oon kokeillu vähä mun uutta kameraa :)

vietettiin perjantaina iltaa vähän mun luona :) oli kiva kuulla jälkeenpäin että pojat viihtyivät, että oli kivaa, vaikka ei muuta ehditty oikeastaan muutoin kuin vähän vain olla, pelata parit ryöstöt ja kusetukset, käydä katsoo tämän mestan koulun piha, kun tulivat niin harmillisen myöhään. Jatkettiin yötä sitten vielä takas poikien kotei päin, mun pää oli pitkästä aikaa hieman hyvissä viinihöyryissä, ja tunsin itseni pirun tykästyneeksi elämään <3

yllättävän pirteä jaksoi maanantaiaamuna ennen klo 8 olla !

mun kamera tuli <3

ja kuten arvelinkin, oli siwan kassaneitien syy ettei näkyny tai kuulunu !! olivat unohtaneet jotain sil tehdä ettei tämä jonka oli vaikea löytää mun paketteja, osannut etsiä oikeasta paikkaa, ja hieman kohautelleen olkiaan mul vain totesi että tässä kyl lukee et sul pitäs olla 2 pakettia.

***

huomenna alkaisi työharjoittelu. sain vihdoin ja viimein paikan 2 pvää ennen harjoittelun alkua ! missään vaiheessa ei silti ehtinyt stressi iskeä, mitä turhaan stressailee turhia ? mua itteäni ihan kauheasti häiritsee ihmiset jotka stressaa joka ikistä asiaa, tekevät päässään asioista suurempia kuin ovatkaan. miksi tuhlata energiaa tuollaiseen ?? yhtään ei huvittaisi kyllä. oisin niin mieluummin vielä edes kuukauden opistolla ennenkuin työelämään kurkkaust... onneksi reilu 3vkoa menee tosi nopeasti !

en malta odottaa viikonloppua että päästään viettää lisää kivaa <3

ps. oon aika tykästynyt <3

heliei perhana alkaa stressi iskee harjottelupaikan suhteen.

meillä alkaa keskiviikkona työharjoittelu.. mutta mulla ei ole paikkaa !! ihan vaan siitä syystä että meillä on niin huonot ajat ollu soittaa ettei kukaan ole koskaan soittaessa ehtiny vastaa, tai vastaa soittopyyntöihin. huomen tulee kiire kyllä soitella koko päivän paikkoja läpi että enne vloppua oisi paikka.. vittuvittuvittuvittu !!

ihme giganttimatkahuoltosiwa. tilasin synttärilahjaksi ittelleni imurin ja kameran. melko pian tilauksen teon jälkeen alkoi kameran seurantakoodil tapahtuu liikkumistietoja ja toissailtana tuli sit viesti et ois haettavissa. lähden hakee ja tympee kassaneiti etsii ja etsii, ei siitä etsimisestä tule mitään. huokailee, etsii. etsii varmaa joku reilu 10 min ennenkui multa pyytää että saa viel katsoa sen seurantakoodin että jos sillä löytäis. no eihän se löydä ! pyytää avuksi toisen kassaneidin, joka sen sitten löysikin. mutta se oli imuri !! ' tässä lukee että pitäisi olla 2 pakettia ' , joo, olen tilannut kaksi, ei, en tiedä tuleeko yhdessä vai erikseen. etsii, katselee. kysäsee taas toiselta kassaneidiltä että mitäpä nyt kun tässä lukee että kaksi pakettia pitäisi olla. ' no onko sul tullu yksi vai kaksi ilmoitusta ? ', ' no yksi on tullut ', ' ookoo, no se toinen sit ei viel oo täällä, tuu sit uusiks ku toinenki ilmotus tulee ' ... jaaha, ookoo.


mun puhelin lähti tänään korjattavaks :<< tipahti lattialle ja meni näyttö paskaks perhana :// ei auta muu ku heittää korjauksen suuntaan ja odotella hinta-arviota.... tosi kivaa..

kiskis

Usein olen yllättänyt itseni ikävöimästä.

oli synttäripäivä.

perjantaina yritettiin juhlia mua taiteiden yön sijaan.... kuitenkaan meidän porukasta eivät ilmeisesti tienneet, vaan viikonloppu sit meni perus tylsästi, niinkui useimmiten. ja kyllä harmittaa.

