Viikonlopusta jäi kestoväsy, tai jotakin.

Vappu oli ihan ok. Vähän semmoinen kuin odottelinkin tavallaan, ja iiiihan pienest harmittaa kun koko vappu vietettiin sisätilois ja ärsyttää kun tuli noin hiton kylmä.

Ja koko yön ja seuraavan päivän voinkin niiiiiiin huonosti että taisinpa nappaa mukaani samalla jonkun kivan vatsapöpön. Nyt pikkuhiljaa helpottaa, tänään pystynyt edes suhteellisen normisti syömään ja ruokien tai kahvin tuoksu ei enää ole niin etova.

Näin taas viime yöstä kauhean sekavia unia.... Nyt tavallaan pelkään että joudun tämän yhden ihmisen kohtaamaan pian tämän toisen lisäksi... Toivon ettei nuo meidän osu samalle päivälle niin ei tarvitsisi.

Edelleen odottelen rahoja, en käsitä mikä tässä nyt kestää ?

Ah, kyl muuten jäi lauantai-illasta muutamia hyvinkin hymyisiä hetkiä, ettei voi muuta kuin hykerrellä kun tulvivat mieleen.

Saisikohan jostain energiaa että tuon ukon kanssa jaksais lähtee vähän ulkoilee ?

thanks for making me fighter

En osaa monia hetkiä istua aloillani, ja äsken vasta tajusin kurkata että viikko sitten tännekään viimeksi kirjoittanut !

Kävin pääsykokeissa ja olen tosi iloinen ettei tuo paikka ole ykkösvaihtoehtoni... Ristiriitaiset fiilikset alasta ja koulusta.... Henkilökunnasta jäi fiilikset että jollet ole kermaperseperheestä, josset ole lapsuudessasi saanut aina tahtoasi läpi ja kaikkea mitä haluat, ei ole tuohon kouluun mitään asiaa. Mutta tavallaan toisaalta tuo koulu ei rakennuksena ollut yhtään niin ahdistava kuin koulut yleensä. Ja toisaalta joku ihme kärpänen puri sillain perseestä että tommoisille ihmisille oisi niin ihana näyttää että kenestä tahansa voi olla ihan mihin tahansa, oli aikasempi elämä mitä tahansa... Hetkellisesti käväs mielessä että noiden kiusaksi vielä joskus haen uudelleen ja tulen hyväksytyksi, mutta tavallaan toi ala kyl ei tavallaan ole yhtään mun juttu... Tulipa tsekattua. Ja tavallaan tuo päivä ahdistuksesta huolimatta oli ihan kiva.

Tavallaan edelleenkää viel oisin mieluummin menemättä kouluun vaikka toisaalta tavallaan oisi motivaatio oppia lisää ja uutta.. En vaan ehkä jaksa ihan vielä tommoista määrää ihmisiä.

Mä tykkään näistä tosi keväisistä ilmoista. Tekisi mieli keittää iso pannullinen kahvia, pakata se termariin ja lähteä nurmelle istumaan... Termari puuttuu.

Kävin eilen läpi mun kenkälaatikkoa.... Yhden kengän pari on hukassa, mihin ihmeeseen on voinut mennä ? Molemmat olen pakannut mukaan, muistan vielä... Muistasin että molemmat oon myös purkanut täällä, mutta toinen on nyt jossain.

Mun tekis mieli kahdelle ' lähellä olevalle ' (!!) ihmiselle sanoa lopulliset hyvästit... Poistaa mun elämästä.

Viimeiset n 5v mul on tolkutettu ettei omaan elämään kannata hyväksyä ihmisiä jotka satuttaa, henkisesti tai fyysisesti... Myös niihin on oikeus katkaista välit jotka on omassa elämässä ilman että sulta on kysytty lupaa päästäkseen sun elämään.

Toinen näistä, jollei muutoin henkisesti satuta, on mun unissa jatkuvasti tappelemassa mun kanssa... Ja toinen siitä huolimatta että monta vuotta oli niin 'lähellä' on näköjään mut pyyhkinyt elämästään, tai muutoin muhun ei voi ottaa yhteyttä edes kysyäkseen mitä kuuluu... Jälkimmäinen ihminen on pakko kohdata liian pian, tavallaan innolla odotan miten tämä suhtautuu muhun kasvotusten, mutta tavallaan en tahtoisi koko ihmistä nähdä enää ikinä... Mutta tuo jääkin sitten viimeiseksi kerraksi jos vielä sitten tuntuu siltä.

