Oma kone heitettiin jo isompien tavaroiden mukana omaan kotiin, ja kyllä on outoa kun ei voi frendejä jatkaa !


Kaikkia tavaroita ei tosiaan saatu vielä yhdellä keikalla, joten tänään vielä jatketaan loput niin pääsen sitten järkkäämään ja oikeasti kotiin. Ja saan tuon karvasen poikani vihdoin ja viimein kotiin myöskin, onkin jo ikävä !


Jalat on ihan muussia ja äsken heittäessä kinkkua uuniin huomasin ettei käsissäkään kauheasti voimia ole. Toivottavasti sillä koska on vasta jokunen hetki sitten herännyt, toivon että jalat tokenee kun vähän vedessä liottaa ja kädet saa voimia takasin kunhan heräilee ja vetäsee aamupalaa.


Kyllä mun koti on paljon saanut kehuja, ja edelleenki vielä tällä hetkellä se on tyhjillään ( ts muuttolaatikoita, pusseja, säkkejä, sängyt on, odottamassa purkua ), kova luotto että kyllä siitä kiva koti tulee <3


nää mun ihanat appivanhemmat ovat kyllä olleet niiiiiin iso apu, lupasivat vielä tän kaiken kantamisen, raahaamisen, hommaamisen, etsimisen, neuvomisen jälkeen auttaa mua vielä oveen laittaa ketjua ja silmää.

' kun saadaan kerta vähän leikkiä nyt sun vanhempia ' <3

Uusille lukijoille tervetuloa-toivotus !

Olipas inhottava herätä.


Perus aamutoimet, aamusuihku, vaatteet, kahvia, murun herättely, avaan koneen -> blogger -> ' hei mitämitämitä, mul on uusia lukijoita \o/ '. eilisen aikaan lisääntynyt kai 1-2 ? Mutta tämän päivän puolella tullut vielä 1. Tasan kymppi ! ( ja mikäli tuon materia-blogin seuraajat silmäilevät tätä myös edes välillä, on sinnekin ilmestynyt uusia, tervetuloa ! )


mitäs.


tänään nää mun ihanat anoppi ja appi vievät mut keittiötarve-ostoksille ! ( tai kattiloista, ym oli puhe, mutta kylläpä appi sitten korjasi vielä että niin heidän piikkiin, ja että muutakin semmoista mitä tarvitsee ) oisin ollut tyytyväinen jo pelkkään autokyytiin että pääsen katselemaan mitä tarvitsen. mutta huhhuh <3 on nää kyllä aivan maailman parhaita.


selkä on tavallaan parempi. toissailtana meinasi kyllä tulla itku kun muutaman tunnin verran poikien kanssa ulkona seisoskeli juoruumassa, ni jopa alkoi taas särkemään, ja kun se särky nyt ei mitään pientä ole... kotiin kun tultiin takasin sitten ruokaa laittaa, ni sen sijaan että heti ensimmäisenä oisin alkanut levyä lämmittää, melkein juoksuaskelin sen semmoisen lämpötyynyn metsästin. oltiin varmaan näky kun seistiin keittiössä hellan vieressä paistamassa perunoita kun mies pitää lämpötyynyä mun selässä, ja minä pilkon ja paistan.


aika tosissani olen miettinyt ihan oikeasti joogan aloitusta. yksi teistä vähän mainitsikin kun viimeksi tuosta selästäni valittelin, että siitä on apu, ja jo se pari kertaa mitä itse on kokeillut, niin tietää että jatkuvassa käytössä voisi melkein toivoa ton mun selän lopettavan tommoset särkyilyt kokonaan. ja oppis ehkä istumaan varsinkin semmoisessa asennossa että selkä ei kärsi. ..... ja se olo mikä sen tunnin-puolen tunnin joogailun jälkeen on koko päivän ! ...