sain puhelimitse jopa yhden onnitteluVIESTIN ! loput tuli facebookissa... mua suututtaa. tekstiviesti kun on jo aika semmonen heittojuttu, tunteeton, niin enenpi sit viel joku saatanan fabo. mua inhottaa ihmiset jotka eivät viitsi vaivautua puhelimella pitää yhteyttä muutenkaan ' onhan mulla fabo, lue sieltä '

viime yö meni enenpi panikointiin kuin nukkumiseen. vittu että vihaan mun elämää.

tilasin ittelleni synttärilahjaksi uuden pokkarikameran ja imurin, kunnei kukaan viitsinyt autolla lähtee auttamaan... kyl vähäse inhottaa se muutaman euron toimitus maksaa kun oisi voinut saada ilman toimituskului kun vaan joku välillä jaksais olla auttava enenpi kui autettava. sitäpaitsi sit ois voinu samal kattella pikkujuttui kanssaki vähäse.

mutta ei väkisin...

OLEN OPISKELIJA.

Selkeästi on mun koneella istuminen, tai luetaan oikeastaan blogit, sähköposti tähän, vähentynyt huimasti nyt kun olen opiskelija ( huhhuh, kuulostaapa aika !! :O ) Koneella istun senverran että nopea kurkkaus koulujutut ja sitten sarjaa pyörimään. Ei vaan jaksa mitään muuta.

No eipä täällä kyllä toisaalta erityisemmin mitään uutta missään olekaan. Tärkeät sähköpostit tulee suoraan puhelimeen, bloggerissa mun osin ei juurkaa tapahdu mitään.. Pitäs edelleen tuo lukulista siivota....

Mutta mutta... Musta on kiva olla takas koulussa. Meillä on kaaaauhean kiva ryhmä, kaikki päivät tähän asti on edes osittain ollut tärkeitä, vähemmissä määrin niitä tarpeettomia juttuja ollut...

Nyt vaan teki mieli huikata teille jotka jaksaa vielä roikkua että mä olen täällä, ja mä nautin opiskelusta ( vielä toistaiseksi, ennenkuin alan stressaamaan harjoittelupaikkaa !! )

' sä taiat tykätä musta ihan vähäse, ihan salaa ? '

Oon ihan pirun rakastunut <3

Parempi päivä.

Tosi väsyneenä meni mutta selkeästi paremmalla mielellä.

En tiedä tekikö yksinään päivän suunnitelmat päivästä paremman, vai muutenvaan oisko taas parempi suunta.

Näin ystävää, jota en ole varmaan reilu vuoteen nähnyt. Oli mukavaa, oisi toki toisen seuras pitempääkin viihtynyt, mutta taisin olla aika väsynyttä seuraa.

Sain siivottua niin etten tästä näe häiritseviä tekijöitä... Kokonaan noita ei saa piiloon jollei juoksis kellaris käymään mutta ei taida kyl jaksaa roudaa, tuskin tässä kovinkaan kauaan kuitenkaan asustelen.

Tahtosin synttäripäivälle jotain kivaa tekemistä.

Kaipaisin kauheasti jonkun harrastuksen.

Ja tahon saunavuoron !!

Mun on ihan pakko taas kovaan ääneen ihmetellä. Oon reilu tunnin ollut liikkeellä eikä mul ole tähän pitkä matka, eikä täällä kovin monii kauheen nuoria tyttösiä, mutta olen tämän muutaman pikkuhetken aikana ehtiny tosi moneen tällaiseen törmätä ettei voi muuta kuin ihmetellä. Enää en jaksa edes häpee näiden puolesta, huvittaa vaan.

Nyt joku joka tätä tekee tai henk koht tuntee jolta voi kysyä että voi miksi, pliis ilmoittautukaa!

Ei voi liikaa asiaa käsitellä, ihmetellä. Leggingssit ei ole housut!! Siihen päälle vedetään vielä housut, Hame, jotain!

Ihan niinkui sukkahousujenkin kanssa, eihän kukaan pelkkiä sukkahousuja heitä jalkaan ja lähe ihmisten ilmoille, eihän?

Ihan tosi come on, joku valaiskaa mua, oi miksi?!

kaipaisin elämääni jotain uutta.

