Koska nyt on niin niin niin juostu useina päivinä, oltu niin väsyny sitten viimestään 1800 paikkeil illalla, annoin eilen itselleni luvan että tänään saan ihan heräillä rauhassa, syödä kunnolla aamupalaa, hengailla, pukea rauhassa, ja vaikka kaikki se ylimääräinen aika joka kuluis muuten tuolla juoksennellessa, panostaa sen itteeni ja vaikka meikata, laittaa tukkaa tai ihan mitä tahansa sen ajan.


Aamu alkoi näin

Enkä voi uskoa että olen ollut vasta 3 tuntia oikeasti hereillä.


En selkeästikään osaa hidastella enää taas niin että rauhassa esimerkiksi laittasin meikit, ym, vaan sen sijaan että oisin hillunut yli puolen päivän ihan vaan yökkäreissä, hörppinyt monia kuppeja kahvia, ihan muutenvaan, siinä välissä ennenkuin pukee päälle ja alkaa itteään muuten laittaa, oon jo valmis !


Tukan kanssa sama juttu kuin uusien vaatteiden, pitää heti saada käyttöön. En oisi melkein malttanut illalla odotella että pääsen nukkumaan ja heräämään ja laittaa sitten tukkaa... Mutta pakotin itseni siihen. En tuolle miehelleni mitään maininnut ostaneeni, odottelen innolla reaktiota kun tuo tulee töistä kotiin (:

joo, kuvaa on pikkase muokattu että sininen pääsee paremmin oikeuksiinsa, ei muu tukkani ei ole ruskea, vaan musta ! :o

Eilinen oli muuten hassu. Mulla on tapana tuuletella kaaauheasti sisätiloja, tykkään esim että sänky kun on pedattu, tuuletettaa niin että peitot ja tyynyt kylmenee ja niihin tulee raikas tuoksu, ja mikään ei ole niin mukavaa kuin tehdä rako pedattuun sänkyyn tyynyn ja peiton väliin ja sujahtaa sinne melko viileään peittoon ! Noh, eilen taas tapani mukaan avasin vaatehuoneen ikkunan sepposen selälleen, ja huoneen oven kiinni, ettei kissa karkaa.


Lähdettiin tuon ukon kanssa käymään kaupassa ja katottiin vielä lähtiessä että ovi on kiinni. Kierreltiin, tapamme mukaan, takasin tullessa ulkona viel pikkasen että reissusta venyi ehkä n tunnin mittainen. Tultiin takasin, ja näen että vaatehuoneen ovi on raollaan, ensimmäinen ajatukseni on että perhana nyt äkkiä ovi tai ikkuna kii ettei kissa ehdi ennen mua.... Menossa vaatehuoneeseen, ja sieltähän se kissapoitsu tulee, tosi tyytyväisen näköisenä, silitän vähän päätä, ja turkki on ihan jääkylmä... Herra tajunnut siis ennen ketään muuta että ikkuna on auki, ovi on auki, ja vissiin käynyt katolla istumassa sitten... Kuullut että portaissa tulee askeleet ylös päin, ja sit ikkunasta äkkiä takas sisälle. :DD

anteeksi, mun tekee mieli valittaa.

odotan tosi kovasti että nää aamut loppuu. inhottavaa olla jatkuvasti väsynyt, ja inhottaa aloittaa aamu kiukuttelemalla. tämän viikon kun saa rutistettua.


