soittelin rahoista vain saadakseni kuulla että vuokra on maksettu, ja päätös tehty... eli syön tän kuun noita laskuja joita en pysty maksaa ? kiva, kiitos näistä !

enkä mä vieläkään omista niitä saatanan mikroaaltouunia eikä imuria.... palaa kohta pää kiinni tähän kaikkeen, tavallaan kiukuttaa, stressaa ja ärsyttää mut tavallaan en jaksa välittää.... kunhan saan puhelinlaskun ja soveltuvuuskokeen maksettua ni aiiiivan sama mitä noil muil tekee...

saatanan saatanan saatanan perse !!

oon koko viikon herännyt nytten taas ajoissa. toisaalta on ihanaa kun on sitten päivästä niin paljon aikaa kaikkeen, mutta toisaalta ärsyttää että rytmi jää siten päälle että herään sitten semmoisinakin aamuina kunnei välttis tarttis, jo ennen 8, eikä uni tule sitten enää uudelleen... ja sit on kuitenkin ihan nuutunut koko päivän. liiasta kofeiinista iskee järkyttävä päänsärky joka ei lähde särkylääkkeillä.

on tääki taas...

mun tekee mieli kuvaamaan, on jo monia päiviä tehnyt, mutta mun kamera on edelleen lainassa... kyl tuol pokkarillakin kuvaisi mutta perhana kun on patterikäyttöinen enkä omista pattereita... ja miten turha oisi ostaa pattereita kun mihinkään muuhun niitä en tarvitse, ja toivottavasti olen pian saamassa järkkäni takasin.

tavallaan tekisi mieli ostaa uusi pokkari, se olisi niin paljon helpompi ottaa ihan mihin tahansa mukaan, ihan koska tahansa, ja se ei harmittaisi niin kauheasti kuin järkkä, jos menisi rikki tms... mietin yks päivä kun jatkuvasti on osunut silmiin tarjouksia pokkarikameroista että ihan idioottiin hintaan välillä saanut ( parhaimmat tarjoukset ollu 40-50e hujakoil ), kiertelin kaupassa että jos olisi akkukäyttöinen peruspokkari löytyny tuol 50 eurol, oisin varmaankin ostanut... mutta ei :o silloin kun mieleen tulee tuollaist ni ei sit tietenkään löydy. tavallaan ihan hyvä, kun tavallaan ei kuitenkaan tarvisi.

Mun unirytmi on kääntyny ihan ympäri melkei. Ja unettaisi ihan koko ajan. Eilen pikkusen piristyin siinä vaiheessa kun pakotin itseni liikkumaan keskustaan... Mutta oli sitä kyl tosi väsynyt kun tuli takas kotiin, ja silti venyi nukkumaanmeno tosi myöhäseks ja tänäänKIN herännyt 12 paikkeil.

Eilen illalla / yöllä mietin muutaman hetken että pitäisiköhän toistaseks kumminkin jättää se arvonta pitämättä... Ensinkin nuo poislähtevät päällisin puolin on aika kamalia... Parit suht kivat kengät siinä on mutta yksistä on vetoketju rikki, ei varmaan suutarilla ihan hirveästi maksaisi korjauttaminen mutta onko kauheasti järkeä rikkinäistä arpoa ? Toisekseen en halua olla niitä bloggaajia joka lukijoita kiinnostaa vaan silloin kun lukija itse jotain hyötyy tai ehkä hyötyy... Muutamalta tuttavalta aina välil tietyist blogeist jois silloi tällöi aika usein on esim arvontoja, kilpailuja yms, kuullut että pitäisiköhän liittyä lukijaksi vaikkei muuten kiinnostaisi lukea... Ihan vaan tavaroiden takia ...

Ihan tosi, ei näin ! Myönnän sen että itse olen aikamoinen materialisti, ilahdun tottakai jos esim kilpailun tai arvonnan voittajien yhteydessä näkyy oma nimimerkkini tai nimeni, mutta en mä blogeja esim sen takia seuraa että jotain hyötyisin :D Jolloin minunkaan blogi ei tuu olemaan sellainen että siitä voisi materiallisesti hyötyä. Sanallisesti ja kommentein ehkä mutta joo.. ei siinä, jokaisella asenteensa, mutta rupesi niin naurattamaan, ärsyttämään, huvittamaan taijotakin tuo asenne että melkein siinä päätin että ehkä mä en arvontaa heitä. Ehkä mä jakelen noi jaettavat jollain toisella tapaa. Se joka ostaa mulle menopaluun Kotkaan, saa kaikki noi ylimääräiset jotka odottelee läpikäymistä edelleen. ... no ei, ei oikeasti.

En ihan tiedä mun ajatuksista. Tuntuu että pää painaisi niin kauheasti ettei jaksaisi ajatella mitään.