Kumpa tän toisenkin kanssa olisi yhtä helppoa vaan laittaa välit poikki.

kevätväsymystä ?

eilinen oli vaikea päivä... jälleen !

tavallaan se on tää yksinäisyys mikä tekee, tavallaan katkeruus joka vaan jää tai kasvaa tiettyjen ihmisten suhteen, tavallaan se on kaikki kevään syytä. keväisin mulla iskee aivan kamala kamala kamala matkakuume ja haluan matkalle, ihan sama minne mutta jonnekin. ja kun en pääse, iskee kiukku.

illasta viestin murun kanssa että olen kamalan huonolla tuulella, etten kestä yksinäisyyttä ja vartin päästä ehkä muru soittikin että elä pelästy ja samalla hetkellä avasi oven <3

hörpittiin hieman omenasiideriä jotka viikonlopuksi ostin, pelattiin korttia ja nautin kun toinen oli siinä lähellä.

en tosin muista koska viimeksi olisi nukkunut noin huonosti.... vielä ajatellen että toinen nukkui siinä vieressä, silloin yleensä aina nukkuu parhaiten. toisaalta kaikki tämä paska, itkuiset päivät, viikonlopun odottelu ja yhtäkkiä illasta tuollainen iloinen yllätys tekee ettei malta tai pysty nukkua.

lupasin pojille tehdä ruokaa viikonloppuna ja nyt en malta lauantaita sitten odottaa <3

ps. tahdon uusia hiuslisäkkeitä. JJJJA sen sinisen värin !

On ollut vaikea viikko. Tilannetta vaikeuttaa entisestään kun mulla ei oikein ole ketään kelle puhua. Osan asioista pystyy purkaa miehelle, mutta hieman pitää toisen korvia välillä säästää, eikä kaataa kaikkea toisen niskaan. Mua suututtaa olla minä.

Niin kauan kun muistan, on kaikki mennyt näin. Oon aina ollut väliinputoaja, ylimääräinen, kolmaspyörä.. Vaihtoehtoviihdettä. Ihan lapsena oon itkenyt vanhemmilleni samoja asioita. Miten helvetin julmia lapset on toisilleen ? Kyllähän tuota vastaavaa edelleen näkee lasten keskuudessa, mutta varsinkin työelämässä siihen ainakin yritetään puuttua, ikinä ei mun aikana ole sattunu vahinkoa siinä mielessä että jostain olisi tullut soittoa kun hänen lastaan ei suojella. Mut mua surettaa että tätä näkyy myös vapaa-ajalla ( enhän siis ole työelämässä nyt ), kotipihoilla ym, että joku jätetään selkeästi porukan ulkopuolelle.... Eikä kukaan tee asialle mitään. Mua surettaa niiden lasten takia siksi että tiedän itse miten se sattuu, ja tiedän itse sen että myös aikuisena se sattuu ihan yhtä paljon kuin lapsenakin, nyt aikuisena vaan ei enää ole vanhempia joille tätä voisi itkeä että kun ' elämä on epistä '.

Mä olen katkera edelleen valikoiduille ihmisille, ja vihainen niille jotka edelleen tätä tekee.

Mun elämään millään tapaa kuuluvat ihmissuhteet menee AINA siihen jamaan jossain vaiheessa että mua sattuu. Mun elämässä taitaa tällä hetkellä olla kaksi ihmistä ansaiten titteli ystävä ( ? ) joiden kanssa en ikinä ole riidellyt.... Kuitenkin toinen heistä toiminnallaan tai toimimattomuudellaan aiheuttaa mulle pahaaoloa joka tapauksessa.... Enkä usko että tietämättään...

Pitäsköhän jättää 'omat' ihmiset vaan entiseen elämään ja keskittyä tuohon poikaporukkaan jossa satunnaisesti näkee tyttöjäkin ?

Mua ärsyttää.

Kaikki muistuttaa taas siitä miten yksin olen.

