Voisin nukkua ikuisuuden ja silti väsyttää.
Kuitenkin reippaana ja urheana olen joka aamu noussut kuudelta keittämään kahvia ja aamupuuroa, seitsemään asti ollut toisen seurana, ja seitsemästä kahdeksaan yrittänyt hengailla hereillä kun tietää että kun kahdeksan aikaan toinen on perillä, soittaa vielä ennenkuin päivä alkaa.. Ja vasta sitten mennyt jatkaa unia.. Katkonaisesti.
On yöllä nukuttu kuitenkin varmasti tunteja kauemmin kuin muina öinä, kerrankin tajuttu ajoissa mennä nukkumaan, ja päikkäriaikaa kuitenkin kertyy about 4 tuntia. Ja silti mä olen niiiiiin väsynyt.
Sen lisäksi että olen väsynyt ihmisiin, tähän elämään ja kaikkeen. Mun tekisi mieli vaan nukkua.
Pienistä iloista, suruista, stressistä, ikävästä, rakkaudesta, ystävyydestä. Elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti