Marathon d'entrée

Meinasin ensin että voisin hidastaa vähän kirjoitustahtia kun nyt tullut joka päivä tyyliin kaksi tekstiä tai enemmänkin kun sitä vaan on... Mutta sit mietin toiseen kertaan... mitä väliä ?


Mun asenne kaikessa on loistava, mä tiedän. Tietylle päälle sattuessa kaikki on mulle hälläväli.


Muistin taas, tai oikeastaan jo parina päivänä ollut mielessä että loin tän blogin sillä että varsinkin huonoina päivinä kirjais jotain hyvää ylös etteivät olisi aivan läpipaskoja... Mutta nyt kun tätä blogia selaa... Mulla ainakaan ei kovin positiivinen fiilis jää ( ? ) Vähän ehkä pitäis ottaa kiinni.

• tykkääntykkääntykkään tästä perheestä.
• olen vihdoin pitkästä aikaan ainakin ulkoisesti tyytyväinen blogiini
• onko se talvi, kevään tulo, talven loppu vai mikä kun selkeästi 'kuihdun' niin että housut saa vyöllä köyttää etteivät tipu ja tippuu silti ?
• tykkään tosta mun miehestä.
• saatiin muutama päivä lisää 'lomaa'
• säikähdykset, pelot, kauhut jäi maanantaihin, eikä tullu enää takasi
• atm elän(vaikken asu) sellaisessa paikassa missä viihdyn ( vihdoin... johan siihen n5v menikin ! ) 
• ystävällä minua odottaa videokamera ( josta hieman joutuu maksaa, mutta koska raha tulee, raha menee, niin tämä on kuitenkin plussissa )
• KEVÄT TULEE ... - kesä tulee.
• mun koneella on tonneittain kuvia joita selaamalla tulee onnellinen olo.
• tykkään tosta mun miehestä.

huom, tarkoituksella kahteen otteeseen sama.


sit taas saa ihan pikkasen valittaa, eikö ?


en ole aamuihminen, en ollenkaan. enkä ikinä ole sietänyt jos jonkun kanssa nukkumaan mennessä on sovittu että huomenna herätään sitten ajoissa ja loppuenlopuksi huomenna sitten huomaan että olen yksin ajoissa hereillä ja toinen ei tee herätäkseen mitään liikkeitä, ja ärisee vaan jos jotain uskaltaa sanoa...


joskus oli kausi kun siskoni oli mestari tässä ( anteeksi nyt jos silmiisi tämä osuu, mutta tää on todella ollut nuoruudessamme yksi kaikista kuluttavampia ;o )  ja ajoi mut raivon partaalle... kuitenkin joka ikinen kerta kun mulle vannotettiin että kyllä joo mä herään sun kanssa ajoissa sitten että saadaan hoidettua, ja aamulla itse toimin kiukkuisena tietäen että toinen ei aio herätä kun 10 krt on pyytänyt että heräisitkö kun kerta sovittiin, ja itse saa itsekseen sitten hoitaa sen mitä yhdessä on puhuttu tekevämme... kuitenkin aina se seuraava kerta ' heräTÄÄN YHDESSÄ huomenna ajoissa sitten että YHDESSÄ hoidetaan tämä asia '. minä tyhmä sinisilmäisenä uskoin, ja taas aamu oli kiukkuinen.


olen ehkä pikkusen turhan pikkutarkka, mutta kyllä edelleenkin kiukkuunnun jos huomaan että puheista huolimatta joudun yksin heräämään, yksin tekemään aamupalan... kai siinä aika isona osana on sekin etten tykkää herätellä ihmisiä, saati sitten odottaa että joku herää jos itse siihen mennessä on ehtinyt olla pari tuntia jo hereillä ja toinen valittaa että väsyttää tjsp.


puhuinko joskus ennen vuodenvaihdetta siitä että vuodenvaihteen jälkeen alkaa uusi elämä ? joka alkaa siitä että mulle henk koht haitalliset ihmiset katkotaan pois mun elämästä ? .. no puhuin tai en, samase.... ei mun näköjään itse tarvi ketään alkaa leikkelee mun elämästä, kun itse ovat leikelleet mut heidän elämistä :'D surkuhupaisaa.. ei sillä, en ole semmoinen ihminen jonka tästä esim pitäisi saada krediitit itselleen, lähinnä se että pääasia että tämmöisistä pääsee, johan näitä mun elämässä onkin ihan jaettavaksi asti ollut niin monia vuosia etten edes osaa laskea. mutta tavallaan se että mut leikataan elämästä sanomatta mitään, kun itse meinasin nämä leikata elämästäni kertoen syyn kuitenkin, sillä että ehkä oppisivat jotain.. okei toi ehkä kuulosti kamalalta... mutta tarkoittaen lähinnä että pikkasen valaisten että esim ystävää kohtaa ei ole reilua käyttäytyä näin. eikä sillä että katoaa vaan elämästä, so long suckers.


tänään olisi tarkoitus purkaa yksi hylly. huvittais, ei ollenkaan. mutta tavallaan sitten taas.. haluais mahd paljon saada tehtyä kun selkeästi en aio tuolla enää oleilla.