sorry spam !

on niin tylsää kuulkaas etten keksi muutakaan kuin että voisi TAAS kirjoittaa, vaikka mitään oleellista uutta ei ( ylläri!! ) olekaan kerrottavana.

Oon jotenkin tässä parin päivän sisään onnistunut kipeyttämään reisien lihakset niin kipeiksi että ajatus ennen salille lähtöä, polkemaan, meinasi sattua niin etten tiennyt mitä olisin ajatellut. Kuitenkaan enää polkiessa reisiin ei enää sattunut niin pahasti, joten päätin antaa vaan mennä. Semmoista hyvää kipua kuitenkin, ( siis se semmoinen että treenatessa kun alkaa tuntumaan, niin se hyvää kipua... whatever... ) että ei siis menoa haitannut.

Tylsistelin n tunti sitten kun en enää osannut, jaksanut tms keksiä mitään tekemistä, ja tuttava heitti että lähde kävelylle. Alkureaktio oli että kun olen ehtinyt tän päivän niin pistää menemään, ja liikkua ihan niinkuin hyvissä määrin. Mutta kuitenkin hetken päästä olin heittämässä vaatetta niskaan ja kenkiä jalkoihin. Pikkuruisen lenkin tein ja olo hieman helpotti. Siitä huolimatta ettei tekemistä edelleenkään ole keksinyt.

Meinasin ensin että tähän niitä lupaamiani kuvia oisin heittänyt, mutta taitaa laiskottaa niin että kamera pysyy pöydällä, ja kuvat siirtyy vasta sitten joku toinen kerta.

Luin juuri blogimerkinnän hetki sitten painosta, pakko vähän mainostaa, sillä teksti on mielestäni älyhyvin kirjoitettu, ja mukavaa vaihtelua tälle kaikelle ulkonäköpainehässäkälle joka näyttäisi valloittaneen aikuisten naisten lisäksi pikkutytöt !! blogimerkintä löytyy täältä

Tosiaan niihin pikkutyttöihin...

Kuinka huolestuttavaksi tämä jopa pikkutytöistä huokuva epävarmuus, ulkonäköpaineet ym voikaan mennä !

Helposti kiinnittää täälläkin bloggaavat pikkutytöt, varhaisteinit huomion sillä kun omia kuvia ei voi nähdä kauniina, aina kaikissa on liikaa tai liian vähän jotain. Ja aina vaan oma kuva on oltava se 'rumin' . Toki, tavallaan suuri osa näistä on semmoisia jotka tietävät saavansa positiivista huomiota kavereilta tai muilta jotka sitten 'yrittävät' kaverinsa saada tajuamaan että kuva ei ole ruma, tyttö ei ole ruma, lihava, tai muutoin aina vääränlainen. Mutta sit on myös huolestuttavissa määrin tyttösiä jotka todella itse uskoo siihen että on ruma, lihava, vääränlainen.

Sit on kaikki facebookit, irc-galleriat, kuvakkeet sun muut jotka pursuaa näitä epävarmoja( ? ) pikkuisia, joiden suurin ongelma on siinä että näyttää väärälle... Jotka melkein äärimmäisyyksissään ihannoivat, palvovat näitä ylihoikkia, yli- jotakin tyttösiä, jotka kuitenkin taas omasta mielestään on taas liikaa tai liian vähän jotakin.

Mikä mun pointti on ?

Ehkä pähkinänkuoressa että nämä n 8-13v tyttölapset ( KYLLÄ, MIELESTÄNI N 13V ON VIELÄ LAPSI! ) ovat aivan liian pieniä murehtimaan sitä miltä näyttävät. Lapsella ei pitäisi olla näin kovia ulkonäköpaineita, ulkonäkökriteerejä siitä että ootko tarpeeks 'cool' kuuluaksesi johonkin porukkaan. ( ei siis sillä että vanhempana ois jotenkin enenpi 'oikeutettu' siihen että näyttää väärältä tms, mutta jotenkin kurjempaa jos / kun lapsi sanoo olevansa ruma, liian lihava, vääränlainen, tyylitön tmstmstms )


Menikö liian sekavaksi, vai vai... ? Tekstistä taas huomaa että uni vois toisinaan olla tarpeen... Mut mielipiteitä ?