Koska nyt on niin niin niin juostu useina päivinä, oltu niin väsyny sitten viimestään 1800 paikkeil illalla, annoin eilen itselleni luvan että tänään saan ihan heräillä rauhassa, syödä kunnolla aamupalaa, hengailla, pukea rauhassa, ja vaikka kaikki se ylimääräinen aika joka kuluis muuten tuolla juoksennellessa, panostaa sen itteeni ja vaikka meikata, laittaa tukkaa tai ihan mitä tahansa sen ajan.


Aamu alkoi näin

Enkä voi uskoa että olen ollut vasta 3 tuntia oikeasti hereillä.


En selkeästikään osaa hidastella enää taas niin että rauhassa esimerkiksi laittasin meikit, ym, vaan sen sijaan että oisin hillunut yli puolen päivän ihan vaan yökkäreissä, hörppinyt monia kuppeja kahvia, ihan muutenvaan, siinä välissä ennenkuin pukee päälle ja alkaa itteään muuten laittaa, oon jo valmis !


Tukan kanssa sama juttu kuin uusien vaatteiden, pitää heti saada käyttöön. En oisi melkein malttanut illalla odotella että pääsen nukkumaan ja heräämään ja laittaa sitten tukkaa... Mutta pakotin itseni siihen. En tuolle miehelleni mitään maininnut ostaneeni, odottelen innolla reaktiota kun tuo tulee töistä kotiin (:

joo, kuvaa on pikkase muokattu että sininen pääsee paremmin oikeuksiinsa, ei muu tukkani ei ole ruskea, vaan musta ! :o

Eilinen oli muuten hassu. Mulla on tapana tuuletella kaaauheasti sisätiloja, tykkään esim että sänky kun on pedattu, tuuletettaa niin että peitot ja tyynyt kylmenee ja niihin tulee raikas tuoksu, ja mikään ei ole niin mukavaa kuin tehdä rako pedattuun sänkyyn tyynyn ja peiton väliin ja sujahtaa sinne melko viileään peittoon ! Noh, eilen taas tapani mukaan avasin vaatehuoneen ikkunan sepposen selälleen, ja huoneen oven kiinni, ettei kissa karkaa.


Lähdettiin tuon ukon kanssa käymään kaupassa ja katottiin vielä lähtiessä että ovi on kiinni. Kierreltiin, tapamme mukaan, takasin tullessa ulkona viel pikkasen että reissusta venyi ehkä n tunnin mittainen. Tultiin takasin, ja näen että vaatehuoneen ovi on raollaan, ensimmäinen ajatukseni on että perhana nyt äkkiä ovi tai ikkuna kii ettei kissa ehdi ennen mua.... Menossa vaatehuoneeseen, ja sieltähän se kissapoitsu tulee, tosi tyytyväisen näköisenä, silitän vähän päätä, ja turkki on ihan jääkylmä... Herra tajunnut siis ennen ketään muuta että ikkuna on auki, ovi on auki, ja vissiin käynyt katolla istumassa sitten... Kuullut että portaissa tulee askeleet ylös päin, ja sit ikkunasta äkkiä takas sisälle. :DD

anteeksi, mun tekee mieli valittaa.

odotan tosi kovasti että nää aamut loppuu. inhottavaa olla jatkuvasti väsynyt, ja inhottaa aloittaa aamu kiukuttelemalla. tämän viikon kun saa rutistettua.


