Oma kone heitettiin jo isompien tavaroiden mukana omaan kotiin, ja kyllä on outoa kun ei voi frendejä jatkaa !


Kaikkia tavaroita ei tosiaan saatu vielä yhdellä keikalla, joten tänään vielä jatketaan loput niin pääsen sitten järkkäämään ja oikeasti kotiin. Ja saan tuon karvasen poikani vihdoin ja viimein kotiin myöskin, onkin jo ikävä !


Jalat on ihan muussia ja äsken heittäessä kinkkua uuniin huomasin ettei käsissäkään kauheasti voimia ole. Toivottavasti sillä koska on vasta jokunen hetki sitten herännyt, toivon että jalat tokenee kun vähän vedessä liottaa ja kädet saa voimia takasin kunhan heräilee ja vetäsee aamupalaa.


Kyllä mun koti on paljon saanut kehuja, ja edelleenki vielä tällä hetkellä se on tyhjillään ( ts muuttolaatikoita, pusseja, säkkejä, sängyt on, odottamassa purkua ), kova luotto että kyllä siitä kiva koti tulee <3


nää mun ihanat appivanhemmat ovat kyllä olleet niiiiiin iso apu, lupasivat vielä tän kaiken kantamisen, raahaamisen, hommaamisen, etsimisen, neuvomisen jälkeen auttaa mua vielä oveen laittaa ketjua ja silmää.

' kun saadaan kerta vähän leikkiä nyt sun vanhempia ' <3

Uusille lukijoille tervetuloa-toivotus !

Olipas inhottava herätä.


Perus aamutoimet, aamusuihku, vaatteet, kahvia, murun herättely, avaan koneen -> blogger -> ' hei mitämitämitä, mul on uusia lukijoita \o/ '. eilisen aikaan lisääntynyt kai 1-2 ? Mutta tämän päivän puolella tullut vielä 1. Tasan kymppi ! ( ja mikäli tuon materia-blogin seuraajat silmäilevät tätä myös edes välillä, on sinnekin ilmestynyt uusia, tervetuloa ! )


mitäs.


tänään nää mun ihanat anoppi ja appi vievät mut keittiötarve-ostoksille ! ( tai kattiloista, ym oli puhe, mutta kylläpä appi sitten korjasi vielä että niin heidän piikkiin, ja että muutakin semmoista mitä tarvitsee ) oisin ollut tyytyväinen jo pelkkään autokyytiin että pääsen katselemaan mitä tarvitsen. mutta huhhuh <3 on nää kyllä aivan maailman parhaita.


selkä on tavallaan parempi. toissailtana meinasi kyllä tulla itku kun muutaman tunnin verran poikien kanssa ulkona seisoskeli juoruumassa, ni jopa alkoi taas särkemään, ja kun se särky nyt ei mitään pientä ole... kotiin kun tultiin takasin sitten ruokaa laittaa, ni sen sijaan että heti ensimmäisenä oisin alkanut levyä lämmittää, melkein juoksuaskelin sen semmoisen lämpötyynyn metsästin. oltiin varmaan näky kun seistiin keittiössä hellan vieressä paistamassa perunoita kun mies pitää lämpötyynyä mun selässä, ja minä pilkon ja paistan.


aika tosissani olen miettinyt ihan oikeasti joogan aloitusta. yksi teistä vähän mainitsikin kun viimeksi tuosta selästäni valittelin, että siitä on apu, ja jo se pari kertaa mitä itse on kokeillut, niin tietää että jatkuvassa käytössä voisi melkein toivoa ton mun selän lopettavan tommoset särkyilyt kokonaan. ja oppis ehkä istumaan varsinkin semmoisessa asennossa että selkä ei kärsi. ..... ja se olo mikä sen tunnin-puolen tunnin joogailun jälkeen on koko päivän ! ...

copy-paste kun ei jaksa kirjoittaa.

tän päivän kuuden herätys meinas olla pikkaisen liikaa... millään ei olisi huvittanut tai jaksanut, ja meinasin alkaa kiukkuumaan kun muru kysyi teenkö sille puuroa.

kuitenkin siinä sain sitten ylös noustua, mentyä keittämään aamupuurot ja -kahvit, ja murun lähdettyä nukuin muutaman tunnin unet, kunnes kymmenen aikaan kello soi, että saan hoidettua asioita.

käväsin idässä katsomassa postit, ja perhana ei vieläkään niitä posteja ole tullut mitä odottelen... sain kuitenkin sitten kämppikselle jätettyä viestin että ilmottaisiko kun tietyt postit mulle tulee, ettei tarvitse ees taas turhaan juosta. nappasin uusimman glorian ja muutamat laskut mukaani ja jatkoin matkaani itikseen hoitaa työkkärin ( jossa sainkin omaa vuoroani melkein tunnin odotella vaikka mua ennen ei ollut kuin ehkä 5. pahoitteli kyllä kovasti että heillä on porukkaa tosi vähän töissä, niin joutuu vähän odottelemaan.