Ja joo suut kiinni ja sormet kuriin siitä että mulla on poikaystävä, blablablaaaa. Niin on joo, mutta siihen se taitaa jäädäkin.

Mun tekee mieli kiukutella. Tai sit voisi taas juosta niin kauan kun ei enää saa henkeä.

En käsitä.

näistä tuli booli.

jälkkäriksi karamellisoiduilla hedelmillä täytettyjä creppejä ja vaniljajäätelöä. 

pienen kasan sai paistaa, ja melkein viel ajattelin että pitäisiköhän paistaa lisää ettei varmasti lopu kesken. 

odottelevat jääkaapissa seuraavaan päivään että samalla kun kahvit keittää, voi heittää vuoan uuniin. 

keittiö puunattiin melkein lattiasta kattoon ja järjestystä mietittiin tarkkaan ja moneen kertaan. 

pelasin aikaa sillä että tein edellisenä päivänä kaiken mikä oli mahdollista, jotta THE-päivään jäi mahdollisimman vähän juoksemista. 

suolasena tarjoilin coctailtikkuja. tein 2 eri versiota, tässä oma suosikkini. kanapullia, punaista paprikaa, viinirypäleitä, brie-juustoa

ja vähän tavallisempana vaihtoehtona, loistava tosin tämäkin. lihapullia, sipulia, tomaattia ja edam-juustoa. 

tein alkoholittoman boolin vadelmavissystä, metsämarjamehusta, jäisistä vadelmoista ja pensasmustikoista, ja PALJON jäitä, jolloin booli oli parhaillaan lähes kokonaan jäähilettä <3 

snoopy toimi mun vieraskirjana. 

kippistettiin kyllä myös vieraiden kanssa ! mutta koska kaikki kippisti, ei siitä saatu kuvaa. vieraiden kanssa kippistettiin kuohuvalla punaisella, joka yllättäen ei-viinin-ystäviltä sai kehuja myöskin ! kun vieraat lähti, kippistettiin tuon puoliskoni ja sisareni kanssa vielä uudelleen seuraavalla kuohuvalla. tämä pullo oli mulle ihan täysin uusi tuttavuus, mutta koska tästä oli niin paljon hyvää kuullut, ja tuo pullo on aivan loistava, tarttui tämä alkosta mukaani toiseksi pulloksi ( alunperin sillä ettei 1 pullo olisi riittänyt sille ihmismäärälle jonka tarkotus oli tulla, mutta koska ihmisiä tulikin vähemmän, 1 pullo riitti, saatiin hyvin kolmistaan tyhjennettyä tämä )

itse tykkäsin kovasti. makeaa, ei ihan kauhean paljon kuohuvaa, hedelmäistä. ehdottomasti ostan useamminkin.

sisko. 

rakas <3 

ja me kolme. ( näköjään kolmas skumppa avattu... :D )

kyllä pikkasen, niinkuin joka kerta aina, harmitti ettei omasta asusta, kokonaisuudesta ihan kovin montaa kuvaa kertynyt, eikä julkaisukelpoisia kuvia kertynyt muusta porukasta. mutta, päädyin kolmos asuun, ja heti alkumetreillä meinas iskeä valinta ongelmia, luulin että mun ripsiliima on loppunut ja meikkaamisen kanssa tuli kamala kiire, tukka piti viime minuuteilla laittaa kiireessä yms. tuntui että itseään laittaessa oli aivan turhaa laskeskella aikataulu siten että tekee edellisenä päivänä mahdollisimman paljon että seuraava menee rennommin ja saa panostaa itseensä.


kuitenkin alkuongelmista huolimatta olin loppuillan tyytyväinen peiliin, ja vähäisistä kuvista päätellen peili ei valehdellut, lopputuloksessa ei pahasti näy kiire ja nopea laittaminen.


