Tavallaan ehkä vähäse väsyttäisi... Tavallaan voisi lämmittää kohta ison kupin kaakaota tai teetä tai vaikkapa kahvia.... Jotakin ja heittää vaikkapa jonkun leffan pyörii tai vaik muutamanki ni saa muutaman tunnin nopeasti kulumaan että pääsee sitten nukkumaan.

Yllättäen mulla oli yövieras viime yönä. Nappasin mukaani murulta lähtiessäni, mutta jotenkin en ajatellut yöpymistä ennenkuin illalla vasta myöhään kun tajusin katsella kelloa, mutta mukava ylläri toisen kertoessa että on varautunut sillain että voi lähteä vasta huomenna ( eli tänään ). Eilinen ilta meni oikeastaan ruoan sulattelussa ja värjäsin yövieraani tukan siinä samalla... Ah ja käytiinhän me tuon karvasen pojan kanssa ulkona vähän.... Selkeästi illat on parempia hetkiä lähteä ulos kun uskaltaa nakertaa ruohoa ja vähän liikkuakin.

Tänään on ajoissa heräilty, rauhassa vedetty aamupalaa, ja pikkuselle parin tunnin lenkille sit päädyttiin. Kävästiin täyttärillä ja harmittaa tosi kovasti että mun kamera on edelleen lainassa... Ja ettei ylhäällä asti käyty...

Aurinko paistoi meidän spottiin niin loistavasti että siinä istuessa tuli tosi lämmin ! Vielä takasin kävellessä ei jalat tajunneet ollenkaan taas olleensa liikkeessä vähän enenpi, mutta kun käytiin vielä kaupassa kun saatiin lompakko haettua, oli kotiin päästyä aika vaivan takana että pystyi sen verran vielä seisoskella että sain tehtyä meille kanakeiton. Jälkkäriksi hedelmillä täytettyjä lettuja ja vaniljajäätelöä.... Ja kahvia.

Syötyä vähän piristyi mutta toista sitten saattaessa taas pysäkille, puol välissä matkaa iski väsymys takasin ja oli pakko pikkasen ennen pysäkkiä kaartaa itse takas kotiinpäin ja laittaa toinen kävelee loppumatka itsekseen...

Yritin josko suihku olisi vähän vielä piristänyt mutta mun pää ja kroppakin alkas olee sitä mieltä että tule ilta, pääsis nukkumaan.

Ostin kaupassa käydessäni kilon säkin appelsiineja ja muutaman greipin. Oikeasti en edes kauheasti pidä greipistä, mutta monesti olen yrittänyt opetella syömään, ja aina uudelleen opettelen. Tai kun tavallaan tykkäisin, mutta kun se on niin kitkerän ( en osannut parempaa sanaa ajatella ) makuinen sellaisenaan. Kuitenkin pidän greippimehuista, nameista ym kauheasti. Menisi varmasti hedelmä paremmin sokerin kanssa, mutta sokeria yritän pitkälti ihan viimeiseen asti välttää... En tiedä mistä moinen on jäänyt, en käytä sokeria missään muussa kuin leivonnassa.


Rentoilen vain tämän päivän. Kaupasta tullessani heitin rentopökät takasin jalkaan, en aio pistää nenääni ollenkaan pihalle tänään. En vain osaa päättää katselisinko jonkin elokuvan (/ joitain elokuvia ), jatkaisinko frendejä, joita on enää pari kautta jäljellä ! Vai lukisinko nuo lehdet joita vielä en ole ehtinyt, vai kirjaa.


Annoin itselleni luvan vielä sen hetken istua bloggerissa kun uunissa muhii tonnikalapasta, ja vaikka tosi monina päivinä nyt kun ei ole ehtinyt tai jaksanut koneella istua, kun oisi tullut kauheasti mieleen asioita mistä haluan kirjoittaa tai muuten olennaisia jotakin, on nyt kaikki kaikonnut mielestä.. Mun pää taitaa olla jo rentoilemassa myöskin... Eipä itseasiassa nyt sanatkaan oikein luonnistu.


Mulla on superhyvä mieli tänään, vieressä ihania värikkäitä hedelmiä, uunissa hyvää ruokaa, pakkasessa ihanaa juustokakkujäätelöä, ja aurinkokin kurkkii kirkkaasti tuolta kaihtimien välistä <3


Ihanaa viikonloppua lukijoille !! (: <3

copy-paste kun ei jaksa kirjoittaa.

tän päivän kuuden herätys meinas olla pikkaisen liikaa... millään ei olisi huvittanut tai jaksanut, ja meinasin alkaa kiukkuumaan kun muru kysyi teenkö sille puuroa.

kuitenkin siinä sain sitten ylös noustua, mentyä keittämään aamupuurot ja -kahvit, ja murun lähdettyä nukuin muutaman tunnin unet, kunnes kymmenen aikaan kello soi, että saan hoidettua asioita.

käväsin idässä katsomassa postit, ja perhana ei vieläkään niitä posteja ole tullut mitä odottelen... sain kuitenkin sitten kämppikselle jätettyä viestin että ilmottaisiko kun tietyt postit mulle tulee, ettei tarvitse ees taas turhaan juosta. nappasin uusimman glorian ja muutamat laskut mukaani ja jatkoin matkaani itikseen hoitaa työkkärin ( jossa sainkin omaa vuoroani melkein tunnin odotella vaikka mua ennen ei ollut kuin ehkä 5. pahoitteli kyllä kovasti että heillä on porukkaa tosi vähän töissä, niin joutuu vähän odottelemaan.

tehtiin mulle uusi suunnitelma taas, ja käytiin läpi yhtä opso-paikkaa johon jo eilen laitoinkin hakua. kauheasti sanoi toivovansa että tuosta minulle tärppäis... olisihan tuo aika unelma nyt kyllä taas, mutta en aio taas sen ihmeemmin alkaa innostumaan ennenkuin saan kutsua haastatteluun.

siitä sitten ruokaostoksille.

miehen vanhemmille eilen käskettiin että eivät tänään saa tehdä ruokaa, että minä haluan.. kiitoksena tästä kaikesta, ovat kauheasti olleet minun tukena ja apuna.

minä siis sitten takasin taapersin painavien ruokakassien kera. uunilohta sipulilla, sitruunalla ja tillillä maustettuna tarjottiin oikeaan voihin tehdyn perunamuussin kanssa..  tykkäsivät kauheasti. jo pelkästään siitä ettei heidän itsensä tarvinnut rankan työpäivän jälkeen alkaa ruoan tekoa ajattelemaan, ja maistui hyvällekin, kiittelivät niin moneen kertaan. laitettiin vielä pöytä nätisti, ym, harmittaa pikkasen kun en ehtinyt kuvan ottoa ajatella kuin vasta ruokailun jälkeen.

jälkkäriksi vielä vahvan kahvin kera kaupan valmiita brownieita. oli kyllä aivan täydellistä.