Marathon d'entrée

Meinasin ensin että voisin hidastaa vähän kirjoitustahtia kun nyt tullut joka päivä tyyliin kaksi tekstiä tai enemmänkin kun sitä vaan on... Mutta sit mietin toiseen kertaan... mitä väliä ?


Mun asenne kaikessa on loistava, mä tiedän. Tietylle päälle sattuessa kaikki on mulle hälläväli.


Muistin taas, tai oikeastaan jo parina päivänä ollut mielessä että loin tän blogin sillä että varsinkin huonoina päivinä kirjais jotain hyvää ylös etteivät olisi aivan läpipaskoja... Mutta nyt kun tätä blogia selaa... Mulla ainakaan ei kovin positiivinen fiilis jää ( ? ) Vähän ehkä pitäis ottaa kiinni.

• tykkääntykkääntykkään tästä perheestä.
• olen vihdoin pitkästä aikaan ainakin ulkoisesti tyytyväinen blogiini
• onko se talvi, kevään tulo, talven loppu vai mikä kun selkeästi 'kuihdun' niin että housut saa vyöllä köyttää etteivät tipu ja tippuu silti ?
• tykkään tosta mun miehestä.
• saatiin muutama päivä lisää 'lomaa'
• säikähdykset, pelot, kauhut jäi maanantaihin, eikä tullu enää takasi
• atm elän(vaikken asu) sellaisessa paikassa missä viihdyn ( vihdoin... johan siihen n5v menikin ! ) 
• ystävällä minua odottaa videokamera ( josta hieman joutuu maksaa, mutta koska raha tulee, raha menee, niin tämä on kuitenkin plussissa )
• KEVÄT TULEE ... - kesä tulee.
• mun koneella on tonneittain kuvia joita selaamalla tulee onnellinen olo.
• tykkään tosta mun miehestä.

huom, tarkoituksella kahteen otteeseen sama.


sit taas saa ihan pikkasen valittaa, eikö ?


en ole aamuihminen, en ollenkaan. enkä ikinä ole sietänyt jos jonkun kanssa nukkumaan mennessä on sovittu että huomenna herätään sitten ajoissa ja loppuenlopuksi huomenna sitten huomaan että olen yksin ajoissa hereillä ja toinen ei tee herätäkseen mitään liikkeitä, ja ärisee vaan jos jotain uskaltaa sanoa...


joskus oli kausi kun siskoni oli mestari tässä ( anteeksi nyt jos silmiisi tämä osuu, mutta tää on todella ollut nuoruudessamme yksi kaikista kuluttavampia ;o )  ja ajoi mut raivon partaalle... kuitenkin joka ikinen kerta kun mulle vannotettiin että kyllä joo mä herään sun kanssa ajoissa sitten että saadaan hoidettua, ja aamulla itse toimin kiukkuisena tietäen että toinen ei aio herätä kun 10 krt on pyytänyt että heräisitkö kun kerta sovittiin, ja itse saa itsekseen sitten hoitaa sen mitä yhdessä on puhuttu tekevämme... kuitenkin aina se seuraava kerta ' heräTÄÄN YHDESSÄ huomenna ajoissa sitten että YHDESSÄ hoidetaan tämä asia '. minä tyhmä sinisilmäisenä uskoin, ja taas aamu oli kiukkuinen.


olen ehkä pikkusen turhan pikkutarkka, mutta kyllä edelleenkin kiukkuunnun jos huomaan että puheista huolimatta joudun yksin heräämään, yksin tekemään aamupalan... kai siinä aika isona osana on sekin etten tykkää herätellä ihmisiä, saati sitten odottaa että joku herää jos itse siihen mennessä on ehtinyt olla pari tuntia jo hereillä ja toinen valittaa että väsyttää tjsp.