kaikista naurettavinta tässä tilanteessa on kun mun ei tarttisi herätä ( paitsi tiedän tuon ukkoni loukkaantuvan / myöhästyvän / syövän huonosti / heräävän huonosti / unohtavan jotain oleellista jollen hänen kanssaan nouse ylös aamupalalle ja kahville. ) ja se kuinka sillä kun toinen sanoo että mun ei TARVITSE hälle tehdä aamupuuroja ja kahvia, että kyllä hän itse itselleen jotain leipää voi väsätä ( sen kun näkis, todennäköisesti 2 aamua mies jaksaisi itselleen leivät tehdä ja hieman jukurttia ottaa jotta jotain saisi aamupalaksi syötyä, ja kyllästyisi / ei jaksaisi enää tai muutenvain unohtaisi... tavallaan voisi sanoa että koen kaikista helpoimmaksi vaihtoehdoksi nousta n 10-15min ennen tuota miestäni, tehdä meille kiukutellen puurot ja kahvit, ottaa esiin tarvittavat maidon, jukurtin, kulhot ja lusikat - kun se ei taaskaan viitsinyt 5 min aikasemmin nousta tullakseen vaikka seuraksi siinä kun itse keittelee... tai vaikka keittämään ne kahvit ) kuitenkin jos esim huomen aamulla en nousisi kun kello soi, todennäköisesti mies siinä vieressä kyselisi että aionko herätä ja että keittäisinkö meille puurot.


yhtään ei tätä väsymystä helpota että tuossa aamupalalla ehtii niin paljon herätä, ettei nukahda enää kunnolla jos miehen lähdettyä menee takasin unille. ja sit on entistä kiukkuisempi kun kesken unien herää kun puhelin soi.


tänään ei ole hyvä päivä. sit pitäisi muutaman hetken päästä jaksaa vielä sellain nousta ylös että lähtis liikenteeseen ! yhtään ei huvittas. mut jos nyt tän pvän jälkeen tonne ei tarttis enää juoksennella ennenkuin muuttopäivänä.


niin ja missäs se mun sopimus viipyilee ?

ei, en ole ollenkaan kärsivällinen ihminen. 

aamut ei ole ollenkaan mun juttu.


eilen en kuitenkaan malttanut (?) enää päikkäreitä ottaa kun tuo mies lähti, ja nyt ei edes sillain uneta oikeastaan että voisi nukkua, meinasin sitten että vetelenpä hyödyn irti,ihmistäydyn kohta ja lähden heti aamupäivästä hakee loput postit mitä tarvitsen, ni loppuu tuo tuolla juokseminen.


kauheasti teidän blogeissa nyt on ollut ripsistä, linsseistä, lukuisten ihanien vaatteiden lisäksi kaikkea ! haluun mustat linssit, ja tummemmat ruskeet, kirkkaan sinisetki olisi aika hauskat. JA RIPSIÄ ! onhan mulla kahdet ripset meikkipusseissa todennäköisesti pakattuna... mutta olen melko varma, kun pääsen purkamaan tavaroita, on ripset lähteny paketeistaan ja käyttökelvottomat. eli tarvitsen uudet !


torstai lähestyy. miksi piti alkuviikko tunkea täyteen kaikkea ? olisin hyvin voinut eilisen käynnin jättää tekemättä, aivan turha oli. sit riittäisi että tänään vaan kävisin, huomenna aion tehdä kakkupohjan ja kävästä kaupassa, ja torstai menee sitten toista odotellessa ja kakun loppuun tekemistä. 


puhuttiin ensin että voitas ottaa torstaina vähän kuplivaa, viettää aikaa ihan kahdestaan, mutta jotenkin tuo kuplivaidea vähän jäi... kai sitä jotenkin ajatteli että voitais ihan kahdestaan ottaa kuplivaa omassa paikassa niin että saatas ihan täysin rauhassa olla, mutta kun ei niin jäi koko idea. ei osteta kuplivaa niin päätin että teen kakun  jonka tekoa jo jokusen aikaan olen päässäni hautonut.


saiskohan sitä lähdettyä liikenteeseen jos hörppäis vähän kahvia ja pukis päälle ?

i hate mornings ... and mondays...

inhoan aikalailla aamuja.


tykkään kyllä nousta tuolle miehelle keittelee puuroa ja aamukahvia, ja tykkään aamuista silloin kun herään ittekseen tosi aikasin tai jos yön valvoo tms, niin että siitä aamusta pääsee nauttimaan. mutta inhoan väsymystä, inhoan herätä herätyskelloon, ja inhoan sitä minlainen ihminen musta muuttuu kun herätyskello soi, ja jos missään tapahtuu pienikään ärsytys.