ilta oli kaikenkaikkiaan mukava vaikka ihmisiä vähäisesti tulikin. sain kauhean paljon kehuja tarjoiluistani, vaikka kaikki nämä paitsi lihapullatikut oli mulle uutta ja lähinnä kokeilua ! ( ja tavallaan ajatellen että ideoita vaan omassa päässä. toki missään nimessä en väitä että itse näitä olisin keksinyt :D mutta ilman apuja itse olen nämä keksinyt tarjoiltavaksi, ihan itse toteuttanut ja kaavaillut, ainoastaan tikkuihin sain idean kun kyselin että mitä olisi suht helppoa suolasta tarjottavaa, joka tämä oli aivan todella loistava ottaen huomioon ettei minulla ole vielä olemassa pöytää, ei pahemmin tuoleja tai muutakaan. tikut meni helposti ihmisillä kun hakivat keittiöstä boolia, ja nappasivat sormiinsa muutamat tikut siinä samalla :D )


hieman oli virhe pitää arkena, rokotti tärkeiden ihmisten määrää tavallaan, ja piti aikasemmin sanoa vieraille heipat. mutta tavallaan oli kiva että ihmisiä oli n 10, ja päästiin ajoissa rauhoittumaan ihan omalla porukalla, vaikka nukkumaanmeno venyikin ihan liian myöhäiseksi.

Värjäsin toissailtana tukasta juurikasvun pois, samalla värjäsin alta olevat vaaleat nyt mustaksi myös kokonaan, kun olin laiska, etten jaksanut laittaa rahaa myös värinpoistoon, enkä jaksa jatkuvaa vaivaa nähdä siitä että alla olevassa tukassa on väriä. Sinä samana hetkenä kun värin pesin tukasta pois, tajusin että nythän kaikki mun hiuslisät käy loistavasti mun tukan kanssa kun on pelkkää mustaa vaan kokonaan ( itseasiassa ehdin eilen istua kahvilla n 3h ( ? ) ennenkuin kaveri huomasi kysyä että olenko lisännyt tukkaani jotain. Yllättävän hankala tosin oli saada tukasta näköjään onnistunutta kuvaa, mutta pienenpientä jotain sain kuitenkin otettua. Yllä olevissa tukassa on klipsipidennykset, alla olevissa oma tukka.

Kunhan tuon kameran kanssa taas jaksan, tai nyt voi oikeasti pikkuhiljaa kohta rehellisesti sanoa että kun EHDIN, tulee varmasti tukasta parempaa ennen/jälkeen  -kuvaa. Sanonpa ettei mun tukka ole yksvärisenä ikinä ollut näin kiva ( paitsi ihan lyhyenä )

mm jaaha, oon näköjää korvan yltä missannut kohdan :o :DD

Marathon d'entrée

Meinasin ensin että voisin hidastaa vähän kirjoitustahtia kun nyt tullut joka päivä tyyliin kaksi tekstiä tai enemmänkin kun sitä vaan on... Mutta sit mietin toiseen kertaan... mitä väliä ?


Mun asenne kaikessa on loistava, mä tiedän. Tietylle päälle sattuessa kaikki on mulle hälläväli.


Muistin taas, tai oikeastaan jo parina päivänä ollut mielessä että loin tän blogin sillä että varsinkin huonoina päivinä kirjais jotain hyvää ylös etteivät olisi aivan läpipaskoja... Mutta nyt kun tätä blogia selaa... Mulla ainakaan ei kovin positiivinen fiilis jää ( ? ) Vähän ehkä pitäis ottaa kiinni.

• tykkääntykkääntykkään tästä perheestä.
• olen vihdoin pitkästä aikaan ainakin ulkoisesti tyytyväinen blogiini
• onko se talvi, kevään tulo, talven loppu vai mikä kun selkeästi 'kuihdun' niin että housut saa vyöllä köyttää etteivät tipu ja tippuu silti ?
• tykkään tosta mun miehestä.
• saatiin muutama päivä lisää 'lomaa'
• säikähdykset, pelot, kauhut jäi maanantaihin, eikä tullu enää takasi
• atm elän(vaikken asu) sellaisessa paikassa missä viihdyn ( vihdoin... johan siihen n5v menikin ! ) 
• ystävällä minua odottaa videokamera ( josta hieman joutuu maksaa, mutta koska raha tulee, raha menee, niin tämä on kuitenkin plussissa )
• KEVÄT TULEE ... - kesä tulee.
• mun koneella on tonneittain kuvia joita selaamalla tulee onnellinen olo.
• tykkään tosta mun miehestä.

huom, tarkoituksella kahteen otteeseen sama.


