sadepisaroita kasvoillani

Eilinen päivä sitten hyvästä aamusta huolimatta, oli vaikea ja huono. Hillitön paniikki jatkuvasti päällä, eikä mistään oikein tullut mitään. Unettomuus toki tekee osansa, mutta myös sen väsysekaisuuden lisäksi oli niin paska olla että oisi taas muutama hetki tehnyt mieli ihan täysin luovuttaa vaan koko paska. Illalla onneksi oli psyko, niin sai sitten heti hieman apua. Ei tarvinut kuin astua sisään ja istua alas kun psyko jo tajus että tänään on tosi huono päivä. Juteltiin siinä aikamme, rauhotuin jonkun verran sinä aikana, otti paineet ja uusi mun reseptit. Kotiin kun pääsin, kello oli kuuden paikkeilla suihkun jälkeen kun kävin nukkumaan. Olin varma että nukun aamuun asti ihan ilman mitään ongelmia, varsinkin kun pari rauhottavaa alle varmuudeksi.. Muutaman tunnin päästä kuitenkin heräsin, puhelimeen. Ei vaan ollut tajunnut laittaa äänettömälle, ei mulle yleensä kukaan muu soittele kuin poikaystävä ja tiesi mun menneen nukkumaan jo. Olikin yllätykseksi serkkupoika. Puhelun jälkeen ei enää osannut nukahtaa. Ei viittinyt toista.... kolmatta nappia heti perään ottaa että nukkuisin vaan päätin sulassa sovussa että katselen hieman telkkaria ja syön iltapalaa ja yritän sitten uudelleen. Niinhän se uni sitten puolentunnin päästä uudelleen kolkutteli, ja unia riitti hyvin sitten aamuun asti. Mä oon siitä outo että mun mielestä on sikakivaa olla ajoissa hereillä. Ainoa mikä yleensäottaen tekee toiselle mielelle on että on liian myöhään mennyt nukkumaan ja aamulla herätessä väsyttää. Mutta näin niinkuin yleisesti ottaen aamut on parasta aikaa, jos on saanut nukkua niin ettei enää noustessa uneta ja niin edelleen. Eilinen aamu oli tosi kiva liian monilla kupeilla kahvia ja aurinkoinen aamulenkki. Tänään herännyt 6-7 aikaan, eikä yhtään harmita tähän aikaan hereillä olla. Voin hyvin vedellä kupin tai pari kahvia ja lähteä sitten apteekki ja kauppareissulle, ei mikään kiire minnekään. Ja kello on niin vähän että jos päivällä simahdan, voin ihan hyvin ottaa pienet päikkärit. Huomenna onkin sitten haastis päiväkotiin. Ei mua jaksa edes jännittää kun tiedän että hyvinhän se menee. Ainoa mikä vähän voisi tuottaa jännitystä on paikalle ajoissa ehtiminen, ja paikan löytäminen, mutta tiedän aika tarkalleen missä paikka on eikä tästä junalla kovinkaan kauaan siihen huitase niin ihan rauhallisin mielin. Ne asiat jotka eilen aiheutti pahoinvointia saa nyt jäädä unohduksiin, tästä päivästä tulee parempi kuin eilinen, ja siitä ei tingitä.