ärsyttää, inhottaa, harmittaa kun en vain tiedä mitä se uusi voisi olla.

tavallaan joku harrastus, jotta tämmöiset päivät kun vaan olen, saisin jotenkin mieluisasti kulumaan. tänään saatiin opiskelijakortit, jotka oikeuttas vissii ainakin uimahalleihin opiskelijahinnoilla, vissii -50% tms, mutta uimahallit, voi vitun helvetti yök. en muista koska viimeksi olisin uimahallissa käynyt, todennäköisesti varmaankin kotkassa joskus 2004 vissiinkin, ja sen jälkeen tyytynyt muutamaan yleiseen uimalaan, ja enenpi nykysin meriin, järviin, ym.

en tiedä.

kirjoittamiseen saisi tosi reippaasti aikaa kulumaan, mutta toisaalta tuntuu turhalta kuluttaa aikaa semmoseen mistä ei saa minkäänlaista kritiikkiä, mistä ei ole mitään hyötyä.

en tykkää tällä hetkellä mun elämästä, plus taas ollaan siinä vaiheessa että en syö. nyt joku teistä ( jos kukaa lukee ? ) ajattelee että ' voi kumpa mulla myös oisi tollaisia hetkiä että voisi olla syömättä ' tai että ' no ainakin sit kiloi tippuu, hih hih hih...' mutta kun ei, joten lopeta !, okei joo, voisin olla snadisti pienenpi, mutta ei se tapahdu syömättömyydellä, ihmisen on PAKKO syödä päivän aikana, vielpä useita kertoja päivässä. se että lakkaan syömästä kun ahdistaa, masentaa, kiukuttaa on ongelma. no positiivista toki että itse sen tiedostan ' no miksi sitten et tee asialle mitään? ', koitapa itse syödä kun ei edes nieltyä saa kun tuntuu että tulee jo ylös ? koitapa itsesi PAKOTTAA syömään tai syömättä olemiseen.

synttäripäivä lähestyy, ahdistaa. kokeilen niin työntää kalenteria sivuun, unohtaa oman synttäripäivän, jottei iskis sitä pakkomielteistä halua tehdä jotain kivaa, tai toivoa päivästä jotenkin erilaista. en halua alkaa ehdottaa että 'miltä kuulostais jos... mun synttäripäivänä?' kunnei huvita jatkuvasti kuulla niitä valheita miksei sovitut ihmiset tule, tai sopimukset tapahdu. plus mä olen ens vuonna kauhean vanha, en haluu enää vanheta !!

löysin mistä saa lopetettua lukemisia, mutta vittu että onkin hidas systeemi ! pitäisi ehdottomasti olla semmoinen mistä saa useamman ruksattua samalla kertaa että lopeta lukeminen.

varsinkin näin kunnen juurikaan kotona jumita, jää ihan kamalan paljon lukematta semmoisia mitä on joskus lukenut, tipahtaa kärryiltä ja loppuenlopuksi selailen / lueskelen teistä vaan paria, tosi satunnaisesti.

melkein voisi lopettaa koko bloggerin mutta sitte toisaalta jäisi taas aukko.

en kauaa jaksaisi pysyä poissa kun taas tulisi jotain mitä pitäisi saada purettua.

käsken itseäni ottaa viimestään talvella psykoon yhteyttä jos nää olot tuli taas jäädäkseen. kaikki on niin turhaa, kaikki kyllästyttää.

unirytmin kääntäminen vissii pikkuhiljaa onnistuis. viime yönä nukkunut aivan varmasti enenpi kuin 3h.

ja ettei hei ikinä arvaa, tähän asti meillä ollut 3 koulupäivää, yksi etä. yksi tynkäpäivä ja kahtena päivänä varautunut nyt energiajuomalla ja teellä.

minä, plus energiajuoma... ehheee... jotka mut tuntee, väittäsin että tulee yllärinä jos ollenkaan oikeasti tuntee, mutta joo. olin tiistaina vähän epätoivoinen ja kyselin mikä juomista on semmoinen että mul voi upota, lopulta suositusten perusteella valkkasin batteryn, pullossa jotta oisin murulle juottanut jos ei olisi itselle mennyt, mutta menihän se. ja murukin maksoi velkasa siiderin sijast batteryl, veikkaisin että loppu ajan talveen asti voi pääosis pärjää vaan kahvilla tai teellä, tuskin tulee enää niin kamalaväsypäiviä kuin alkuviikko oli.

