toinen on taas takasin ' kuvioissa ', mut voi unohtaa ihan täysin... kummasti alkaa tekemistä olee aina niin paljon ettei ehdi esim kahvikutsuihin vastaa edes....

sittemmin olen luovuttanut kutsujen suhteen, en jaksa enää edes kysyä. en jaksa kuulla ikuisia valheita siitä miksi tänään ei käy, miksi EHKÄ ensi viikolla joskus ympäripyöreästi kävisi ehkä paremmin.

kuitenkin ristiriidassa tähän kaikkeen, mä viihdyn tuossa poikaporukassa... mut on otettu siihen mukaan paremmin kuin ikinä yhteenkään tyttöporukkaan.. en kuitenkaan tavallaan tahtoisi olla 'yksi pojista', niinkui usein musta tuossa porukassa tuntuu... ja tavallaan halailut, pusuilut yms kaveripoikien kanssa ei käy samallain laatuun kuin kaverityttöjen kanssa... minähän seurustelen... vaikka tuo oma mies oisi sinut asian kanssa, syntyisi näiden minulle hieman vieraampien poikien suissa todennäköisesti juttuja mitä ei ole tapahtunut, tai vähintään ihmetystä että miten voin tehdä näin miehelleni....

... oli niin tai näin, en tavallaan kumminkaan voi käyttäytyä omana itsenäni.

tykkään läheisyydestä kauhean paljon, kun mulla on yksinäinen olo, hakeudun lähelle... noiden poikien parissa voi hyvin hakeutua kaverin syliin istumaan, kietoa toisen kädet itsensä ympärille, ihan vaan ollakseen lähellä. mutta ei se silti ole sama.

kevätväsymystä ?

eilinen oli vaikea päivä... jälleen !

tavallaan se on tää yksinäisyys mikä tekee, tavallaan katkeruus joka vaan jää tai kasvaa tiettyjen ihmisten suhteen, tavallaan se on kaikki kevään syytä. keväisin mulla iskee aivan kamala kamala kamala matkakuume ja haluan matkalle, ihan sama minne mutta jonnekin. ja kun en pääse, iskee kiukku.

illasta viestin murun kanssa että olen kamalan huonolla tuulella, etten kestä yksinäisyyttä ja vartin päästä ehkä muru soittikin että elä pelästy ja samalla hetkellä avasi oven <3

hörpittiin hieman omenasiideriä jotka viikonlopuksi ostin, pelattiin korttia ja nautin kun toinen oli siinä lähellä.

en tosin muista koska viimeksi olisi nukkunut noin huonosti.... vielä ajatellen että toinen nukkui siinä vieressä, silloin yleensä aina nukkuu parhaiten. toisaalta kaikki tämä paska, itkuiset päivät, viikonlopun odottelu ja yhtäkkiä illasta tuollainen iloinen yllätys tekee ettei malta tai pysty nukkua.

lupasin pojille tehdä ruokaa viikonloppuna ja nyt en malta lauantaita sitten odottaa <3

ps. tahdon uusia hiuslisäkkeitä. JJJJA sen sinisen värin !

Viikonloppu ei sittenkään ollut niin painajainen kuin oisi voinut olla. Perjantai-illasta kuitenkin jo suuntasin murulle lauantain sijaan, ja lauantai juhlittiin kaverin synttäreitä kivoissa meiningeissä. Tanssin paljon vaikka en oikeasti osaa edes tanssia, juttelin poikien kanssa paljon asioita joista edes tyttökaverini eivät oikeastaan tiedä, samalla tehtiin ensi viikonlopulle hieman suunnitelmia.

Eilinen ilta / yö oli niin mukava ettei edes kotiinlähtö tuntunut pahalta, kuten yleensä. Tavallaan oli ihan kivakin tulla kotiin, ja nyt tuoksuu puhtaalle. Paitsi mä tahon sen imurin ! Ja mikrokin oisi aika kiva.

Tavallaan ehkä voisi olla hyvä olo mutta en ihan vielä tiedä.

you make me feel like i'm living a teenage dream

no menihän se viikonloppu. meinasin pikkasen perjantain jo tuskastuu kunnei oikei ollut mitään, eikä tavallaan oisi itse jaksanut liikkua, kerranki ois tehnyt mieli olla itsekäs ja laittaa ihmisii liikkuu sinne missä MINÄ tahtosin olla. Koska semmoista ideaa ei kannattanut edes ajatella, päädyin itse sitten kuitenkin liikkumaan murulle päin jälleen.