tehtiin mulle uusi suunnitelma taas, ja käytiin läpi yhtä opso-paikkaa johon jo eilen laitoinkin hakua. kauheasti sanoi toivovansa että tuosta minulle tärppäis... olisihan tuo aika unelma nyt kyllä taas, mutta en aio taas sen ihmeemmin alkaa innostumaan ennenkuin saan kutsua haastatteluun.

siitä sitten ruokaostoksille.

miehen vanhemmille eilen käskettiin että eivät tänään saa tehdä ruokaa, että minä haluan.. kiitoksena tästä kaikesta, ovat kauheasti olleet minun tukena ja apuna.

minä siis sitten takasin taapersin painavien ruokakassien kera. uunilohta sipulilla, sitruunalla ja tillillä maustettuna tarjottiin oikeaan voihin tehdyn perunamuussin kanssa..  tykkäsivät kauheasti. jo pelkästään siitä ettei heidän itsensä tarvinnut rankan työpäivän jälkeen alkaa ruoan tekoa ajattelemaan, ja maistui hyvällekin, kiittelivät niin moneen kertaan. laitettiin vielä pöytä nätisti, ym, harmittaa pikkasen kun en ehtinyt kuvan ottoa ajatella kuin vasta ruokailun jälkeen.

jälkkäriksi vielä vahvan kahvin kera kaupan valmiita brownieita. oli kyllä aivan täydellistä.

x-mas

Tänä vuonna joulu hiipi niin yllättäen ettei sen tuloa kauheasti ehtinyt huomata. Muutama ärsytys inhotus ehtinyt iskee, mutta melko vähäisesti kuitenkin. Kuten aikasemmin mainitsin, en pidä ollenkaan. Joulu on aina niin pitkään kun muistan, ollut mulle enenpi epämieluisa ja ahdistava kuin millään tavalla innostava tai ylipäätään semmonen mitä odottais..


Jos olisin ihan yksin, en viettäisi joulua ollenkaan.


Tämä joulu, kuten 4 aikasempaakin menee murun luona, ja kuten tavallisesti, aamu alkoi riisipuurolla, sit käytiin haudalla, ja ihan vaan perushengaillaan kunnes ruoka on valmista. Sitten hyvää ruokaa niin paljon kun jaksaa vaan, viiniä samanverran, vähän muutama paketti mahdollisesti ehkä, ja sitten kun ollaan porukassa vietetty tarpeeksi aikaa, vetäydytään ihan keskenään viettää loppuaika, yleensä jonkin leffan pariin, tai sit ihan vaan toistemme.


Heti aamusta sain ukolta mukavan piristävän huomion pukeutumisestani, sai hyvälle tuulelle.

tout s'efface

Vieläkin kiukuttaa.


Heräsin siihen kun ovella käytiin huikkaamassa että olenko hengissä, mielessäni ajattelin 'valitettavasti', mutta kun nätisti kysytään, huikkasin takasin vaan 'juu oon'. Vilkasin kelloa, tulossa kaksi, ehkä olisi aika nousta siinä vaiheessa kun huolestutaan että hengitänkö.


Kävin liian kuumassa suihkussa. Nyt sinne olisi voinut jäädä asumaan, ei alkanut ahdistaa, niinkuin eilen. Mutta toisen kertaa ajatellessani päätin etten kehtaa, ettei kohta sitten kylppärin oven takana olla koputtelemassa etten ole hukkunut. Sammutin veden, ja päätä alkoi särkee... Täähän tästä puuttuikin.


Aamuteehen heitin hieman sokeria, jos vaikka tää särky lähtisi sillä.. Ja toisaalta jos mieli vähän paranisi.


Mies soitti pian teen keitettyäni että on tulossa kotiin. En tiedä olisiko tässä mielentilassa ehkä kuitenkin parempi olla yksin. En tahdo kiukuta toiselle.


Sokeri taisi hieman auttaa päähän. Ihan niin pahasti ei enää tunnu kuin joitain hetkiä sitten.


Käyn päässä taistelua syömisen suhteen. Pitäisi syödä mutta ei huvita. Tää on tässä mielentilassa aina sama, ja sit kun lähtee taas parempaan suuntaan, huomaan vaa'alla käydessäni, tai vaatteita pukiessa että monia kiloja on tippunut taas pelkkää syömättömyyttä.


Tekisi mieli jatkaa unia.