anteeksi, mun tekee mieli valittaa.

odotan tosi kovasti että nää aamut loppuu. inhottavaa olla jatkuvasti väsynyt, ja inhottaa aloittaa aamu kiukuttelemalla. tämän viikon kun saa rutistettua.


kaikista naurettavinta tässä tilanteessa on kun mun ei tarttisi herätä ( paitsi tiedän tuon ukkoni loukkaantuvan / myöhästyvän / syövän huonosti / heräävän huonosti / unohtavan jotain oleellista jollen hänen kanssaan nouse ylös aamupalalle ja kahville. ) ja se kuinka sillä kun toinen sanoo että mun ei TARVITSE hälle tehdä aamupuuroja ja kahvia, että kyllä hän itse itselleen jotain leipää voi väsätä ( sen kun näkis, todennäköisesti 2 aamua mies jaksaisi itselleen leivät tehdä ja hieman jukurttia ottaa jotta jotain saisi aamupalaksi syötyä, ja kyllästyisi / ei jaksaisi enää tai muutenvain unohtaisi... tavallaan voisi sanoa että koen kaikista helpoimmaksi vaihtoehdoksi nousta n 10-15min ennen tuota miestäni, tehdä meille kiukutellen puurot ja kahvit, ottaa esiin tarvittavat maidon, jukurtin, kulhot ja lusikat - kun se ei taaskaan viitsinyt 5 min aikasemmin nousta tullakseen vaikka seuraksi siinä kun itse keittelee... tai vaikka keittämään ne kahvit ) kuitenkin jos esim huomen aamulla en nousisi kun kello soi, todennäköisesti mies siinä vieressä kyselisi että aionko herätä ja että keittäisinkö meille puurot.


yhtään ei tätä väsymystä helpota että tuossa aamupalalla ehtii niin paljon herätä, ettei nukahda enää kunnolla jos miehen lähdettyä menee takasin unille. ja sit on entistä kiukkuisempi kun kesken unien herää kun puhelin soi.


tänään ei ole hyvä päivä. sit pitäisi muutaman hetken päästä jaksaa vielä sellain nousta ylös että lähtis liikenteeseen ! yhtään ei huvittas. mut jos nyt tän pvän jälkeen tonne ei tarttis enää juoksennella ennenkuin muuttopäivänä.


niin ja missäs se mun sopimus viipyilee ?

ei, en ole ollenkaan kärsivällinen ihminen. 

copy-paste kun ei jaksa kirjoittaa.

tän päivän kuuden herätys meinas olla pikkaisen liikaa... millään ei olisi huvittanut tai jaksanut, ja meinasin alkaa kiukkuumaan kun muru kysyi teenkö sille puuroa.

kuitenkin siinä sain sitten ylös noustua, mentyä keittämään aamupuurot ja -kahvit, ja murun lähdettyä nukuin muutaman tunnin unet, kunnes kymmenen aikaan kello soi, että saan hoidettua asioita.

käväsin idässä katsomassa postit, ja perhana ei vieläkään niitä posteja ole tullut mitä odottelen... sain kuitenkin sitten kämppikselle jätettyä viestin että ilmottaisiko kun tietyt postit mulle tulee, ettei tarvitse ees taas turhaan juosta. nappasin uusimman glorian ja muutamat laskut mukaani ja jatkoin matkaani itikseen hoitaa työkkärin ( jossa sainkin omaa vuoroani melkein tunnin odotella vaikka mua ennen ei ollut kuin ehkä 5. pahoitteli kyllä kovasti että heillä on porukkaa tosi vähän töissä, niin joutuu vähän odottelemaan.

tehtiin mulle uusi suunnitelma taas, ja käytiin läpi yhtä opso-paikkaa johon jo eilen laitoinkin hakua. kauheasti sanoi toivovansa että tuosta minulle tärppäis... olisihan tuo aika unelma nyt kyllä taas, mutta en aio taas sen ihmeemmin alkaa innostumaan ennenkuin saan kutsua haastatteluun.

siitä sitten ruokaostoksille.

miehen vanhemmille eilen käskettiin että eivät tänään saa tehdä ruokaa, että minä haluan.. kiitoksena tästä kaikesta, ovat kauheasti olleet minun tukena ja apuna.