Olen 'kuihtunut' taas tavallaan aika paljon, joten vähän övereiks tuppas menee... Mutta oli hauskaa kumminkin. Ison osan iltaa vietin lähellä, joka helpotti paljolti kiukkuun joka viikolla oli ehtinyt tiukan otteen musta saada.

Mun on pakko tehdä pieni paljastus nyt teille. En oo ikinä tehnyt kulmilleni mitään... Ei ole ikinä ollut 'tarve' ... Suht siistit kulmat mulla on luonnostaan ja koska muutoinkin olen niin vaalea, nin eipä ne kauheasti millää tapaa ole koskaan häirinnyt. Perjantai tosiaan meinasi kiukku valtaa tosi isosti.... Purkasin kiukkua, sen sijaan että oisin jotain terävää hakenut, nyppimällä hieman, ja hetki sitten kotiin tultuani sain jotenkin innon jatkaa. ( kuva yllä, en näköjään nyt tänään taas osaa mitään ! ) Ja pakko sanoa että oon kyllä aika tyytyväinen ehkä. Eipä tuost kuvast ehkä kauheasti erota mutta saa nyt kelvata paremman puuttees.

Huomisen voisi taas melkeen skipata, en tykkää.

Melkein ehk harmittas etten kaupasta hakenut sitä värinpoistoa kotiin tulles... Jos huomen nyt sit vaik hakis... Ois vaa tän illan voinu itsellee pyhittää.

se on selkeästi kevään lähestyminen ja helsinki mikä tämän tekee. mua ei ole pitkiin aikoihin kiukuttanut tällein. kumpa olisin lapsi ja kiukuttamiseen vielä auttaisi jalan polkeminen ja kiukkuuminen ( ei sillä että tahtonsa silläkään periksi aina oisi saanut, mutta sillä että se kiukutteleminen helpotti omaa oloa ), nyt tämä kiukutus ei mene millään ohi. yleensä viimeistään kupillisella kuumaa kaakaota on saanut itsensä pikkasen rauhoitettua, mutta kaakao on juotu ja edelleen kiukuttaa.


eilis iltana havahduin taas siihen tunteeseen että tuntuu että multa puuttuisi jotain... no niinhän multa puuttuu... mutta mutta.. sen ajatuksen sain työnnettyä syrjemmäksi ja tämä aamu on alkanut melkein hyvin, väsymyksestä huolimatta. mutta sitten iski kiukku takasin eikä näköjään ole menossa pois.


aina suunnilleen sama vuoden aika kun tuo aloittaa. mä en ole onnellinen täällä. mä en voi hyvin täällä. helsinki vaan ei ole mun paikka. ikinä ei ole ollut, enkä usko että ikinä tulee olemaan.


tekisi niin hyvää päästä edes jonnekin korpeen.


laitoin hetki sitten tuttavalle postia että innostaisiko häntä keväänmyötä tehdä autoreissua kotkaan, ruokapalkalla. toivon että sain niin houkuttelevasti viestini muotoiltua että k.o. ihminen innostuisi yhtä paljon kuin minä siitä jos sieltä tulee vastauksena että mennään vain, kerro koska haluat lähteä.


mun tekisi mieli kaivaa mun valokuva-albumit tosta vierestä, keittää lisää kaakaota ja uppoutua kotkakuviin. mutta en tee sitä, tiedän että kuvia selatessa ikävä vaan kasvaa... ja mä luulen että niin isoa ikävää en kestä ihan juuri nyt.


pojat tekee viikonloppuna laivareissun ja mun on pakko myöntää että olen aika kateellinen. iloinen toki heidän puolestaan, pääsevät ihan poika-aikaa viettämään, mutta kateellinen sen takia että joku tuollainen reissu henk koht itseäni ajatellen tekisi niiiin hyvää.

... tää ikävä perhana syö mut.

voiko mun viikonloppu olla oikeasti näin onnistunut vaikka jo lauantaissa ollaan ?

