welcome 2011

mekin vähän juhlittiin eilen.


kaikista pienistä huolimatta oli tosi mukava vuodenvaihde... voisin melkein sanoa että paras tosi moneen vuoteen !


aika iso osa päivästä  mulla meni kun puin, meikkasin ja laitoin tukkaa ( ja nostatin hyvällä musiikilla fiilistä ! ) kera karpalolonkeron, sit kun olin valmis ja pojat tuli ajelemasta, käytiin hetki ulkona katselemassa aikaisempia raketteja, ja tupakoijat tappamassa keuhkojaan että voi sitten rauhassa sisällä jatkaa.


sisälle tullessa alkoi odottelu, kera punaviinin... ja tässä on illan ensimmäinen miinus.. se että se odottelu kesti vissiin useita tunteja, jotka tuntui todella ikuisuudelta... ehdin punaviinipullon tuhota kokonaan kahta lasia lukuunottamatta, kun oli pakko säästää että yhdet lasit saadaan edes sitten kun saan tyttöseuraa.. tytöt kun osaa hyvää viiniä arvostaa, pojat ei.


kaheltatoista oli suunnitelma olla pihalla, joten juomien kanssa tuli pieni kiire. punaviinilasillisen sai kumota nopeasti että päästiin aloittamaan ilta kuohuvalla. viimeiset lasit saatiin taas tiheenpää tahtia hörppiä ettei olisi tullut kiire, ja viime tipassa piti vielä keksiä että voitais yhdet lasit vielä mansikkasidua ottaa... ja tuon kylmän ällöttävän lumen ja pakkasen sijaan suunnattiin kuitenkin baariin.. saivat mut puhuttua ympäri ja toisaalta olen ihan iloinen että saivat, baarissa tunnelma vaan nousi ja nousi.


eikä muuten itsellä mennyt rahaa ollenkaan kun ympäripuhujat lupautuivat maksamaan parit.


vielä baarista sen sijaan että oisi tultu kotiin syömään ja nukkumaan, päädyttiin hetkeksi vielä naapuriin istumaan... loppuenlopuksi ollaan 5 aikaan oltu kotona, ja lähempänä 6 päästy nukkumaan... tänään herätty sitten neljän paikkeilla, ja suunnitelmissa kahvin tai teen voimin valvoa ensi yö että saa unirytmin normaaliksi.


vuosi loppui paremmin kuin alkoi. heräsin suht pirteänä jopa aamulla joskus, mutta muutenvain jäin nukkumaan. sitten kun oikeasti herättiin, sain raivostuttavaa viestiä niin että mielessä kävi että oisi voinut vaan jäädä nukkumaan.


pikkasen kahvia ja rauhoittuminen ja aamupalaksi pitsaa.


koiran kanssa käytiin pienellä lenkillä, ja ihan suunnitelmissakin koko tämä päivä vaan koomailla.

vuoden olisi parempi jatkua paremmin kuin se alkoi, tai mä en jaksa.

adios 2010 !

Näin jotain unta, en tarkkaan muista mitä.


Mieleen jäi kuitenkin että käväsin bloggerissa, ja multa oli kadonnut yksi lukija.


Taas uv. Tänä vuonna kuitenkin varppina menee paremmin kuin viime vuonna... Viime vuotista ei edes tahdo ajatella.... Nyt täytyy myöntää että mulla on odotukset aika korkealla. Vähän kahvia ja ehkä jotain pientä aamupalaa, ja sit voi heittää vähän alkujuomia kylmään, ja sit saa alkaa laittautuu ja aloittelemaan. Juomien lisäksi näen tänään ihmistä jota en ole nähnyt tosi pitkään aikaan. Saan viimein pitkästä aikaan tyttöseuraa <3


Nyt pakko, niin kauan kun muistan, katsella sääennusteita, ja sit sitä kahvia varmaan pitäis mennä keittämään.


.. tulevasta vuodesta tulee varmasti parempi mitä mennyt vuosi on ollut.

Tu me manques qui fait mal

Vähäsen ahdistaa huomisen tulo.


Vaikka tästä jo 6v onkin, on silti tuo kaikki jotenkin ihan seinän takana vieläkin. Väitän että olen oppinut päästämään irti, paniikissa en enää huuda että tule hakee mut pois täältä. Mutta joka päivä silti ikävä kourasee... Ja kun ihmiset / ystävät / tuttavat vanhemmistaan puhuu ikävään sävyyn, tekisi usein mieli tempaista... Ne on sun vanhemmat, ne on kasvattanut sut, miten voit puhua noin ? Toki on asia erikseen kun on esim perheen sisäisestä väkivallasta kyse, mutta se nyt on tarpeetonta sanoakaan.


Väsymys varmasti taas ajaa mut tähän, tälle ei ole muuta järjellistä syytä.


Sit toki huomisen jälkeen joulu ja uv .... Voisin vaan nukkuu taas tän paskan yli.


Tämä vuosi ei ole ollut erityisen helppo.. Itseasiassa tässä vuodessa on ollut tosi syviä kuiluja. Kuitenkin töissä olo, tavallaan uusiin ihmisiin tutustuminen, ja toisten kanssa lähentyminen.. Ja olen lähes vuoden pärjännyt YKSIN, vaikka tavallaan tähän vuoteen on sattunut eniten pitkään aikaan paskaa... Tavallaan kuitenkin voisi ehkä sanoa että olen ehjempi kuin ikinä nuoressa aikuisuudessani. Olen tavallaan oppinut olee itsekkäämpi... Tai sit vain olen kovettunut niin etten enää tunne mitään... Jälkimmäisessä tapauksessa vähän ikävämpi juttu, mutta ainakaan mua ei erityisemmin satu.


Ei voi sanoa että olisin onnellinen, olen pääasiallisesti yleensä huonolla tuulella, kyllästynyt, kuin iloinen. Eikä voi sanoa että nauttisin elämästä, en nauti. Nautin muutamista pienistä iloista joita elämässäni on jäljellä. Mutta sanon etten enää päivättäin käsittele kuolemaa millään tavalla.

ihmisen ei pitäisi olla hereillä näin aikasin...