Nukahdin ensin melko pian, syliin. Ehdin hetkiä nukkua kun heräsin pusuihin, ja sen jälkeen nukahtaminen on vaikeeta. Tiedostin että kun nukahdan, ja herään, joudun tavallaan taas kuudennen kerran päästää irti, ja jatkaa elämää...
Hengailin puolivalveilla pitkän aikaa, kuvittelin että nenään ryömi savun tuoksu, pakotin silmät hereille ja tarkastin että voin todeta nenän vääräksi, ja silmätkin kuvitteli savun. Kuitenkaan mistään ei tullut epämääräistä lämpöä, melua eikä valoa, joten totesin kuvitelleeni. En muista missä vaiheessan nukahdin.
Kello soi 6.05 ja nousin ylös keittää kahvia ja puuroa. Päätin etten vielä mainitse, toinen saa rauhassa viettää päivän töissä, en halua vielä hajota... Kerron sitten illalla, sikäli mikäli toinen ei muista.
Ostin eilen hieman lohtusuklaata, vietän tämän päivän tiiviisti sängyssä. Nukun tai yritän keskittyä johonkin elokuvaan, saan tämän päivän kulumaan jotta se on ohi ennenkuin alkaakaan.
Pienistä iloista, suruista, stressistä, ikävästä, rakkaudesta, ystävyydestä. Elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti