you make me feel like i'm living a teenage dream

no menihän se viikonloppu. meinasin pikkasen perjantain jo tuskastuu kunnei oikei ollut mitään, eikä tavallaan oisi itse jaksanut liikkua, kerranki ois tehnyt mieli olla itsekäs ja laittaa ihmisii liikkuu sinne missä MINÄ tahtosin olla. Koska semmoista ideaa ei kannattanut edes ajatella, päädyin itse sitten kuitenkin liikkumaan murulle päin jälleen.

Olen 'kuihtunut' taas tavallaan aika paljon, joten vähän övereiks tuppas menee... Mutta oli hauskaa kumminkin. Ison osan iltaa vietin lähellä, joka helpotti paljolti kiukkuun joka viikolla oli ehtinyt tiukan otteen musta saada.

Mun on pakko tehdä pieni paljastus nyt teille. En oo ikinä tehnyt kulmilleni mitään... Ei ole ikinä ollut 'tarve' ... Suht siistit kulmat mulla on luonnostaan ja koska muutoinkin olen niin vaalea, nin eipä ne kauheasti millää tapaa ole koskaan häirinnyt. Perjantai tosiaan meinasi kiukku valtaa tosi isosti.... Purkasin kiukkua, sen sijaan että oisin jotain terävää hakenut, nyppimällä hieman, ja hetki sitten kotiin tultuani sain jotenkin innon jatkaa. ( kuva yllä, en näköjään nyt tänään taas osaa mitään ! ) Ja pakko sanoa että oon kyllä aika tyytyväinen ehkä. Eipä tuost kuvast ehkä kauheasti erota mutta saa nyt kelvata paremman puuttees.

Huomisen voisi taas melkeen skipata, en tykkää.

Melkein ehk harmittas etten kaupasta hakenut sitä värinpoistoa kotiin tulles... Jos huomen nyt sit vaik hakis... Ois vaa tän illan voinu itsellee pyhittää.

anteeksi, mun tekee mieli valittaa.

odotan tosi kovasti että nää aamut loppuu. inhottavaa olla jatkuvasti väsynyt, ja inhottaa aloittaa aamu kiukuttelemalla. tämän viikon kun saa rutistettua.


kaikista naurettavinta tässä tilanteessa on kun mun ei tarttisi herätä ( paitsi tiedän tuon ukkoni loukkaantuvan / myöhästyvän / syövän huonosti / heräävän huonosti / unohtavan jotain oleellista jollen hänen kanssaan nouse ylös aamupalalle ja kahville. ) ja se kuinka sillä kun toinen sanoo että mun ei TARVITSE hälle tehdä aamupuuroja ja kahvia, että kyllä hän itse itselleen jotain leipää voi väsätä ( sen kun näkis, todennäköisesti 2 aamua mies jaksaisi itselleen leivät tehdä ja hieman jukurttia ottaa jotta jotain saisi aamupalaksi syötyä, ja kyllästyisi / ei jaksaisi enää tai muutenvain unohtaisi... tavallaan voisi sanoa että koen kaikista helpoimmaksi vaihtoehdoksi nousta n 10-15min ennen tuota miestäni, tehdä meille kiukutellen puurot ja kahvit, ottaa esiin tarvittavat maidon, jukurtin, kulhot ja lusikat - kun se ei taaskaan viitsinyt 5 min aikasemmin nousta tullakseen vaikka seuraksi siinä kun itse keittelee... tai vaikka keittämään ne kahvit ) kuitenkin jos esim huomen aamulla en nousisi kun kello soi, todennäköisesti mies siinä vieressä kyselisi että aionko herätä ja että keittäisinkö meille puurot.


yhtään ei tätä väsymystä helpota että tuossa aamupalalla ehtii niin paljon herätä, ettei nukahda enää kunnolla jos miehen lähdettyä menee takasin unille. ja sit on entistä kiukkuisempi kun kesken unien herää kun puhelin soi.