sit taas saa ihan pikkasen valittaa, eikö ?


en ole aamuihminen, en ollenkaan. enkä ikinä ole sietänyt jos jonkun kanssa nukkumaan mennessä on sovittu että huomenna herätään sitten ajoissa ja loppuenlopuksi huomenna sitten huomaan että olen yksin ajoissa hereillä ja toinen ei tee herätäkseen mitään liikkeitä, ja ärisee vaan jos jotain uskaltaa sanoa...


joskus oli kausi kun siskoni oli mestari tässä ( anteeksi nyt jos silmiisi tämä osuu, mutta tää on todella ollut nuoruudessamme yksi kaikista kuluttavampia ;o )  ja ajoi mut raivon partaalle... kuitenkin joka ikinen kerta kun mulle vannotettiin että kyllä joo mä herään sun kanssa ajoissa sitten että saadaan hoidettua, ja aamulla itse toimin kiukkuisena tietäen että toinen ei aio herätä kun 10 krt on pyytänyt että heräisitkö kun kerta sovittiin, ja itse saa itsekseen sitten hoitaa sen mitä yhdessä on puhuttu tekevämme... kuitenkin aina se seuraava kerta ' heräTÄÄN YHDESSÄ huomenna ajoissa sitten että YHDESSÄ hoidetaan tämä asia '. minä tyhmä sinisilmäisenä uskoin, ja taas aamu oli kiukkuinen.


olen ehkä pikkusen turhan pikkutarkka, mutta kyllä edelleenkin kiukkuunnun jos huomaan että puheista huolimatta joudun yksin heräämään, yksin tekemään aamupalan... kai siinä aika isona osana on sekin etten tykkää herätellä ihmisiä, saati sitten odottaa että joku herää jos itse siihen mennessä on ehtinyt olla pari tuntia jo hereillä ja toinen valittaa että väsyttää tjsp.


puhuinko joskus ennen vuodenvaihdetta siitä että vuodenvaihteen jälkeen alkaa uusi elämä ? joka alkaa siitä että mulle henk koht haitalliset ihmiset katkotaan pois mun elämästä ? .. no puhuin tai en, samase.... ei mun näköjään itse tarvi ketään alkaa leikkelee mun elämästä, kun itse ovat leikelleet mut heidän elämistä :'D surkuhupaisaa.. ei sillä, en ole semmoinen ihminen jonka tästä esim pitäisi saada krediitit itselleen, lähinnä se että pääasia että tämmöisistä pääsee, johan näitä mun elämässä onkin ihan jaettavaksi asti ollut niin monia vuosia etten edes osaa laskea. mutta tavallaan se että mut leikataan elämästä sanomatta mitään, kun itse meinasin nämä leikata elämästäni kertoen syyn kuitenkin, sillä että ehkä oppisivat jotain.. okei toi ehkä kuulosti kamalalta... mutta tarkoittaen lähinnä että pikkasen valaisten että esim ystävää kohtaa ei ole reilua käyttäytyä näin. eikä sillä että katoaa vaan elämästä, so long suckers.


tänään olisi tarkoitus purkaa yksi hylly. huvittais, ei ollenkaan. mutta tavallaan sitten taas.. haluais mahd paljon saada tehtyä kun selkeästi en aio tuolla enää oleilla.

loma vs arki

Täähän on erikoista, 3 päivää kun viimeksi olen kirjoittanut. Toisaalta tänä aikana kyllä ei ole tapahtunut mitään miksi kirjoittais, tai lähinnä just sillä kun mitä on tapahtunut, niin niistä ei kirjoteta.


Unirytmin kääntämisestä ei tullut mitään. Tavallaan henk koht itse pystyisi siihen että ajoissa nukkumaan ja ajoissa ylös, mutta niin. Kun toinen kerta nukkumaan jää ja itsel ei ole mitään syytä ajoissa nousta ylös, jää itsekin nukkumaan... Tai yrittää ainakin, nukahtaa sitten kun hiljenee.