kertokaas, pitäs ehkä päivittää tuota lukulistaa... miten saan poistettua helpoiten blogeja listasta joita en seuraa, lue tms, jotka tavallaan siellä turhaa ovat ?

on taas ajoittain tosi pitkästä aikaan silloitällöi ollut tosi ällöttäviä ajatuksia itsestä, melko tuhoisia välillä kanssa... muista yhtää koska viimeks oisi itsetuhoisia ajatuksia tällain ollut ollenkaan, siitä on ehkä tosi monia vuosia.... ei muista.

yritin tänään itseni piristykseksi katsella kaupassa jotain uutta pientä vaatetta, hajuvettä ja kevyitä kenkiä kun edelliset koki aika karun tappion, mutta perhana kunnei mikään jaksa miellyttää... aika vähäisesti tuossa vieressä nyt on semmoisia kauppoja mistä mitään voisi löytää mutta kun ei edes pientä ideaa ollut mielessä mitä voisin ehkä haluta... mukaan sitten ei tarttunut mitään itseäni piristävää.

joku viikko tässä rupesi kauheasti harmittaa kun tajusin etten mitään kivaa postia ole saanut tosi pitkiin aikoihin. kirjeet taisivat kuolla kokonaan jo joskus reilu puolitoista vuotta sitten, yhden yllärikivan sain kun käänsin postit tänne, mutta pitkään aikaan en sen lisäksi ole saanut mitään.. mainoksia, cosmoa ja laskuja... tosi jepaa.

koulu alkoi rennosti. eilinen meni oikeastaan hieman katsellessa, kuunnellessa paljolti ja tämä päivä osui heti sit etäpäiväksi.. oli sitte hyvä syy nauttia eilen pienest skumppaa ja kermalikööriä. väsymys iski jo 21 paikkeilla, olen varmaan simahtanut aika heti kun mentiin 23 paikkeil sisälle.... ja hyvin nukuin taas 14h, johtunee ehkä siitä ettei toissayönä juurkaa tullut nukuttua.

taas huomaa arjen paluun siitä että täytyy alkaa juurikasvusta pitää huolta, ja tekee mieli uudistaa omaa tyyliä.

mun kesä on ohi.

pikkaisen kiukuttaa, ahistaa, suututtaa, ärsyttää... oon niiiiiiin pettynyt...

yksikään kesäsuunnitelma ei ottanut tuulia loppuenlopuksi alleen, aika monta kertaa sain kokea järkyttävän pettymyksen. vaikka noi pojat onkin ihania, niin silti hieman harmittaa kun koko kesä meni poikien kanssa... ei mua mihinkä muualle kaipailtu... ollenkaan.

aika turhan usein on taas kaikki tuntunut niin turhalta ettei mitään järkeä.

haluan oman pienen mökin <3

Taidetaan sittenkin päästä poikien kans telttailee, ei malta odottaa <3

Teistä taas on yksi kadonnut :o

Olen tosi rakastunut <3

joo ja pelastaja ilmoitti peruvansa keikan kuitenkin.

kiitti näist, ihan vitust !

että se siitä. nyt vituttaa !

Lämmintä riittää !

Kai mä olen oikeasti kissa tai lisko tai... joku. voisin vaan levittää itseni ruoholle / puuhun / kivelle ja nauttia auringosta. onneksi seurani yleensä myös nauttii, ei tarvitse kenenkään ankeilla kun on niin lämmin. liikkuminen toki on vähän ikävää kunnei tarvii paljon edes yrittää kun tulee jo kamalan kuuma. kesän ensimmäisen ampparin söin tänään <3

pridet jäi tänä vuonna väliin, joka toki harmittaa pikkasen hieman, tai vähän enenpiki kuin pikkasen. olin perjantai-iltana jo valmis että jos huomen aamulla herää ajoissa ni minäpä meen kulkueeseen ihan yksin ja ihan yksin kuuntelee pmmpn kun meinasi alkaa kiukuttaa. mutta onneksi perjantai-ilta oli tosi kiva, ja lauantaina heräsi vasta myöhään ja lauantaikin oli ihan poikaseurassa kiva nin ei niinkään kauheasti harmittanut.