tänään ei ole hyvä päivä. sit pitäisi muutaman hetken päästä jaksaa vielä sellain nousta ylös että lähtis liikenteeseen ! yhtään ei huvittas. mut jos nyt tän pvän jälkeen tonne ei tarttis enää juoksennella ennenkuin muuttopäivänä.


niin ja missäs se mun sopimus viipyilee ?

ei, en ole ollenkaan kärsivällinen ihminen. 

taas viikonloppu, jotenkin sitä menee viikot ihan kauheaa vauhtia, tavallaan viikonloppuisin ehtii vain aina sitten jossain vaiheessa pysähtyä että viikonloppu taas ovella, perhana.


ens viikolla onkin sitten vuosipäivä ! kauheaa vauhtia mennyt. 5 vuotta tulee siis täyteen, jollei  joku vielä tietänyt.

nyt pieni huomio teiltä seuraajilta kaivataan ! koska pian, varmaan parin-kolmen viikon sisällä pääsen käymään tavaroitani läpi, siellä varmasti on paljon sellaista josta aion luopua, vaatteita ainakin on valmiiksi joskus pussiteltu semmosia mitä en käytä, mutta koska selkeästikään en vaan saa heitettyä niitä esim uffiin, voisin pienen arvonnan teille tehdä. Veikkaisin että näitä palkintoja varmastikin olisi jakoon sitten aika paljon, eli nyt kannattaa jos ollenkaan seuraa, lisätä itsensä ihan seuraajaksi asti niin ei mene sitten arvontapäivitys sivu suun. jatkakaapa siis seurailua (:


tää viikonloppu onkin sit taas tämmönen astetta tylsempi. eilinen päivä meni kivasti oikeastaan iltapäivään asti, mutta sitten taas jossain vaiheessa alkoikin taas mekkala niin että korvissa rupesi soimaan, ja murun tullessa kotiin olinkin sitten taas jo todella kiukkuinen. tarkotus ensin oli mennä ystävän kanssa pulkkamäkeen, mutta siirrettiin sitä suunnitelmaa pikkaisen eteenpäin kuitenkin että paremmilla fiiliksillä sitten mennään. pikkasen jaksoi poikien kanssa illasta vähän ulkoilla ja juoruilla ( ja katsella kun bobcatti vie lumia pois :'D ), ja olo olikin pikkasen parempi kun tultiin kotiin takas, syötiin hyvin, katseltiin vähän yksi jakso simpsoneita, ja sit pystyikin unille käydä ettei enää korvissa soinut tai päässä pauhannut.


oon tullut siihen lopputulokseen että mun korvat reagoivat kauhean herkästi, kun olen tosi kiukkuinen jos useita kymmeniä minuutteja on jostain jatkuvaa ääntä, on se sitten kovaääninen tv, kovaääninen keskustelu, nauru tms.

vittu kun vituttaa.

Voyage en train en Europe

Hii etusivuni kertoo että minulla on uusi lukija. Tervetuloa !!


Mua toisaalta aika suuresti ärsyttää taas kaikki, mutta jotenkin musta tuntuu omaa blogia silmäillessä että tästäkin blogista on tullut aika nega, vaikka alkuun oli tarkotus tänne huonoinakin päivinä keksiä jotain positiivista jokaiselle päivälle...


Nnoh, mitähän tälle päivälle olis positiivista....  Ah, olen suht myöhään saanut nukkua, melkein jopa pirteänä herännyt kun alakerrasta huudeltiin että jos noustaan nyt, saadaan kupilliset cappucinoa. No noustiin ylös. Oli herkkua <3 . Mitäs muuta.... Söin niin hyvää ruokaa että tekisi mieli vaan syödä lisää vaikka nälkä meni jo. ( toisaalta tää on myös vähän nega, koska haluan näyttää vuoden vaihteen hyvältä niissä vaatteissa mitä mukaani olen ottanut, ja tästä jos turvotaan, on pakko vaihtaa suunnitelmia ). Päivät taitaa pikkuhiljaa olla jo ihan pikkasen valoisampia ? Kello tulee kuitenkin jo neljä, ja vielä ei ole pimeää. Riittääkö tää, joko saa valittaa ?