Mistä tota lunta riittää ? Koko ajan vaan tulee lisää ja lisää, eikö voisi pikkuhiljaa loppua ? Olen niin kesäihminen että sen lisäksi kun muutenkin koko talvi ärsyttää, inhottaa ja turhauttaa, ja kun vuosi on jo vaihtunut, saisi kevät pikkuhiljaa tulla ja tehä kesälle tilaa, niin sitten tuo lumentulo vaan jatkuu ja jatkuu.


Hiljainen viime viikko on ollut. Tiistaina synttärikakun tekoa, mutta sen jälkeen sitä onkin antanut itselleen luvan olla taas niin antisosiaalinen kuin huvittaa... Onneksi tavallaan tuo melko helppoakin on kun muhun vissiin ei ole helppo pitää yhteyttä, tai sitten muutenvain puhelin soi vaan jos puhelinmyyjä soittaa, tai sit miehen isä että mitä halutaan syödä.


Kyl pikkasen ollaan ihmisen ilmoilla oltu, vähän käyty juoruumassa ja ajelemassa, ihan ettei täysin eristäydytä.


Ensi viikosta sitten taas alkaisi arki, tai siis munhan päivät jatkuu muutoin samanlaisina paitsi unirytmi korjaantuu ja aamupalan syöntiin taas pitää opetella, mutta muuten. Tähän väliin vissiin oisi kohteliasta kysyä että  miten on ihmisten lomat mennyt ? Tai miltä kouluun / töihin / arkeen palaaminen tuntuu ? Mun on pakko sanoa että musta on tavallaan kiva että loma loppuu. Arki alkaa. En esimerkiksi ikinä mikään viikonloppuihminen ole ollut. Siinä kun ihmiset on hehkuttanu perjantaita tai lauantaita että onpa ihanaa kun on viikonloppu, on lähinnä itsellä pyöriny mielessä että mikä siinä nyt niin ihanaa on ? Huom, silloinkin kun on duunissa ollut. Tavallaan itsellä, semmoiset asiat mitkä tekisi viikonlopusta kivan, on semmoisia mitä voi hyvin arkenakin tehdä, jolloin viikonloppu on kasa päiviä siinä missä arkikin. Loma on eriasia silloin kun ihan 'lomailee'. En tiedä. Mutta kuten sanoin, on arki tähän taloon tervetullut.


Eipä mulla vissiin oikeasti mitään oleellista ollut.

Selailin kuvia, löysin tällaisen. Loppukesältä tai alkusyksyltä, miten sen ottaa, sen verran ehtinyt ilmat viiletä että leggarit tai sukkahousut näyttää olevan, mutta tuona samana iltana on kuitenkin uimassa käyty ettei ihan kauhean kylmä vielä ole ollut. Jokin tässä kuvassa kuitenkin taas niin että tykkään.

Pâte à tarte au citron

Ollaan monena iltana katseltu sarjaa jossa suosikkihahmoni ( luulen että tämä hahmo on tämänhetkinen suosikkini ko sarjassa ), pitää kahvilaa / ruokalaa / mikätuonyton. Toissailtaisessa jaksossa kahvilan pitäjä mainitsikin että tänään erityisen hyviä ovat sitruunaleivokset. Toki sitten kaupassa käydessä piti ostaa pieniä sitruunaleivoksia, kun muistin että on pirun hyviä, ja kiitos tämän hahmon, mieliteko heräsi.

Siinä niitä sitten on.. Ovatpa muuten vieläpä pirkka-merkkisiä ! :O kuinka erikoista... Näistä on myös suklaavaihtoehto, mutta muistaisin aikalailla, etteivät olisi kovin hyviä... Kerran maistanut näitä suklaa, ja itse aina ostanut sitruuna, ja pirunmoinen suklaan ystävä olen , niin siitä voi ehkä päätellä kumpaan kannattaa päätyä.

Joku päivä oli pakkomielle saada ko päivästä minäkuvaa.. En enää edes muista miltä päivältä tämä on, todennäköisesti viime viikolta ?

Taisin ehkä jo mainita aikasemmin että olen nähnyt levottomia unia melko paljon viime aikoina... Noh, viime yö ei ollut poikkeus... Ainoa poikkeava seikka oli että tein unessa jotain semmoista minkä tekoa jo kauan olen pohtinut... Ennenpitkään jossain vaiheessa kuitenkin tämä teko jollain tapaa harmitti mua... Ja kuitenkin ko henkilöstä kun unia näen, varsinkin tällaisia, mua alkaa suututtaa ko ihminen aina vaan entistä enenpi... Halu tehdä mitä unessa tein, kasvaa.


