Unet alkaa taas olla aivan sekopäisiä. Tällä hetkellä hauskoja / hyviä sekopäisiä kuitenkin vielä. Siis nyt taas hetkeksi loppunut tappelu ja riitely-unet. Tänään on taas hieman keskustassa taas juostu, itse muutenvaan lähdin seuraksi pyörimään. Tällä kertaa kahvin, kaakaon ja nuudelipaketin lisäksi en ostanut muuta. Kahvi oli pakollinen sillä muuten en huomen aamulla saisi kahvia. Kaakao puoliksi sillä olen hätävarakaakaoni juottanut kahvi/peli/ruokavieraille ! Ja toinen puoli, kaakaota on aina hyvä olla olemassa. Nuudelit ovat hyviä hätävarailtapaloja jos on heikosti syönyt päivällä ruokaa ja illalla tarvitsee vielä jotain lämmintä saada syötyä, ja kun leipää ei jaksa aina pupeltaa.

Mun lämpö on pomppinut tosi omituisesti nyt usean päivän ajan, ja hyvin luultavasti suureksi osaksi siksi olen monia päiviä ollut aivan puhki. Omituisinta tuon lämmön pomppimisessa on se että se pomppii aivan liian alhaalta hieman koholle, ei ihan täysin kuumeeseen asti ja sitten muutaman hetken päästä takasin alalämmön puolelle. Iskis nyt vaikka sitten jonkin kunnon flunssan että menis pois kokonaan, kun koko alkuvuoden tehnyt tuloaan muttei ole ehtinyt iskeä.

Tajusin tänään että pian on pääsiäinen, kylläpäs aletaan olla aika rutkasti keväässä !! Ja viikonloppuna tajusin että vappuunkin vaan puolitoista kuukautta enää. Tule ihana kesä tule <3 Kesän tulo tosin saa mut todella kaipaamaan matkustelua. Nyt taitaa tänä vuonna reilusti vähemmän matkustelubudjettia olla kuin viime kesänä. Jos nyt yhden kaupunkireissun ja yhden laivareissun saisi tehtyä, oisin ihan tyytyväinen. Edes vähäsen.

Nyt alkaa kyllä kurkkukin tuntua siltä että jos vaikka teetä keittelisi ja painuisi kirjan pariin. Jos vaik uni tulis edes joku ilta hieman aikasemmin.

aussi longtemps que je me demande

Mua vähän kyllästyttää  mun blogin ulkoasu... Tekisi mieli tehdä sille jotain, mutta en osaa keksiä mitä, ja kun aina tällaisten layouttejen kanssa on ongelmana se että en saa kuitenkaan sitä mieleiseksi... Kuitenkin aina jokin jää häiritsemään, ja jos on idea mitä tahdon ulkoasulle tehdä, se vaan ei toimi... Joko se ei näytä hyvälle, tai sitten se ei näytä sille mitä idea on ollut. Sit se menee siihen, kun rupeen layoutin kanssa sähläämään, löydän jotain jolle annan periksi muutamaksi hetkeksi, mutta sitten taas päivien tai viikkojen kuluttua alkaa kyllästyttämään ja tahdon taas uutta. Selkeästi jonkun pitäisi tehdä mulle layout jotten raaskisi muuttaa / poistaa sitä :D


Unirytmi on edelleen aivan perseellään. Herätään 15-16 aikaan, mennään nukkumaan 4-7 aikaan, mutta toisaalta tälle kaikelle on sentäs kerrankin hyvä syy. Huomenna kuitenkin pitää olla hereillä 8 aikaan, mutta sen jälkeen sitä voikin taas alkaa suunnittelee unirytmin kuntoon laittoa.


Tänään 'aamulla' siis huom 15 aikaan, on ollut ihana herätä siihen kun on ollut niin hiljaista. Kai sitä on ihan oikeasti aamulla ollut niin sikeässä unessa, ettei ole mölyyn herännyt, mutta todella oli ihana tunne herätä niin ettei heti herätessä tarvitse hermostua. Ja on paljon levänneempi olo kun heti 'aamusta' ei tarvitse kuunnella mitään.


Mun korvat on ilmeisesti tosi herkät tai muuta, kun yhtään liikaa ääntä, ja hermostun / stressaannun tosi helposti.


Plussakelit ! <3 Olipa ihana käydä ovella tupakalla, kun maahan vilkaistessa, alkaa jo näkyä maa lumen alta. Tykkään !