Hell yeah.


Ensinnäkin. Toisesta paikasta vastatiin ' tällä kertaa valinta ei osunut sinuun ', no toisaalta, en kyllä olettanutkaan. Toisesta edelleen odotellaan vastausta mutta ei ole toiveet korkeella, paljon helpommin pettymyksen käsittelee kun kielteinen vastaus ei tule yllätyksenä ja myönteinen yllättää mukavasti.


Sitte uv. Meillä on pieniä suunnitelmia, ja tavallaan uskon että miten tahansa menee ni meillä on hauskaa.. Ainahan meillä on, kaikesta huolimatta. Kuitenkin. Vähän ehti yhdestä tietystä suunnitelmasta yllättyä, josta olisi pitänyt eilen kuulua soittoa että päästäis sopii enenpi, mutta kun soittoa ei tullut, luulen että mua alkaa vähän epäillyttää koko sopimus / suunnitelma... itsehän en soita siksi koska minun osin suunnitelma ei ole muuttunut mihinkään suuntaan... No jos kuitenkin jossain vaiheessa vaikka viestiä laittais.


Ollaan monina öinä menty tosi myöhään nukkumaan, ja samallain aamul, okei päiväl, ollaan herätty tosi myöhään sitte. Sovittiin että tämän viikon aikana, ennen perjantaita jokin aamu yritetään herätä ajoissa niin että vuodenvaihteen tarjoilut tms ehditään kaupasta hakea kävellen niin että ollaan viimeistään 12 takas kotona.


Musta tuntuu että tää 'loma' on yhtä pitkää sunnuntaita. Ollaanhan me toki vähän käyty istumassa, ja kotona otettu, ja tää aamuyöhön asti valvominen eroaa sunnuntaista mutta niin. Tavallaan odotan paluuta arkeen, vaikka tavallaan se ei välttämättä mun kohdalla silti muuta mitään, paitsi aikasin heräämiset ja nukkumaanmenot.


Olen eilen selannut niin paljon valokuvablogeja, että itselläkin olisi kamala into tarttua kameraan. Mutta toisaalta sekin tuntuu turhalta. Niin kauan kun ulkona on tommosta inhottavaa, ei siellä huvita kuvata, eikä sieltä saa kuvia jotka minua miellyttäisi, jolloin koko yritys vaan alkaisi turhauttaa... Jalusta kun olisi, niin voisi ehkä ajatellakin. Tulis kesä nyt vaan vauhdilla niin ei tuon kamerankaan tarvitsi vähän väliä pölyttyä kassissaan.


Juteltiin yöllä kävellessä joenvartta jotakin matkustelusta. Lähinnä sillä että tää lomailu on tylsää kun ei tunnu lomalta kun tämä oleilu on pelkkää oleilua. Kaikki kiva mitä voisi tehdä tarvitsee rahaa tai muutenvaan ei innosta, jollain tapaa päädyttiin fantasioimaan road tripistä koko Suomen ympäri, ja junamatkailusta ympäri Eurooppaa. Kumpikaan meistä kun ei erityisemmin ole mitään aurinkomatkaihmisiä ja matkasta saisi irti enenpi autoillen / junaillen kuin lentokoneella matkaten.

Je gémis sur Noël

On ollut muutamia tosi kivoja päiviä, sit on ollut vähän vaisumpia päiviä.


Eilinen meinas taas olla pientä kiukkua sitten jossain vaiheessa, mutta myönnän että suurin osa siitä olosta johtuu kun kurkku vammaa, ja rupee kyllästyttää kun ei normaalisti voi toimia mitään ilman että sattuu tai alkaa yskittää.


Joka tuutista tarjotaan taas kaikenlaista joulukalenteria, joulukorttia, joulukoristeita, joululauluja, jouluhärpäkkeitä, koko vitun joulua.


Vähän kävin kiertelemässä tiistaina, kun piti löytää paitoja, mutta väsyin etsimiseen ja päädyin mekkoon, lämpimiin sukkahousuihin, säärystimiin ja lapasiin, ja nyt vasta tajusin että koko pienenpienessä kauppakeskuksessa ei soinut yksikään joululaulu sen muutaman tunnin aikana mitä siellä kierteli ! Tosin ko kauppakeskukseen tulee kyllä joulu muutenkin myöhemmin kuin isoihin.


En ole vieläkään itääntynyt, ja olen hieman saanut kysymyksiä että olenko muuttanut tänne.  :'D Hohhoo, joo en sentäs nyt kuitenkaan. Mahdollisesti ehkä mainitsisin asiasta ääneen jos muuttaisin, ja TÄNNE muuttaminen ei nyt ihan kuitenkaan järjesty millään.


Jossain vaiheessa vielä tällä viikolla kuitenkin vähän tarkoitus idässä pyörähtää ainakin.. Kunhan saa aikaseksi.


Jaa en tiedä.


Haluan kamerani tänne niin pääsen kuvailemaan.


Koska olen materialisti, alan sitten pitää materialistin blogia kunhan kamera liikkuu koko ajan taas matkassani.

chute de neige

Mä en pidä talvesta ollenkaan.


Ensimmäinen aamu kun oli melko paljon maassa lunta, ja rakas herätti että kurkkaappa ikkunasta, kurkkasin ja samalla sekunnilla juoksin takasi peiton alle nukkumaan.. Vaikka oikeastaan ei olisi edes väsyttänyt..


Heti kun lumi näytti siltä että nyt se taitaa jäädä maahan asti, alkoi mulla aivan mieletön ahdistus ja kiukku... Joka hieman on helpottunut sillä kun vaan ollaan oltu sisällä enenpi kuin ulkona.


Tänään tosta pyrystä, sopimuksen rikkoutumisesta, väsymyksestä ja idästä huolimatta on ollut melko mukava päivä. Pari työhakemusta sain laitettua, ja uudet kengät sain melko edullisesti ostettua, enää odottelen että pääsen syömään,  ja että tulee ilta että pääsen nukkumaan.

tout s'efface

Vieläkin kiukuttaa.


Heräsin siihen kun ovella käytiin huikkaamassa että olenko hengissä, mielessäni ajattelin 'valitettavasti', mutta kun nätisti kysytään, huikkasin takasin vaan 'juu oon'. Vilkasin kelloa, tulossa kaksi, ehkä olisi aika nousta siinä vaiheessa kun huolestutaan että hengitänkö.


Kävin liian kuumassa suihkussa. Nyt sinne olisi voinut jäädä asumaan, ei alkanut ahdistaa, niinkuin eilen. Mutta toisen kertaa ajatellessani päätin etten kehtaa, ettei kohta sitten kylppärin oven takana olla koputtelemassa etten ole hukkunut. Sammutin veden, ja päätä alkoi särkee... Täähän tästä puuttuikin.


Aamuteehen heitin hieman sokeria, jos vaikka tää särky lähtisi sillä.. Ja toisaalta jos mieli vähän paranisi.


Mies soitti pian teen keitettyäni että on tulossa kotiin. En tiedä olisiko tässä mielentilassa ehkä kuitenkin parempi olla yksin. En tahdo kiukuta toiselle.


Sokeri taisi hieman auttaa päähän. Ihan niin pahasti ei enää tunnu kuin joitain hetkiä sitten.


Käyn päässä taistelua syömisen suhteen. Pitäisi syödä mutta ei huvita. Tää on tässä mielentilassa aina sama, ja sit kun lähtee taas parempaan suuntaan, huomaan vaa'alla käydessäni, tai vaatteita pukiessa että monia kiloja on tippunut taas pelkkää syömättömyyttä.