Löysin kahdet edulliset kengät kun kävin perjantaina viel sit uudelleen pyörii että tahdon tahdon tahdon jotki kivat uudet kengät. toiset kuvassa, ja toiset ( myös ) löytyy tuolta materiablogista. kenkämetsästyksen jälkeen törmäsin ystävän kanssa, pikkasen pyörähdettiin vielä kampissa, jossa oli 50% alennus kaikista zombiekorkkareista niin tottakai sellaiset siis noiden lisäksi lähti mukaan.

hetkemme kierreltyä tultiin mun luo sulattaa possut, pelaamaan muutama scrabble ja minä korkkaamaan se kauan odotettu kuohari. yllätyksekseni kuohari loi sellaiset fiilikset että loppuillaksi piti poikien mukaan lähteä vähän vielä baariin istumaan. paras ilta kyllä vähään aikaan oli. oli tosi kivaa, kaikilla kerrankin onnistuneesti.

itseni tuntien minulle ei edelleenkään ikinä tule darraa, vaikka kohtalaisen päissään sitä eilenkin oli, ja ajoissa oon jo herännyt taas tänäänkin ja pakottanut itseni pikkaisen viel väkisin nukkuu, kunnes 11 paikkeilla päätin että viim 13 aikaan suuntaan kotiin. pääsen kotiovesta sisään niin samalla energialla vielä riehuin pyykit ja tiskit puhtaiksi, uudet petivaatteet sänkyyn ja tulipa lattiat pestyä samalla kun pojan hiekkalaatikon siivosi. nyt olen kahvini kahden dominon kanssa ansainnut, ja muutaman hetken päästä voisi vaikka alkaa elokuvaa pähkäilee.

perjantai-ilta

Käytiin lämmittää mun koti. Hauskinta tässä illassa / yössä oli kun mulla ei vielä ennen huomista ole sähköjä, joten kynttilänvalossa vietettiin, ja juomia kylmennettiin jääkylmässä vesihauteessa.

Olipas sävysävyyn kaikki kivasti puna-mustaa (:

Alias-peli menossa. Tytöt vs Pojat, ja hah, me voitettiin !! Kuvasta löytyy itseni lisäksi ystävä, pikkuveli, kaveriporukka jotka myös kirjoituksissa tottelee nimeä 'poikia' ja rakkaani, ja kameran takana veikkaisin olevan toinen ystävä-sanaa totteleva (:.

Lisää peliä. Voitto vissiin jo häämöttää, pojat tulee kauuuukana perässä. ( ja ollaanpa muuten tytötkin nätisti melkeenpä sävysävyyn :) )

Kuvista kiitos ottajalle ja kameran omistajalle ! Ja lisää fiilistelyjä tulee joskus huomisen jälkeen, siitä riippuen jäänkö heti kotiin järkkäämään, laittamaan, purkamaan, ja samalla ohessa siinä sitten tyhjentää omaa kameraani koneelle.
Huomenna sit tosiaan muuttoa :) Aii että. Tykkään, aivan kauheasti.


Ensi viikolle myös suunnitteilla vähän ikea-reissua ja sit mun  koti on asumisvalmis. <3


Kiitos ihanaiset perjantaista, ja vielä parempia samanlaisia tulee vielä tuhansia lisää <3

Ensimmäiseksi pahoitteluni etten ole jaksanut / kyennyt muutamaan päivään kovin aktiivinen olla. Ihan pakko myöntää että tosi murto-osan olen uusista merkinnöistä lukenut.

mitä mun listasta puuttuu ? : ' DD

Tuossa hetki sitten rupesin kirjoittaa vähän kauppalistaa ittelleni. Kauhea vaiva kun en esimerkiksi omista edes siivousvälineistä mitään. Eli ihan pitää mopeista, ämpäreistä ja pesuaineista lähteä melkeinpä liikkeelle.  Ja muutama viltti tai peitto tms pitää saada lähdettyä mukaan että voidaan ensi yö mahdollisesti viettää tyhjässä kämpässä.

Sen virheen tein että kesken kirjoittamisen katselin erään bloggaajan videomerkinnän, ja sitten unohtui kirjaimet ja kaikki ihan kokonaan. Tiedän että mun lista on kesken, mutten osaa enää miettiä mitä muuta olen aiemmin ajatellut tarvitsevani heti niin että tänään ostamaan.

Aiotaan todella mahdollisesti ensi yö viettää täysin tyhjässä kämpässä, ilman sähköjä tai mitään. Ensin syödään 'kotona' että voidaan kotiin ostaa vaikka salaattitarpeita iltapalaksi, ja ihan vaan yöksi uuteen kotiin, todennäköisesti hese tai mäkkikahville ( en muista kumpi siinä on vieressä ) ja 'kotiin' odottamaan että mies tulee, kerätään porukka kasaan ja sit porukassa yhdessä kippistää mun kodille, ja ainakin siinä tapauksessa jos bussilakko pitää niinkuin on uhkaillut, myös pe-la yö uudessa kodissa.