minä siis sitten takasin taapersin painavien ruokakassien kera. uunilohta sipulilla, sitruunalla ja tillillä maustettuna tarjottiin oikeaan voihin tehdyn perunamuussin kanssa..  tykkäsivät kauheasti. jo pelkästään siitä ettei heidän itsensä tarvinnut rankan työpäivän jälkeen alkaa ruoan tekoa ajattelemaan, ja maistui hyvällekin, kiittelivät niin moneen kertaan. laitettiin vielä pöytä nätisti, ym, harmittaa pikkasen kun en ehtinyt kuvan ottoa ajatella kuin vasta ruokailun jälkeen.

jälkkäriksi vielä vahvan kahvin kera kaupan valmiita brownieita. oli kyllä aivan täydellistä.

Je gémis sur Noël

On ollut muutamia tosi kivoja päiviä, sit on ollut vähän vaisumpia päiviä.


Eilinen meinas taas olla pientä kiukkua sitten jossain vaiheessa, mutta myönnän että suurin osa siitä olosta johtuu kun kurkku vammaa, ja rupee kyllästyttää kun ei normaalisti voi toimia mitään ilman että sattuu tai alkaa yskittää.


Joka tuutista tarjotaan taas kaikenlaista joulukalenteria, joulukorttia, joulukoristeita, joululauluja, jouluhärpäkkeitä, koko vitun joulua.


Vähän kävin kiertelemässä tiistaina, kun piti löytää paitoja, mutta väsyin etsimiseen ja päädyin mekkoon, lämpimiin sukkahousuihin, säärystimiin ja lapasiin, ja nyt vasta tajusin että koko pienenpienessä kauppakeskuksessa ei soinut yksikään joululaulu sen muutaman tunnin aikana mitä siellä kierteli ! Tosin ko kauppakeskukseen tulee kyllä joulu muutenkin myöhemmin kuin isoihin.


En ole vieläkään itääntynyt, ja olen hieman saanut kysymyksiä että olenko muuttanut tänne.  :'D Hohhoo, joo en sentäs nyt kuitenkaan. Mahdollisesti ehkä mainitsisin asiasta ääneen jos muuttaisin, ja TÄNNE muuttaminen ei nyt ihan kuitenkaan järjesty millään.


Jossain vaiheessa vielä tällä viikolla kuitenkin vähän tarkoitus idässä pyörähtää ainakin.. Kunhan saa aikaseksi.


Jaa en tiedä.


Haluan kamerani tänne niin pääsen kuvailemaan.


Koska olen materialisti, alan sitten pitää materialistin blogia kunhan kamera liikkuu koko ajan taas matkassani.

pensées lundi soir

Olipas kauppamatka.


Iski suklaahimo, niin pitipä kauppaan lähtee kävelemään tuonne kamalaan kylmyyteen. Kaupasta mukaan tarttui fazerin suolattucashewpähkinäsuklaalevy. Kaupassa ollessa, itse en edes olisi tajunnut tunnistaa jollei mies olisi sanonut, mutta törmättiin Haloo Helsingin rumpaliin :'D Oli oleellista mainita joo kyllä.


Ja takasi kävelymatkalla törmättiin kahteen viittovaan.


Sormilla on kylmä vieläkin lapasista huolimatta. Pitäisi kotoa, idästä etsiä lämpimämmät hanskat, ah ja hanskapidikkeet <3


Itäytymässä ensi viikosta. Toisaalta ihan ok fiilis. Toisaalta inhottaa valmiiksi yksin olo. Mutta toisaalta mulla on ollut kamala ikävä mun kameraa. Ja varmaan on tullut tärkeitäkin posteja taas muutamia siitä kun viimeksi on käynyt. Tällä viikolla olisi tarkotus käydä, niin pystyn osan tavaroista heittää jo valmiiksi, niin lähteminen ei ole sitten niin vaikeaa.


Mua kyllästyttää pikkaisen tulevaisuus. Ahdistaa.


Toisaalta tekisi mieli hakea kouluun / etsiä tuon lisäksi kouluja mitkä kiinnostaisi.