Näin viime yönä pitkästä aikaan unta. Uni oli outo, mutta siitä tuli hyvä olo.


Musta tuntuu että oltais rakastuttu uudelleen. Ollaan seurusteltu vuosia, pian on vuosipäivä, ja aina hetkittäin sitä jotenkin toisessa huomaa semmoisia asioita jotka eivät ole käyneet arkipäiväksi, jos niin voisi sanoa. Sitä tuntee toisen niin läpikotaisin, mutta välillä tulee iloisiakin yllätyksiä. Juteltiin eilen sitä kuinka kauan ollaan seurusteltu, mistä kaikki alkoi ja ihmeteltiin yhdessä samalla sitä ettei meillä ole ollut kriisejä. Riitoja tottakai, mutta ei monia eikä isoja, ainoastaan yksi isompi riita, mutta ei sen enenpää. Puhuttiin siitä kuinka molemmat meistä uskoo että meidät tavallaan on tehty toisillemme.. Niin kornilta kun se kuulostaakin. Mutta molemmilla vahva usko siihen että jos ikinä tapahtuisi jotain että erottais, palattais kuitenkin yhteen... Ehkä tavallaan senkin takia ollaan kriiseiltä säästytty, kun molemmilla kuitenkin selkeästi mielessä mitä elämältä haluaa, ja molemmilla tavallaan tiedossa ettei meitä kovin helposti voi erottaa... Ollaan kasvettu yhteen tai jotain.

loma vs arki

Täähän on erikoista, 3 päivää kun viimeksi olen kirjoittanut. Toisaalta tänä aikana kyllä ei ole tapahtunut mitään miksi kirjoittais, tai lähinnä just sillä kun mitä on tapahtunut, niin niistä ei kirjoteta.


Unirytmin kääntämisestä ei tullut mitään. Tavallaan henk koht itse pystyisi siihen että ajoissa nukkumaan ja ajoissa ylös, mutta niin. Kun toinen kerta nukkumaan jää ja itsel ei ole mitään syytä ajoissa nousta ylös, jää itsekin nukkumaan... Tai yrittää ainakin, nukahtaa sitten kun hiljenee.


Mistä tota lunta riittää ? Koko ajan vaan tulee lisää ja lisää, eikö voisi pikkuhiljaa loppua ? Olen niin kesäihminen että sen lisäksi kun muutenkin koko talvi ärsyttää, inhottaa ja turhauttaa, ja kun vuosi on jo vaihtunut, saisi kevät pikkuhiljaa tulla ja tehä kesälle tilaa, niin sitten tuo lumentulo vaan jatkuu ja jatkuu.


Hiljainen viime viikko on ollut. Tiistaina synttärikakun tekoa, mutta sen jälkeen sitä onkin antanut itselleen luvan olla taas niin antisosiaalinen kuin huvittaa... Onneksi tavallaan tuo melko helppoakin on kun muhun vissiin ei ole helppo pitää yhteyttä, tai sitten muutenvain puhelin soi vaan jos puhelinmyyjä soittaa, tai sit miehen isä että mitä halutaan syödä.


Kyl pikkasen ollaan ihmisen ilmoilla oltu, vähän käyty juoruumassa ja ajelemassa, ihan ettei täysin eristäydytä.


Ensi viikosta sitten taas alkaisi arki, tai siis munhan päivät jatkuu muutoin samanlaisina paitsi unirytmi korjaantuu ja aamupalan syöntiin taas pitää opetella, mutta muuten. Tähän väliin vissiin oisi kohteliasta kysyä että  miten on ihmisten lomat mennyt ? Tai miltä kouluun / töihin / arkeen palaaminen tuntuu ? Mun on pakko sanoa että musta on tavallaan kiva että loma loppuu. Arki alkaa. En esimerkiksi ikinä mikään viikonloppuihminen ole ollut. Siinä kun ihmiset on hehkuttanu perjantaita tai lauantaita että onpa ihanaa kun on viikonloppu, on lähinnä itsellä pyöriny mielessä että mikä siinä nyt niin ihanaa on ? Huom, silloinkin kun on duunissa ollut. Tavallaan itsellä, semmoiset asiat mitkä tekisi viikonlopusta kivan, on semmoisia mitä voi hyvin arkenakin tehdä, jolloin viikonloppu on kasa päiviä siinä missä arkikin. Loma on eriasia silloin kun ihan 'lomailee'. En tiedä. Mutta kuten sanoin, on arki tähän taloon tervetullut.