puhuinko joskus ennen vuodenvaihdetta siitä että vuodenvaihteen jälkeen alkaa uusi elämä ? joka alkaa siitä että mulle henk koht haitalliset ihmiset katkotaan pois mun elämästä ? .. no puhuin tai en, samase.... ei mun näköjään itse tarvi ketään alkaa leikkelee mun elämästä, kun itse ovat leikelleet mut heidän elämistä :'D surkuhupaisaa.. ei sillä, en ole semmoinen ihminen jonka tästä esim pitäisi saada krediitit itselleen, lähinnä se että pääasia että tämmöisistä pääsee, johan näitä mun elämässä onkin ihan jaettavaksi asti ollut niin monia vuosia etten edes osaa laskea. mutta tavallaan se että mut leikataan elämästä sanomatta mitään, kun itse meinasin nämä leikata elämästäni kertoen syyn kuitenkin, sillä että ehkä oppisivat jotain.. okei toi ehkä kuulosti kamalalta... mutta tarkoittaen lähinnä että pikkasen valaisten että esim ystävää kohtaa ei ole reilua käyttäytyä näin. eikä sillä että katoaa vaan elämästä, so long suckers.


tänään olisi tarkoitus purkaa yksi hylly. huvittais, ei ollenkaan. mutta tavallaan sitten taas.. haluais mahd paljon saada tehtyä kun selkeästi en aio tuolla enää oleilla.

welcome 2011

mekin vähän juhlittiin eilen.


kaikista pienistä huolimatta oli tosi mukava vuodenvaihde... voisin melkein sanoa että paras tosi moneen vuoteen !


aika iso osa päivästä  mulla meni kun puin, meikkasin ja laitoin tukkaa ( ja nostatin hyvällä musiikilla fiilistä ! ) kera karpalolonkeron, sit kun olin valmis ja pojat tuli ajelemasta, käytiin hetki ulkona katselemassa aikaisempia raketteja, ja tupakoijat tappamassa keuhkojaan että voi sitten rauhassa sisällä jatkaa.


sisälle tullessa alkoi odottelu, kera punaviinin... ja tässä on illan ensimmäinen miinus.. se että se odottelu kesti vissiin useita tunteja, jotka tuntui todella ikuisuudelta... ehdin punaviinipullon tuhota kokonaan kahta lasia lukuunottamatta, kun oli pakko säästää että yhdet lasit saadaan edes sitten kun saan tyttöseuraa.. tytöt kun osaa hyvää viiniä arvostaa, pojat ei.


kaheltatoista oli suunnitelma olla pihalla, joten juomien kanssa tuli pieni kiire. punaviinilasillisen sai kumota nopeasti että päästiin aloittamaan ilta kuohuvalla. viimeiset lasit saatiin taas tiheenpää tahtia hörppiä ettei olisi tullut kiire, ja viime tipassa piti vielä keksiä että voitais yhdet lasit vielä mansikkasidua ottaa... ja tuon kylmän ällöttävän lumen ja pakkasen sijaan suunnattiin kuitenkin baariin.. saivat mut puhuttua ympäri ja toisaalta olen ihan iloinen että saivat, baarissa tunnelma vaan nousi ja nousi.


eikä muuten itsellä mennyt rahaa ollenkaan kun ympäripuhujat lupautuivat maksamaan parit.


vielä baarista sen sijaan että oisi tultu kotiin syömään ja nukkumaan, päädyttiin hetkeksi vielä naapuriin istumaan... loppuenlopuksi ollaan 5 aikaan oltu kotona, ja lähempänä 6 päästy nukkumaan... tänään herätty sitten neljän paikkeilla, ja suunnitelmissa kahvin tai teen voimin valvoa ensi yö että saa unirytmin normaaliksi.


vuosi loppui paremmin kuin alkoi. heräsin suht pirteänä jopa aamulla joskus, mutta muutenvain jäin nukkumaan. sitten kun oikeasti herättiin, sain raivostuttavaa viestiä niin että mielessä kävi että oisi voinut vaan jäädä nukkumaan.


pikkasen kahvia ja rauhoittuminen ja aamupalaksi pitsaa.


koiran kanssa käytiin pienellä lenkillä, ja ihan suunnitelmissakin koko tämä päivä vaan koomailla.

vuoden olisi parempi jatkua paremmin kuin se alkoi, tai mä en jaksa.