kyllä elämä on vaikeeta.


puoli tuntia vielä ni sit voi nukkua viel hetken.


eilinen meni sillain aika kivasti kävellen tuon muutaman kilometrin kauppaan ja takasin. vähän kauppakeskuksen penkillä piknikkiä, pirun hyvää patonkia muuten oli !, ja kiertelyä. pikkasen ehkä harmittaa ettei vielä ole tullut rahaa, ettei voinut ostella mitään. mutta tavallaan, houkutus niissä olisi todennäköisesti käynyt kenkiin, joten ihan hyvä et ei ole tullut.


löysin maailman parhaat uunipuuroastiat kierrellessä, jotka on sitten pakko saada kyllä jossain vaiheessa.


sitten kun ne omistaa, voin uudelleen ne kohokkaiden ohjeet kaivella.


eilen sitten ilmeni sekin että ilmeisesti mun puhelimen muistikorttipaikka on rikki, ei itse muistikortti. perhana ! ois nyt ollu ees muistikortti ni voisi uuden sitten hankkia, mut tolle muistikortinpaikalle ei varmaan oikein mitään saa tehtyä, ainakaan jos ei tahdo useita kymppejä tai satoja jopa taas siihenkin laittaa... mutta tavallaan voisi sitten ajatella ( nii, senki kyl ois voinu eilen samalla testata... ) että muistikortti on ehjä, ja sieltä saa sitten talteen mitä siellä on, ja ottaa tuon puhelimen muistikortin käyttöön sit vaikka tohon pokkarikameraan. ( kun mikään ei riitä, on oltava erikseen digitaalinen pokkarikamera,- järjestelmäkamera, kelpaava puhelimen kamera, ja kohta - videokamera )


tule perhana kevät että pääsee kuvailemaan taas erilail !

taidan muuten oikeastikin olla noin pätkä kuin mitä kuvassa näyttää

 

 

 

jonkin aamun latte <3

 

 

 

aamu

noni, ensimmäinen kuuden-herätys.


ihan vielä tässä vaiheessa ei niin väsy ole kuin yleensä ollut, ja herääminen ei ollut ihan niin vaikeaa kun oisi kuvitellut... uni tullut kuitenkin vasta joskus 3 jälkeen. jaksoin keittää meille aamupuurot ja -kahvit, ja hetkisen aion kohta katsella frendejä vaikka ennenkuin otan päikkärit. 


päikkärit on pakko ottaa, vaikkei mukama väsyttäisi.. muuten sitä on niin pirun kiukkuinen viimestään 14 aikaa, ettei päivästä tule yhtään mitään... ja tänään pitäisi jaksaa olla sosiaalinenkin.


tavallaan tekisi mieli huudattaa hieman musiikkia ja laittaa itsensä ihmiseksi, mutta kello on kuitenkin vasta 7, ja täällä vielä nukutaan, ja kuitenkin torkun vähintään vähän ennen kuin liikun yhtään minnekään... eli ei vielä.


otin eilen mun frendit-boksin mukaan. tuli hassu kiva fiilis kun illalla hörpin lattea katsellen frendejä.


ei mulla muutta. paitsi mun tekee vähän mieli kuvata.

Marathon d'entrée

Meinasin ensin että voisin hidastaa vähän kirjoitustahtia kun nyt tullut joka päivä tyyliin kaksi tekstiä tai enemmänkin kun sitä vaan on... Mutta sit mietin toiseen kertaan... mitä väliä ?


Mun asenne kaikessa on loistava, mä tiedän. Tietylle päälle sattuessa kaikki on mulle hälläväli.


Muistin taas, tai oikeastaan jo parina päivänä ollut mielessä että loin tän blogin sillä että varsinkin huonoina päivinä kirjais jotain hyvää ylös etteivät olisi aivan läpipaskoja... Mutta nyt kun tätä blogia selaa... Mulla ainakaan ei kovin positiivinen fiilis jää ( ? ) Vähän ehkä pitäis ottaa kiinni.

