aussi longtemps que je me demande

Mua vähän kyllästyttää  mun blogin ulkoasu... Tekisi mieli tehdä sille jotain, mutta en osaa keksiä mitä, ja kun aina tällaisten layouttejen kanssa on ongelmana se että en saa kuitenkaan sitä mieleiseksi... Kuitenkin aina jokin jää häiritsemään, ja jos on idea mitä tahdon ulkoasulle tehdä, se vaan ei toimi... Joko se ei näytä hyvälle, tai sitten se ei näytä sille mitä idea on ollut. Sit se menee siihen, kun rupeen layoutin kanssa sähläämään, löydän jotain jolle annan periksi muutamaksi hetkeksi, mutta sitten taas päivien tai viikkojen kuluttua alkaa kyllästyttämään ja tahdon taas uutta. Selkeästi jonkun pitäisi tehdä mulle layout jotten raaskisi muuttaa / poistaa sitä :D


Unirytmi on edelleen aivan perseellään. Herätään 15-16 aikaan, mennään nukkumaan 4-7 aikaan, mutta toisaalta tälle kaikelle on sentäs kerrankin hyvä syy. Huomenna kuitenkin pitää olla hereillä 8 aikaan, mutta sen jälkeen sitä voikin taas alkaa suunnittelee unirytmin kuntoon laittoa.


Tänään 'aamulla' siis huom 15 aikaan, on ollut ihana herätä siihen kun on ollut niin hiljaista. Kai sitä on ihan oikeasti aamulla ollut niin sikeässä unessa, ettei ole mölyyn herännyt, mutta todella oli ihana tunne herätä niin ettei heti herätessä tarvitse hermostua. Ja on paljon levänneempi olo kun heti 'aamusta' ei tarvitse kuunnella mitään.


Mun korvat on ilmeisesti tosi herkät tai muuta, kun yhtään liikaa ääntä, ja hermostun / stressaannun tosi helposti.


Plussakelit ! <3 Olipa ihana käydä ovella tupakalla, kun maahan vilkaistessa, alkaa jo näkyä maa lumen alta. Tykkään !


Näin viime yönä pitkästä aikaan unta. Uni oli outo, mutta siitä tuli hyvä olo.


Musta tuntuu että oltais rakastuttu uudelleen. Ollaan seurusteltu vuosia, pian on vuosipäivä, ja aina hetkittäin sitä jotenkin toisessa huomaa semmoisia asioita jotka eivät ole käyneet arkipäiväksi, jos niin voisi sanoa. Sitä tuntee toisen niin läpikotaisin, mutta välillä tulee iloisiakin yllätyksiä. Juteltiin eilen sitä kuinka kauan ollaan seurusteltu, mistä kaikki alkoi ja ihmeteltiin yhdessä samalla sitä ettei meillä ole ollut kriisejä. Riitoja tottakai, mutta ei monia eikä isoja, ainoastaan yksi isompi riita, mutta ei sen enenpää. Puhuttiin siitä kuinka molemmat meistä uskoo että meidät tavallaan on tehty toisillemme.. Niin kornilta kun se kuulostaakin. Mutta molemmilla vahva usko siihen että jos ikinä tapahtuisi jotain että erottais, palattais kuitenkin yhteen... Ehkä tavallaan senkin takia ollaan kriiseiltä säästytty, kun molemmilla kuitenkin selkeästi mielessä mitä elämältä haluaa, ja molemmilla tavallaan tiedossa ettei meitä kovin helposti voi erottaa... Ollaan kasvettu yhteen tai jotain.