Eipä mulla vissiin oikeasti mitään oleellista ollut.

Selailin kuvia, löysin tällaisen. Loppukesältä tai alkusyksyltä, miten sen ottaa, sen verran ehtinyt ilmat viiletä että leggarit tai sukkahousut näyttää olevan, mutta tuona samana iltana on kuitenkin uimassa käyty ettei ihan kauhean kylmä vielä ole ollut. Jokin tässä kuvassa kuitenkin taas niin että tykkään.

Unirytmin kääntäminen

Ollaan koko loma kekkuloitu hereillä joka yö vielä 2-5 välillä, ja eilen herättiin klo 16 paikkeilla kun päästiin joskus 5 aikaan aamusta nukkumaan. Siinä heräillessä sitten päätettiin että nyt käännetään unirytmi takas raiteilleen, ettei viikon päästä sitten kuuden herätykset iske nyrkillä naamaan.


Miten se tapahtuu ?


Noh, meidän tapauksessa se tapahtuu siten että valvotaan yö tehden yöllä parin tunnin lenkkiä ihan muutenvaan, lukuisten teekuppien, muutaman punaviinitilkan, pitsan rippeiden ja sarjan parissa.


Monesti on kironnut että on ollut tosi tyhmä kun tuota valvomista joskus harrastanut ihan muutenvaan..Huvin vuoksi... Ja siitä syystä tuo päätös tavallaan jossain vaiheessa väsyn tullessa alkoi arvelluttamaan... Mikään ei ole niin kamalaa kuin väsymys mikä menee yli. Kuitenkin aina väsyn hieman hiipiessä keitettiin teetä, ja siten nujerrettiin yliväsymys, jaksettiin valvoa ja kun kello oli tarpeeksi, napattiin koira mukaamme ja mentiin katselemaan nousevaa aurinkoa, ja samalla pyörähdys ärrällä hakemaan piristystä.


Vasta 11 aikaan on niin kovasti väsy iskenyt että piti hetken päikkärit ottaa, ja kahden aikaan uudelleen kun ei vaan jaksanut keksiä tekemistä, tai keskittyä sarjaan.


Päässä tavallaan pikkasen tuntuu että on valvonut, muisti rupee pätkii, tosi sekainen fiilis alkaa olla, ja tavallaan pahiten ehkä ettei ajatuksista saa pidettyä kii, vaan ne sujahtelee toistensa ohi uusiin niin nopeasti ettei itse pysy perässä.


Nyt pikkasen vielä kahvia että jaksaa tuon muutaman tunnin vielä valvoskella ja sit saa mennä yöunille ( <3 !! ), ja koska kun ajoissa pääsee nukkumaan, on suht ajoissa aamulla taas hereilläkin. Aika poikkeuksetta toimii !

presque heureux

Mun korvissa ei soi.


On niin hiljaista että melu ei sotke mun ajatuksia.


Oon viime yön nukkunut ihan katkotta niin hyvin etten voi uskoakaan. Ja herännyt herätyskelloon, .. en teeveeseen, nauruun, huutoon tai kovaääniseen jutteluun. Ja koska hiljaisuus jatkuu, ja olen jo pari tuntia ansiokkaasti ollut hereillä ja saanut aikaseksi toiselle aamupalaksi puuron, kahvin ja tuoremehun, ja hiljaisuus jatkuu, voin hyvin vielä muutaman minuutin kuluttua jatkaa hieman unia.


Tavallaan voisi melkein kuvitella että mun on hyvä olla...


... Lukuunottamatta tietty tuota stressiä, mutta sekään ei kiukuta tai inhota nyt niin paljoa kuin nyt monina päivinä tähän asti.


Ah, rakastan tätä hiljaisuutta ! Kuulen vaan koneen hurinan, ulkoa aurausautonääniä, ja palovaroittimen huutelua siitä että virta on lopussa.... mutta sekään mua ei jaksa nyt häiritä.


Nyt nopeasti vielä pari mukavaa puhelua että tää olo jatkuu, ja loma voi alkaa mukavasti.

Pâte à tarte au citron

Ollaan monena iltana katseltu sarjaa jossa suosikkihahmoni ( luulen että tämä hahmo on tämänhetkinen suosikkini ko sarjassa ), pitää kahvilaa / ruokalaa / mikätuonyton. Toissailtaisessa jaksossa kahvilan pitäjä mainitsikin että tänään erityisen hyviä ovat sitruunaleivokset. Toki sitten kaupassa käydessä piti ostaa pieniä sitruunaleivoksia, kun muistin että on pirun hyviä, ja kiitos tämän hahmon, mieliteko heräsi.