Luulenpa että mun aktiivisuus palaa paremmin sit kun muutto on hoidettu ja olen pikkasen asettunut :)

Maanantaina muuttoa \o/ ja pian sit sen jälkeen pääseekin miettimään tupareita.

taisin rikkoa eilen jalkani.


murun tullessa töistä kotiin, soitteli tulevansa alkon kautta, ja tilasinpa sitten kuoharipullon.


aika suuri osa illasta vietettiin murulla hörppien, hyvän musiikin parissa, istuttiin keittiön lattialla vierekkäin ja naurettiin hulluna tyhmille jutuille. ja toisillemme.

sitten yksi näistä pojista soittelikin että onko tänään missään mitään, ja kutsuttiin se tänne pelaamaan korttia muutamaksi hetkeksi, ja muutaman pelin jälkeen oli hyvä hetki lähteä ulos, ja törmätä noihin muihinkin.. pitkästä aikaan kun myöhään yöstä ei ollut kylmä !


jonkun joku älynväläys oli hetkeksi kellariin mennä istumaan, varmaan juurikin siitä syystä kun vaikka ulkona ei kylmä olekaan, ei oikein istumaan pääse. kun kellarissa pääsee. ja jossain vaiheessa joku älynväläys tällä yhdellä kaverilla oli mulle sanoa että voi mut repparissa kantaa loppuun, kun enää muutama kymmenen metriä matkaa jäljellä. nnoh, herrapa sitte horjahti ja siinä rojahdettiin maahan, molemmat mun nilkan päälle. on ollut tämän päivän vähäiset kävelemiset vähän vaappumista :DD kannattiko, joo ei.


näköjään kun vain yhden pullon viiniä juo, eikä mitään muuta, tulee aamusta viinipäänsäryt sitten.. eli  ilmeisesti kun viiniä juo, pitää juoda enenpi ja muutakin vissiin, niin säästyy säryiltä.


ensi viikolla vissiin pitäisi alkaa tapahtumaan ! (:

Uusille lukijoille tervetuloa-toivotus !

Olipas inhottava herätä.


Perus aamutoimet, aamusuihku, vaatteet, kahvia, murun herättely, avaan koneen -> blogger -> ' hei mitämitämitä, mul on uusia lukijoita \o/ '. eilisen aikaan lisääntynyt kai 1-2 ? Mutta tämän päivän puolella tullut vielä 1. Tasan kymppi ! ( ja mikäli tuon materia-blogin seuraajat silmäilevät tätä myös edes välillä, on sinnekin ilmestynyt uusia, tervetuloa ! )


mitäs.


tänään nää mun ihanat anoppi ja appi vievät mut keittiötarve-ostoksille ! ( tai kattiloista, ym oli puhe, mutta kylläpä appi sitten korjasi vielä että niin heidän piikkiin, ja että muutakin semmoista mitä tarvitsee ) oisin ollut tyytyväinen jo pelkkään autokyytiin että pääsen katselemaan mitä tarvitsen. mutta huhhuh <3 on nää kyllä aivan maailman parhaita.


selkä on tavallaan parempi. toissailtana meinasi kyllä tulla itku kun muutaman tunnin verran poikien kanssa ulkona seisoskeli juoruumassa, ni jopa alkoi taas särkemään, ja kun se särky nyt ei mitään pientä ole... kotiin kun tultiin takasin sitten ruokaa laittaa, ni sen sijaan että heti ensimmäisenä oisin alkanut levyä lämmittää, melkein juoksuaskelin sen semmoisen lämpötyynyn metsästin. oltiin varmaan näky kun seistiin keittiössä hellan vieressä paistamassa perunoita kun mies pitää lämpötyynyä mun selässä, ja minä pilkon ja paistan.


aika tosissani olen miettinyt ihan oikeasti joogan aloitusta. yksi teistä vähän mainitsikin kun viimeksi tuosta selästäni valittelin, että siitä on apu, ja jo se pari kertaa mitä itse on kokeillut, niin tietää että jatkuvassa käytössä voisi melkein toivoa ton mun selän lopettavan tommoset särkyilyt kokonaan. ja oppis ehkä istumaan varsinkin semmoisessa asennossa että selkä ei kärsi. ..... ja se olo mikä sen tunnin-puolen tunnin joogailun jälkeen on koko päivän ! ...