Tekisi mieli jatkaa unia.

Je suis trop fatigué pour se sentir

Enpä saanut tälle päivälle mitään positiivista kirjattua. Eikä huvita enää edes yrittää. Olen aivan loppu, tekisi niin mieli luovuttaa.


Katselin tuossa Torey Haydenin Murphys Boy- kirjaan perustuvan elokuvan, Trapped in silence. Oon niin koukussa Haydenin kirjoihin että sen takia tykkäsin, mutta kasarileffa joten ihan täysin samat linet kun kirjassa ja laatu kanssa samaa tavaraa. Mutta kyllä silti noi aina aika hiljaiseksi vetää. Seuraava projekti olisi löytää Untamed Love jostain.


Mä olen turta. Mun tekisi isosti mieli kiukuta, raivota, viiltää, vetästä kunnon itkupotkuraivarit... Mutta mä olen turta. Mä en jaksa tuntea.


Ois pitänyt vaan olla nousematta tänään ylös ollenkaan.

Je veux noyer dans les larmes

Näin äsken kauppamatkallani kissan. Suloisen, pienen, punavalkolaikukkaan. Reppana maukaisi pienen todella säälittävän kuuloisen miun, ja lähti seuraamaan minua. Pysytteli kuitenkin koko ajan parin metrin turvavälin päässä minusta. Mutta seurasi. Sai minut hieman hymyilemään. Kuitenkin teki hieman minut surulliseksi. Mitä noin pieni kisu teki tuolla kinoksissa ulkona ?


Mua kiukuttaa. Todella.


Kauppamatkalla ylittäessäni autotietä mielessä käväsi ajatus että haluan pois.


Mua todella pelottaa tän alkaminen taas.


Kuvittelin että näistä ois jo päästy.

Gall !

Lupasin jotain positiivistakin tälle päivälle mutta heikolta näyttää.


Ah paitsi että katselen parhaillaan todella loisto leffaa, The Man Who Cried. Ensimmäiset pari minuuttia oli ehtinyt leffa pyöriä ja olen jo ihan myynyt.


Silti voisin vaan nukkua. ... would you lay with me and just forget the world.


Yleensä suihkussa läträäminen on helpottanut kiukkua. Istua siellä liian lämpimän veden alla niin kauan että on vaan pakko poistua, ja olo on jo kevyempi. Mutta nyt... Kokeilin jos saisi kaikenlaisilla kasvonaamioilla sun muilla lämpimän veden lisäksi olon rauhoittumaan, mutta ei, alkoi vaan ahdistamaan entistä enenpi.


Tää on taas näitä päiviä että pelottaa kun lopetin terapian. Pelottaa että nää taas jatkuu ja saa aikaan uuden vyöryn.


Melkein tekisi mieli marssia pyytämään resepti.

Vuf odottaa pannukakkujen valmistumista... Tai vahtii jos vaikka tippuis jotain.

Pannukakkutorni

Vaahterasiirapin kera, tottakai.

neigeux exaspération

aion nyt olla täysin rehellinen kyl.


tulee vaikeaa keksiä nyt tämän hetken fiiliksistä mitään positiivista. positiivisena kuitenkin edelleenkin yritän tän blogin sävyn pitää.


mua suututtaa talvi, lumi, pakkanen. en ole yhtään talvi-ihminen, pärjään paremmin kesällä.


illalla rupesin kiukuksissani jotenkin ajattelee mun sosiaalisia linkkejä, ja tarpeeks pitkälle kun pääsin rupesi kiukuttaa entistä enenpi.


tekisi mieli vaan nukkua.


lupaan yrittää myöhemmin keksiä jotain positiivista tänne. tai jos ei muuten ni vaikka sit kuvia.


nyt voisi kahvia, tekstityksiä ja sit leffaa.