oon kokeillu vähä mun uutta kameraa :)

kiskis

ah ja muuten. en aio tän enenpää laittaa suokkikuvia tänne, löytyvät sitten muualta ( kiinnostuneet saavat kysyä mikäli tahtoo nähdä )

MUTTA, pienimuotoinen piknik tosiaan pidettiin. siinä syötiin ja höpistiin, säikähdin vähän kun ystävän taakse ilmestyi jokin otus, sivusilmällä kun ensin vain näki.

tää otus oli tosi rohkea, ja selkeästi tosi huomionkipeä, pyöri melko kauan siinä lähellä kun hälle vähän juteltiin ja pikkusen piti rapsuttaakin.

ystävälle kiitos kuvasta (:

suositelkaa loistavia kirjoja ?

Ensin ehtii tohon tottuu että kevät todella oisi tulossa, ollaa plussan puolella ihan reilusti, aurinko lämmittää oikeasti ja tiet alkaa olla sulaneita. Nyt ollaan takasin miinuksen puolella, ei voi olla totta ! Mä tahon kevään, kesän.

Tää viikko on mennyt ihan oleillessa. Hoivatessa sairasta rakasta, ihan vaan kuluttaessa aikaa. En ole maanantain lenkin jälkeen tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin hakenut toiselle kaupasta mehukeittoa ja jäätelöä ja ollut vieressä kuulostelemassa mihin suuntaan tauti etenee. Eilen tulin takasin kotiin, jottei ihan täältä vieraantuis, ja olihan tuo karvanenkin pikkuse kaivannut. Hauska tulla kotiin kun iloisesti maukuen juoksee ovelle selkeästi sanomaan moit, ja loppuilta täytyy saada viettää kainalossa. Jos makuultee luen, tulee päälle makaamaan, jos istun koneella, tulee vähintään ihan jalkaan kiinni makaamaan, jollei syliin asti, ja kaaaaaaaaaaaaaauhean kova kehräys jos vähän jutteleekin. Kiva tuntee olonsa aina välillä kaivatuks <3>

Erehdyin eilen kaivamaan valokuva-albumin, selaamaan sen kun etsin yhtä tiettyä kuvaa. Virhe, sillä albumissa on monet kuvat reissuista. Aivan järkky matkakuume oisi jonnekin. Kotkaan nyt aina haluaa, mutta ihan tavallaan muuallekin. Meinasin tosissani alkaa kiukkumaan kun löysin tukholma-risteilyn minne oisin tahtonut mutta kaikki matkaseura jonka mukaan oisin tahtonut, oli rahatonta tai pakko olla koulussa-väkeä. Ihan mun tuuria.

Vähän kauhulla oottelen sainko itseni sairastutettua hoivaamalla... Eilen oli kotiin tullessa jotenkin niiiiiin voimaton ja jossain vaiheessa kuumeinenkin olo että en ihmettelisi jos oisin taudin ottanut mukanani, mutta kuumetta tarkkaillessa se ei ( no oikeasti / 'oikeasti' ) noussut edes lämmön puolelle vaikka taas hyppelikin eestaas ( mut toisaalta mulla on TOSI alhainen normaalilämpö ni missä silloi menee lämmön raja ) Ja päänsärkykin jossain vaiheessa ihan unohtui, huomasin vain että hei, enää ei särje. Ja unen saanti venyi turhan myöhäks. Et ehkä vain kuvittelin.

Kuitenkin tämän päivän voisi tavallaan hyvällä omatunnolla ihan vaan olla rehkimättä kummemmin, paitsi jos tulee niin tylsää että on pakko päästä liikkumaan, tai jos tulee tarjous parempaa tekemistä niin että huvittaa ennemmin lähteä ku jäädä.... Mutta lähinnä hyvällä omatunnolla 'pakkolenkit' jättää tältä päivältä väliin.