Siinä niitä sitten on.. Ovatpa muuten vieläpä pirkka-merkkisiä ! :O kuinka erikoista... Näistä on myös suklaavaihtoehto, mutta muistaisin aikalailla, etteivät olisi kovin hyviä... Kerran maistanut näitä suklaa, ja itse aina ostanut sitruuna, ja pirunmoinen suklaan ystävä olen , niin siitä voi ehkä päätellä kumpaan kannattaa päätyä.

Joku päivä oli pakkomielle saada ko päivästä minäkuvaa.. En enää edes muista miltä päivältä tämä on, todennäköisesti viime viikolta ?

Taisin ehkä jo mainita aikasemmin että olen nähnyt levottomia unia melko paljon viime aikoina... Noh, viime yö ei ollut poikkeus... Ainoa poikkeava seikka oli että tein unessa jotain semmoista minkä tekoa jo kauan olen pohtinut... Ennenpitkään jossain vaiheessa kuitenkin tämä teko jollain tapaa harmitti mua... Ja kuitenkin ko henkilöstä kun unia näen, varsinkin tällaisia, mua alkaa suututtaa ko ihminen aina vaan entistä enenpi... Halu tehdä mitä unessa tein, kasvaa.


Pari viikkoa ollut taas tosi epäsosiaalinen fiilis. Ei ole ollut energiaa, eikä intoa nähdä ketään, kuulla kenestäkään, soitella kenellekään tai edes viestiä kenellekään... ( mukaan tietty tässä nyt ei lasketa miestä, miehen ystäväpiiriä ja perhettä )... Tavallaan musta tuntuu että olen menettänyt / päästänyt irti itse taas jotenkin omasta sosiaalisesta elämästä. Ei mua haittaa esim miehen ystävien seurassa viettää iltaa, ja mä en käperry nurkkaan jos joku heistä haluaa jutella, ja jonkin verran hakeudun heidän seuraan jos tunnen oloni yksinäiseksi... Oli mulla viime viikolla parina päivänä koirankusetusseurana ystävä, ihan plussaa kyllä. Mutta ei sitä jotenkin osaa muuten ihmisiin mitään kontaktia ottaa. Toisaalta vaikuttaa sekin että se kontaktin otto olisi tällä hetkellä yksipuolista, tai ainakin tuntuu siltä.


Mä olen onnellinen tästä perheestä. Mut on otettu perheeseen tosi pian silloin kun rupesin vierailee, ja musta tuntuu hyvältä miten paljon ovat olleet apuna ja tukena. Tavallaan pitänyt huolen musta silloin kun itsellä siihen ei ole voimat riittäny, ja kun muut eivät ole jaksaneet / osanneet tai viitsineet auttaa / tulla vastaan.


Kuulemma vielä vaan kylmenee. Hyi yök, kuka tätä kylmää oikeasti jaksaa ?


Mä olen pirun väsynyt koko ajan riippumatta siitä paljonko nukun, ihan vaan siksi että päivät on niin lyhyitä, eikä mitään huvita / jaksa tehdä tai mennä kun koko ajan on pimeää ja kylmää.


Niin odotan kevättä.


Mistään ei ole vieläkään kuulunu mitään... Musta tuntuu että stressi tekee paluuta.

le sommeil

Voisin nukkua ikuisuuden ja silti väsyttää.


Kuitenkin reippaana ja urheana olen joka aamu noussut kuudelta keittämään kahvia ja aamupuuroa, seitsemään asti ollut toisen seurana, ja seitsemästä kahdeksaan yrittänyt hengailla hereillä kun tietää että kun kahdeksan aikaan toinen on perillä, soittaa vielä ennenkuin päivä alkaa.. Ja vasta sitten mennyt jatkaa unia.. Katkonaisesti.


On yöllä nukuttu kuitenkin varmasti tunteja kauemmin kuin muina öinä, kerrankin tajuttu ajoissa mennä nukkumaan, ja päikkäriaikaa kuitenkin kertyy about 4 tuntia. Ja silti mä olen niiiiiin väsynyt.


 Sen lisäksi että olen väsynyt ihmisiin, tähän elämään ja kaikkeen. Mun tekisi mieli vaan nukkua.