Stressaa niin vitusti.
Yö meni vituilleen, kiitos stressin.
Nyt väsyttää mutta uni ei varmana tule vaikka onkin hämärää ja hiljaista... kiitos stressin.
Tää on taas näitä päiviä, näitä viikkoja kun mua vituttaa koko elämä... Saatanan mudassa rypemistä, eikä ikinä pääse eteenpäin.
Katsoo vaan kun kaikki muut jatkaa eteenpäin ja ite jää sinne mutaan jumiin... Yksin.
Pienistä iloista, suruista, stressistä, ikävästä, rakkaudesta, ystävyydestä. Elämästä.
Haluaisin kommentoida sulle aina jotain, mut en ikinä osaa :s
VastaaPoistaMuttatota, stressi on vihollinen.