• tykkääntykkääntykkään tästä perheestä.
• olen vihdoin pitkästä aikaan ainakin ulkoisesti tyytyväinen blogiini
• onko se talvi, kevään tulo, talven loppu vai mikä kun selkeästi 'kuihdun' niin että housut saa vyöllä köyttää etteivät tipu ja tippuu silti ?
• tykkään tosta mun miehestä.
• saatiin muutama päivä lisää 'lomaa'
• säikähdykset, pelot, kauhut jäi maanantaihin, eikä tullu enää takasi
• atm elän(vaikken asu) sellaisessa paikassa missä viihdyn ( vihdoin... johan siihen n5v menikin ! ) 
• ystävällä minua odottaa videokamera ( josta hieman joutuu maksaa, mutta koska raha tulee, raha menee, niin tämä on kuitenkin plussissa )
• KEVÄT TULEE ... - kesä tulee.
• mun koneella on tonneittain kuvia joita selaamalla tulee onnellinen olo.
• tykkään tosta mun miehestä.

huom, tarkoituksella kahteen otteeseen sama.


sit taas saa ihan pikkasen valittaa, eikö ?


en ole aamuihminen, en ollenkaan. enkä ikinä ole sietänyt jos jonkun kanssa nukkumaan mennessä on sovittu että huomenna herätään sitten ajoissa ja loppuenlopuksi huomenna sitten huomaan että olen yksin ajoissa hereillä ja toinen ei tee herätäkseen mitään liikkeitä, ja ärisee vaan jos jotain uskaltaa sanoa...


joskus oli kausi kun siskoni oli mestari tässä ( anteeksi nyt jos silmiisi tämä osuu, mutta tää on todella ollut nuoruudessamme yksi kaikista kuluttavampia ;o )  ja ajoi mut raivon partaalle... kuitenkin joka ikinen kerta kun mulle vannotettiin että kyllä joo mä herään sun kanssa ajoissa sitten että saadaan hoidettua, ja aamulla itse toimin kiukkuisena tietäen että toinen ei aio herätä kun 10 krt on pyytänyt että heräisitkö kun kerta sovittiin, ja itse saa itsekseen sitten hoitaa sen mitä yhdessä on puhuttu tekevämme... kuitenkin aina se seuraava kerta ' heräTÄÄN YHDESSÄ huomenna ajoissa sitten että YHDESSÄ hoidetaan tämä asia '. minä tyhmä sinisilmäisenä uskoin, ja taas aamu oli kiukkuinen.


olen ehkä pikkusen turhan pikkutarkka, mutta kyllä edelleenkin kiukkuunnun jos huomaan että puheista huolimatta joudun yksin heräämään, yksin tekemään aamupalan... kai siinä aika isona osana on sekin etten tykkää herätellä ihmisiä, saati sitten odottaa että joku herää jos itse siihen mennessä on ehtinyt olla pari tuntia jo hereillä ja toinen valittaa että väsyttää tjsp.


puhuinko joskus ennen vuodenvaihdetta siitä että vuodenvaihteen jälkeen alkaa uusi elämä ? joka alkaa siitä että mulle henk koht haitalliset ihmiset katkotaan pois mun elämästä ? .. no puhuin tai en, samase.... ei mun näköjään itse tarvi ketään alkaa leikkelee mun elämästä, kun itse ovat leikelleet mut heidän elämistä :'D surkuhupaisaa.. ei sillä, en ole semmoinen ihminen jonka tästä esim pitäisi saada krediitit itselleen, lähinnä se että pääasia että tämmöisistä pääsee, johan näitä mun elämässä onkin ihan jaettavaksi asti ollut niin monia vuosia etten edes osaa laskea. mutta tavallaan se että mut leikataan elämästä sanomatta mitään, kun itse meinasin nämä leikata elämästäni kertoen syyn kuitenkin, sillä että ehkä oppisivat jotain.. okei toi ehkä kuulosti kamalalta... mutta tarkoittaen lähinnä että pikkasen valaisten että esim ystävää kohtaa ei ole reilua käyttäytyä näin. eikä sillä että katoaa vaan elämästä, so long suckers.