Pâte à tarte au citron

Ollaan monena iltana katseltu sarjaa jossa suosikkihahmoni ( luulen että tämä hahmo on tämänhetkinen suosikkini ko sarjassa ), pitää kahvilaa / ruokalaa / mikätuonyton. Toissailtaisessa jaksossa kahvilan pitäjä mainitsikin että tänään erityisen hyviä ovat sitruunaleivokset. Toki sitten kaupassa käydessä piti ostaa pieniä sitruunaleivoksia, kun muistin että on pirun hyviä, ja kiitos tämän hahmon, mieliteko heräsi.

Siinä niitä sitten on.. Ovatpa muuten vieläpä pirkka-merkkisiä ! :O kuinka erikoista... Näistä on myös suklaavaihtoehto, mutta muistaisin aikalailla, etteivät olisi kovin hyviä... Kerran maistanut näitä suklaa, ja itse aina ostanut sitruuna, ja pirunmoinen suklaan ystävä olen , niin siitä voi ehkä päätellä kumpaan kannattaa päätyä.

Joku päivä oli pakkomielle saada ko päivästä minäkuvaa.. En enää edes muista miltä päivältä tämä on, todennäköisesti viime viikolta ?

Taisin ehkä jo mainita aikasemmin että olen nähnyt levottomia unia melko paljon viime aikoina... Noh, viime yö ei ollut poikkeus... Ainoa poikkeava seikka oli että tein unessa jotain semmoista minkä tekoa jo kauan olen pohtinut... Ennenpitkään jossain vaiheessa kuitenkin tämä teko jollain tapaa harmitti mua... Ja kuitenkin ko henkilöstä kun unia näen, varsinkin tällaisia, mua alkaa suututtaa ko ihminen aina vaan entistä enenpi... Halu tehdä mitä unessa tein, kasvaa.


Pari viikkoa ollut taas tosi epäsosiaalinen fiilis. Ei ole ollut energiaa, eikä intoa nähdä ketään, kuulla kenestäkään, soitella kenellekään tai edes viestiä kenellekään... ( mukaan tietty tässä nyt ei lasketa miestä, miehen ystäväpiiriä ja perhettä )... Tavallaan musta tuntuu että olen menettänyt / päästänyt irti itse taas jotenkin omasta sosiaalisesta elämästä. Ei mua haittaa esim miehen ystävien seurassa viettää iltaa, ja mä en käperry nurkkaan jos joku heistä haluaa jutella, ja jonkin verran hakeudun heidän seuraan jos tunnen oloni yksinäiseksi... Oli mulla viime viikolla parina päivänä koirankusetusseurana ystävä, ihan plussaa kyllä. Mutta ei sitä jotenkin osaa muuten ihmisiin mitään kontaktia ottaa. Toisaalta vaikuttaa sekin että se kontaktin otto olisi tällä hetkellä yksipuolista, tai ainakin tuntuu siltä.


Mä olen onnellinen tästä perheestä. Mut on otettu perheeseen tosi pian silloin kun rupesin vierailee, ja musta tuntuu hyvältä miten paljon ovat olleet apuna ja tukena. Tavallaan pitänyt huolen musta silloin kun itsellä siihen ei ole voimat riittäny, ja kun muut eivät ole jaksaneet / osanneet tai viitsineet auttaa / tulla vastaan.


Kuulemma vielä vaan kylmenee. Hyi yök, kuka tätä kylmää oikeasti jaksaa ?


Mä olen pirun väsynyt koko ajan riippumatta siitä paljonko nukun, ihan vaan siksi että päivät on niin lyhyitä, eikä mitään huvita / jaksa tehdä tai mennä kun koko ajan on pimeää ja kylmää.


Niin odotan kevättä.


Mistään ei ole vieläkään kuulunu mitään... Musta tuntuu että stressi tekee paluuta.