Mulla alkaa pian loppuu lukemiset kesken. Oma kirjahylly on niin koluttu läpi moneen kertaan, että vaikka omaan hyviä kirjoja, niitä ei ole kiva lukea niin että ennen lukemista tietää mitä tapahtuu, eli ilmeisesti oisi käytävä katsahtamassa tuo kirjasto, mutta toisaalta mulla ei ole mitään havaintoa mitä lukemista lähtisin sieltä hakemaan, nyt saisi kommentoida jotain LOISTAVIA teoksia, jotain mikä on mullistanut SUN elämän, tai jäänyt, eikun PINTTYNYT sun päähän hyvänä lukukokemuksena. Senverran rajaan että dekkareita, jännäreitä en lue. Fantasiaa en ole moniin aikoihin lukenut ja aloittaminen/innostuminen voi olla hidasta, mutta senverran kyllä pikkasen joskus lukenut että tykkään kyllä kun pääsen vauhtiin. Pottereita ( esim ) en ole lukenut, enkä aiokaan, elkää mielellä muutenkaan kirjaSARJOJA nyt vielä ainakaan suositelko, ettei mulla kirjan luettua tule himoa ostaa koko sarjaa sillä nyt ei ole oikeasti varaa kirjoja ostaa :DD

my week

en oikeasti paljoa syö karkkia. maanantai-iltana kuitenkin iski niin kauhea irttarihimo että tiistaipäivänä samalla kun osti ruokatarpeet, piti pikkupussi ostaa karkkia. koska mulla ei ole vielä mitään jälkkärikulhoja tms, sai tuo tuommoinen muovinen shamppislasi ajaa karkkikulho aseman. siitä tuli niin hauskan näköinen että oli pakko räps.

maanantaina paistoi aurinko
 

tiistaina paistoi aurinko vielä enemmän.
 

tääkin on tiistailta.
 

jalat tahtoivat kivoihin kenkiin. en tykkää talvesta siksikään ettei pääse käyttämään kivoja kenkiä. tepsuttelen sitten kivoissa kengissä sisätiloissa silloin kun jalat tahtovat päästä kivoihin kenkiin. nämä ja seuraavat taitaavat ehkä olla mun lemppareita.
 

ylemmästä ihan varma en ole, mutta näistä kyllä. aivan ehdottomat lempparit, jotka oli pakko saada heti kun näihin törmäsi... vaikka se sitten tarkoitti niukemmin syömistä.

sain lipaston. mulla ei aikasemmassa 'kodissa' viherkasvit säilyneet kauaa hengissä kun kissat tai nimeltä mainitsematon onnistui ne tappamaan. eikä aikasemmassa 'kodissa' paljoa tämmöistä tasotilaa ollut jossa viherkasveja olisi ollut turvallista pitää. kun tämä saatiin kannettua ylös asti, päätin että tähän tahdon muutaman viherkasvin, ja ikkunalaudalta heittelen pankit ja muutaman kynttilän tähän niin herralla on enenpi tilaa ikkunalaudalla.
 

oon ehkä vähän nolo mutta kiroileva siili on aika loistava. paljolti niinkuin minä. helsingin uutisissa näitä on näköjään edelleen ( en oisi tiennyt jollen olisi ajan kuluksi tänään kyseistä lehteä selaillut ). muistin että olen näitä leikellyt aikasemmin talteen, ja nyt ne löysivät uuden osoitteensa vessan ovesta ja eteisen seinästä.
 

väsynyt pieni <3
 

kiitos more to love (: 

päivän asu. (: 

ostin tiistaina poitsulle ihan ihkaoman uuden puun kun vanhan räjähtäneen herrojen yhteisen jätin itään.
 

herrakin on todella kotiutunut

ei se paksu ole, sillä on vaan paljon karvaa <3

uni tuli kesken lankaleikkien.
 

uusi puu piti koeajaa.
 

ja siitä tuli heti 5min tutustumisen jälkeen kämpän paras paikka.
 

tää herra on Pontus, mun 5v vauva <3

Je veux noyer dans les larmes

Näin äsken kauppamatkallani kissan. Suloisen, pienen, punavalkolaikukkaan. Reppana maukaisi pienen todella säälittävän kuuloisen miun, ja lähti seuraamaan minua. Pysytteli kuitenkin koko ajan parin metrin turvavälin päässä minusta. Mutta seurasi. Sai minut hieman hymyilemään. Kuitenkin teki hieman minut surulliseksi. Mitä noin pieni kisu teki tuolla kinoksissa ulkona ?


Mua kiukuttaa. Todella.


Kauppamatkalla ylittäessäni autotietä mielessä käväsi ajatus että haluan pois.


Mua todella pelottaa tän alkaminen taas.


Kuvittelin että näistä ois jo päästy.