Pari viikkoa ollut taas tosi epäsosiaalinen fiilis. Ei ole ollut energiaa, eikä intoa nähdä ketään, kuulla kenestäkään, soitella kenellekään tai edes viestiä kenellekään... ( mukaan tietty tässä nyt ei lasketa miestä, miehen ystäväpiiriä ja perhettä )... Tavallaan musta tuntuu että olen menettänyt / päästänyt irti itse taas jotenkin omasta sosiaalisesta elämästä. Ei mua haittaa esim miehen ystävien seurassa viettää iltaa, ja mä en käperry nurkkaan jos joku heistä haluaa jutella, ja jonkin verran hakeudun heidän seuraan jos tunnen oloni yksinäiseksi... Oli mulla viime viikolla parina päivänä koirankusetusseurana ystävä, ihan plussaa kyllä. Mutta ei sitä jotenkin osaa muuten ihmisiin mitään kontaktia ottaa. Toisaalta vaikuttaa sekin että se kontaktin otto olisi tällä hetkellä yksipuolista, tai ainakin tuntuu siltä.


Mä olen onnellinen tästä perheestä. Mut on otettu perheeseen tosi pian silloin kun rupesin vierailee, ja musta tuntuu hyvältä miten paljon ovat olleet apuna ja tukena. Tavallaan pitänyt huolen musta silloin kun itsellä siihen ei ole voimat riittäny, ja kun muut eivät ole jaksaneet / osanneet tai viitsineet auttaa / tulla vastaan.


Kuulemma vielä vaan kylmenee. Hyi yök, kuka tätä kylmää oikeasti jaksaa ?


Mä olen pirun väsynyt koko ajan riippumatta siitä paljonko nukun, ihan vaan siksi että päivät on niin lyhyitä, eikä mitään huvita / jaksa tehdä tai mennä kun koko ajan on pimeää ja kylmää.


Niin odotan kevättä.


Mistään ei ole vieläkään kuulunu mitään... Musta tuntuu että stressi tekee paluuta.

bien dormir

Eilinen meni mukavasti maukkaan siiderin, supermaukkaan pitsan ja lion king 3 ja murun parissa.


Edit.


Ah mun oli muuten tarkotus kirjottaa vähäsen myös ihmisistä. Kuten heitin jo aiemmin että perjantaina iski paniikki, vieritän syyn siitä mun 'läheisten' ihmisten niskaan... Nyt jälkeenpäin ajatellen tiedän miksi paniikki iski. Väsymys oli toki isosti osana, sillain että oli muutenkin paska fiilis. Mutta jossain vaiheessa puhe kääntyi ihmisiin ja ystäviin jne, en muista miten paljon on ehditty jutella ja mistä erityisesti juteltiin kun romahdin.


Mutta jollain tapaa melkein päivittäin käy omassa päässä selkeämmäksi, miksi on syytä syyttää tiettyjä ihmisiä mun näistä... Miksi mulla on oikeus kaataa mun pahan olon lähde heidän niskaan.


Oon onnellisesti aika monista ongelmanaiheuttajista päässyt eroon.. En kuitenkaan kaikista ihan. Ja kuitenkin nämäkin ihmiset joita oon saanut leikattua elämästäni, ovat jollain tapaa linkitettynä minuun, joko jonkun muun kautta, tai jostain toisesta syystä. Kun tuommoisista ihmisistä pitäisi päästä ihan kokonaan eroon...


Huomaan suhtautuvani taas herkemmin kaikkeen kun muutamaan hetkeen... Hermostuin joku päivä vähän liiankin paljon kun en saanut koko päivän aikana päästyä ollenkaan ihan täysin hiljaiseen tilaan.. Ei voi sanoa että olisi kirjaimellisesti ollut kamalan meluisaa... Se vain kun jos yhdessä tilassa on ihan täysi hiljaisuus, on toisessa sitten vähintään tv päällä, ja niin kovalla että minua häiritsee.


Kahden päivän päästä on neljästoista päivä.