tänään olisi tarkoitus purkaa yksi hylly. huvittais, ei ollenkaan. mutta tavallaan sitten taas.. haluais mahd paljon saada tehtyä kun selkeästi en aio tuolla enää oleilla.

aussi longtemps que je me demande

Mua vähän kyllästyttää  mun blogin ulkoasu... Tekisi mieli tehdä sille jotain, mutta en osaa keksiä mitä, ja kun aina tällaisten layouttejen kanssa on ongelmana se että en saa kuitenkaan sitä mieleiseksi... Kuitenkin aina jokin jää häiritsemään, ja jos on idea mitä tahdon ulkoasulle tehdä, se vaan ei toimi... Joko se ei näytä hyvälle, tai sitten se ei näytä sille mitä idea on ollut. Sit se menee siihen, kun rupeen layoutin kanssa sähläämään, löydän jotain jolle annan periksi muutamaksi hetkeksi, mutta sitten taas päivien tai viikkojen kuluttua alkaa kyllästyttämään ja tahdon taas uutta. Selkeästi jonkun pitäisi tehdä mulle layout jotten raaskisi muuttaa / poistaa sitä :D


Unirytmi on edelleen aivan perseellään. Herätään 15-16 aikaan, mennään nukkumaan 4-7 aikaan, mutta toisaalta tälle kaikelle on sentäs kerrankin hyvä syy. Huomenna kuitenkin pitää olla hereillä 8 aikaan, mutta sen jälkeen sitä voikin taas alkaa suunnittelee unirytmin kuntoon laittoa.


Tänään 'aamulla' siis huom 15 aikaan, on ollut ihana herätä siihen kun on ollut niin hiljaista. Kai sitä on ihan oikeasti aamulla ollut niin sikeässä unessa, ettei ole mölyyn herännyt, mutta todella oli ihana tunne herätä niin ettei heti herätessä tarvitse hermostua. Ja on paljon levänneempi olo kun heti 'aamusta' ei tarvitse kuunnella mitään.


Mun korvat on ilmeisesti tosi herkät tai muuta, kun yhtään liikaa ääntä, ja hermostun / stressaannun tosi helposti.


Plussakelit ! <3 Olipa ihana käydä ovella tupakalla, kun maahan vilkaistessa, alkaa jo näkyä maa lumen alta. Tykkään !


Näin viime yönä pitkästä aikaan unta. Uni oli outo, mutta siitä tuli hyvä olo.


Musta tuntuu että oltais rakastuttu uudelleen. Ollaan seurusteltu vuosia, pian on vuosipäivä, ja aina hetkittäin sitä jotenkin toisessa huomaa semmoisia asioita jotka eivät ole käyneet arkipäiväksi, jos niin voisi sanoa. Sitä tuntee toisen niin läpikotaisin, mutta välillä tulee iloisiakin yllätyksiä. Juteltiin eilen sitä kuinka kauan ollaan seurusteltu, mistä kaikki alkoi ja ihmeteltiin yhdessä samalla sitä ettei meillä ole ollut kriisejä. Riitoja tottakai, mutta ei monia eikä isoja, ainoastaan yksi isompi riita, mutta ei sen enenpää. Puhuttiin siitä kuinka molemmat meistä uskoo että meidät tavallaan on tehty toisillemme.. Niin kornilta kun se kuulostaakin. Mutta molemmilla vahva usko siihen että jos ikinä tapahtuisi jotain että erottais, palattais kuitenkin yhteen... Ehkä tavallaan senkin takia ollaan kriiseiltä säästytty, kun molemmilla kuitenkin selkeästi mielessä mitä elämältä haluaa, ja molemmilla tavallaan tiedossa ettei meitä kovin helposti voi erottaa... Ollaan kasvettu yhteen tai jotain.