kaikista naurettavinta tässä tilanteessa on kun mun ei tarttisi herätä ( paitsi tiedän tuon ukkoni loukkaantuvan / myöhästyvän / syövän huonosti / heräävän huonosti / unohtavan jotain oleellista jollen hänen kanssaan nouse ylös aamupalalle ja kahville. ) ja se kuinka sillä kun toinen sanoo että mun ei TARVITSE hälle tehdä aamupuuroja ja kahvia, että kyllä hän itse itselleen jotain leipää voi väsätä ( sen kun näkis, todennäköisesti 2 aamua mies jaksaisi itselleen leivät tehdä ja hieman jukurttia ottaa jotta jotain saisi aamupalaksi syötyä, ja kyllästyisi / ei jaksaisi enää tai muutenvain unohtaisi... tavallaan voisi sanoa että koen kaikista helpoimmaksi vaihtoehdoksi nousta n 10-15min ennen tuota miestäni, tehdä meille kiukutellen puurot ja kahvit, ottaa esiin tarvittavat maidon, jukurtin, kulhot ja lusikat - kun se ei taaskaan viitsinyt 5 min aikasemmin nousta tullakseen vaikka seuraksi siinä kun itse keittelee... tai vaikka keittämään ne kahvit ) kuitenkin jos esim huomen aamulla en nousisi kun kello soi, todennäköisesti mies siinä vieressä kyselisi että aionko herätä ja että keittäisinkö meille puurot.


yhtään ei tätä väsymystä helpota että tuossa aamupalalla ehtii niin paljon herätä, ettei nukahda enää kunnolla jos miehen lähdettyä menee takasin unille. ja sit on entistä kiukkuisempi kun kesken unien herää kun puhelin soi.


tänään ei ole hyvä päivä. sit pitäisi muutaman hetken päästä jaksaa vielä sellain nousta ylös että lähtis liikenteeseen ! yhtään ei huvittas. mut jos nyt tän pvän jälkeen tonne ei tarttis enää juoksennella ennenkuin muuttopäivänä.


niin ja missäs se mun sopimus viipyilee ?

ei, en ole ollenkaan kärsivällinen ihminen. 

aamu

noni, ensimmäinen kuuden-herätys.


ihan vielä tässä vaiheessa ei niin väsy ole kuin yleensä ollut, ja herääminen ei ollut ihan niin vaikeaa kun oisi kuvitellut... uni tullut kuitenkin vasta joskus 3 jälkeen. jaksoin keittää meille aamupuurot ja -kahvit, ja hetkisen aion kohta katsella frendejä vaikka ennenkuin otan päikkärit. 


päikkärit on pakko ottaa, vaikkei mukama väsyttäisi.. muuten sitä on niin pirun kiukkuinen viimestään 14 aikaa, ettei päivästä tule yhtään mitään... ja tänään pitäisi jaksaa olla sosiaalinenkin.


tavallaan tekisi mieli huudattaa hieman musiikkia ja laittaa itsensä ihmiseksi, mutta kello on kuitenkin vasta 7, ja täällä vielä nukutaan, ja kuitenkin torkun vähintään vähän ennen kuin liikun yhtään minnekään... eli ei vielä.


otin eilen mun frendit-boksin mukaan. tuli hassu kiva fiilis kun illalla hörpin lattea katsellen frendejä.


ei mulla muutta. paitsi mun tekee vähän mieli kuvata.

le sommeil

Voisin nukkua ikuisuuden ja silti väsyttää.


Kuitenkin reippaana ja urheana olen joka aamu noussut kuudelta keittämään kahvia ja aamupuuroa, seitsemään asti ollut toisen seurana, ja seitsemästä kahdeksaan yrittänyt hengailla hereillä kun tietää että kun kahdeksan aikaan toinen on perillä, soittaa vielä ennenkuin päivä alkaa.. Ja vasta sitten mennyt jatkaa unia.. Katkonaisesti.


On yöllä nukuttu kuitenkin varmasti tunteja kauemmin kuin muina öinä, kerrankin tajuttu ajoissa mennä nukkumaan, ja päikkäriaikaa kuitenkin kertyy about 4 tuntia. Ja silti mä olen niiiiiin väsynyt.


 Sen lisäksi että olen väsynyt ihmisiin, tähän elämään ja kaikkeen. Mun tekisi mieli vaan nukkua.