Tukkaprojekti on tosi rajusti kesken vielä, varmaan ainakin pari poistoa pitää viel vetää kunhan tukka vähän ensin lepäilee, ja sit odottelua et väriä tulee postis... Vai vetäskö vihreäl sil välil ? Jos ois vapun taas vihreä ?

Mun kipeä nilkka aristelee taas... Siis just SE kipeä nilkka. Oon kyllä eilen kävellyt jonkin verran ja rasittanut nilkkaa muutenkin normaalia enenpi mutta jo pelkästään sängystä nouseminen sattui... Koko nuoruuteni olen jalkojeni takia juossut kuvauksissa, terkkareilla, lääkäreillä etten millään tahtos aloittaa sitä samaa rumbaa taas uudestaan.

Haluan viel tuolta yhest paikkaa vastausta että tiiän voinko soittaa entiselle työpaikalleni.... Tarkoittaisi taas sit sitä että oisin taas kesän töissä, mahdollisesti ilman vapaapäiviä, siel kesähessujen keskellä... Mutta tavallaan en kyl oikeasti osaa VAAN OLLA, tekemättä mitään. Töissä on kivaa. Mut oisin mieluummin talvikaudet töissä, ja kesäl ku kaikki muut on vapail, tekemäs kaikkee kivaa.

aussi longtemps que je me demande

Mua vähän kyllästyttää  mun blogin ulkoasu... Tekisi mieli tehdä sille jotain, mutta en osaa keksiä mitä, ja kun aina tällaisten layouttejen kanssa on ongelmana se että en saa kuitenkaan sitä mieleiseksi... Kuitenkin aina jokin jää häiritsemään, ja jos on idea mitä tahdon ulkoasulle tehdä, se vaan ei toimi... Joko se ei näytä hyvälle, tai sitten se ei näytä sille mitä idea on ollut. Sit se menee siihen, kun rupeen layoutin kanssa sähläämään, löydän jotain jolle annan periksi muutamaksi hetkeksi, mutta sitten taas päivien tai viikkojen kuluttua alkaa kyllästyttämään ja tahdon taas uutta. Selkeästi jonkun pitäisi tehdä mulle layout jotten raaskisi muuttaa / poistaa sitä :D


Unirytmi on edelleen aivan perseellään. Herätään 15-16 aikaan, mennään nukkumaan 4-7 aikaan, mutta toisaalta tälle kaikelle on sentäs kerrankin hyvä syy. Huomenna kuitenkin pitää olla hereillä 8 aikaan, mutta sen jälkeen sitä voikin taas alkaa suunnittelee unirytmin kuntoon laittoa.


Tänään 'aamulla' siis huom 15 aikaan, on ollut ihana herätä siihen kun on ollut niin hiljaista. Kai sitä on ihan oikeasti aamulla ollut niin sikeässä unessa, ettei ole mölyyn herännyt, mutta todella oli ihana tunne herätä niin ettei heti herätessä tarvitse hermostua. Ja on paljon levänneempi olo kun heti 'aamusta' ei tarvitse kuunnella mitään.


Mun korvat on ilmeisesti tosi herkät tai muuta, kun yhtään liikaa ääntä, ja hermostun / stressaannun tosi helposti.


Plussakelit ! <3 Olipa ihana käydä ovella tupakalla, kun maahan vilkaistessa, alkaa jo näkyä maa lumen alta. Tykkään !


Näin viime yönä pitkästä aikaan unta. Uni oli outo, mutta siitä tuli hyvä olo.


Musta tuntuu että oltais rakastuttu uudelleen. Ollaan seurusteltu vuosia, pian on vuosipäivä, ja aina hetkittäin sitä jotenkin toisessa huomaa semmoisia asioita jotka eivät ole käyneet arkipäiväksi, jos niin voisi sanoa. Sitä tuntee toisen niin läpikotaisin, mutta välillä tulee iloisiakin yllätyksiä. Juteltiin eilen sitä kuinka kauan ollaan seurusteltu, mistä kaikki alkoi ja ihmeteltiin yhdessä samalla sitä ettei meillä ole ollut kriisejä. Riitoja tottakai, mutta ei monia eikä isoja, ainoastaan yksi isompi riita, mutta ei sen enenpää. Puhuttiin siitä kuinka molemmat meistä uskoo että meidät tavallaan on tehty toisillemme.. Niin kornilta kun se kuulostaakin. Mutta molemmilla vahva usko siihen että jos ikinä tapahtuisi jotain että erottais, palattais kuitenkin yhteen... Ehkä tavallaan senkin takia ollaan kriiseiltä säästytty, kun molemmilla kuitenkin selkeästi mielessä mitä elämältä haluaa, ja molemmilla tavallaan tiedossa ettei meitä kovin helposti voi erottaa... Ollaan kasvettu yhteen tai jotain.