niin ja sainpa vissiin kuskista mun pelastajan. n kk meripäiviin ja hyvältä näyttäis<3

ps. mä tykkään kauheast noista pojista <3

pps. sori, pakko myöntää että niin vähäisesti nytten on koneella ollut, ettei ollenkaan ole kaveripäivityksiä lukenut, ollenkaan. syksyllä palailen varmaan lukemaan ja kommentoimaankin, koittakaa kestää.

vähän kyllästyttää koko elämä.

juhannus oli ja meni, mun on tavallaan pikkasen haikea olo siitä että kesä vilisee taas pian silmissä ohi.

huomisesta alkaa pride, sitten enää hetki meripäiviin, syksyyn ja sitten voidaan taas julistaa kesä virallisesti päättyneeksi.

oli mukava juhannus, vietettiin mökillä. itikoita oli ihan törkeästi ja nyt onkin sitten tosi puremilla. onneksi ei ole allerginen. yllättäen amppareita ei oikeastaan näkynyt, isoja perhosia senkin edestä !

ja sammakko, ja jättimäinen koppakuoriainen ( joku 3-5cm oisko ollu pitkä ja useamman sentin myös leveä. ällötys ! )

omat juomani loppuivat alta aikayksikön, vaikea käsittää että itse kaiken olisi vetänyt, mutta toisaalta kaikilla oli tiedossa että nirsopylly toi omat juomat jotka olivat täysin minun... toivon ettei muut niihin ole koskeneet ja oma pääni nyt vain pikkuse huijaa.

torstaipäivä meni oikeastaan matkaan, hieman istuskeltiin sateessa, kaljateltassa fiilistellen, syöminkien ja saunan jälkeen alkoi iskee väsyjä ja porukka sit sitä mukaa valumaan nukkumaan.... itse olin tyylikkäästi ensimmäisten joukossa !

perjantaina kippistettiin juhannusta, aloitettiin päivä aamupalan jälkeen kuohuvalla ja julistettiin samalla juhannusolutpialaiset alkaneeksi. olutpialaiset venyivät paripäiväiseksi, suureksi osaksi sateen takia.

meidän olutpialaisiin kuului mm. keihäänkeittoa, pussihyppelyä, munankuljetusta, karkin etsintää yms. asiaan kuuluen toki kilpailijoiden tankaten alkoholipitoisia juomia ennen kisoja ja kisojen aikana.

jälleen illaksi loistavaa ruokaa, kahvikakut, savusaunaa ja toista saunaa.

tällä kertaa päänsärky mut kaatoi sänkyyn turhan aikasin ( joskus hieman ennen 3, kun loput tulivat nukkumaan joskus 0330 ).

lauantai jatkui kuohuvalla, olutpialaisilla, edelleen hyvällä ruoalla ja saunoen. vihdoin olisin jaksanut ja pystynyt valvoskella pidempääkin, mutta muu porukka väsyi jo ennen 1, joten jatkettiin pitkälle aamuyöhön murun kanssa kaksistaan kävellen sumuisella mökkitiellä, pelaillen korttia sisällä itikoilta piilossa ja ihan vain viettäen kaksistaan kivaa aikaa.

ihan oli kyllä parhain juhannus ikinä.

voi mun jalkaparat.

 kyllä taas kun ei ole tottunut, reilu 7h seisomista ja kävelemistä käy kyllä hieman jalkoihin.

mitähän osaisin ekasta päivästä sanoa... tosi viihtyisä tuo talo on, henkilökunta ja asiakkaat myöskin mutta jos nyt yhden päivän perusteella pitäisi sanoa, en välttämättä suuntaisi tuolle saralle tulevaisuudessa... liian iso, pelottava vastuu... en ehkä siihen pystyisi edes koulutettuna. mutta toisaalta mun mieli voi ehtiä muuttua vielä.

kuten sanoin, muutoin talo kaikin puolin on tosi viihtyisä.

ansaittuna jälkkärinä hieman lakritsiteetä ja suklaata ->

Puhuttiin poikien kanssa jalkafetisseistä. Kesäjalat <3

Mulla on ollut mukava viikonloppu.

Flunssailu loppui, uusi puhelin tuli, latasin lippua ja päätin että minähän en kesää yksin vietä.

Torstaina vähän parin lonkeron kannustuksella lähdettiin baareilee pikkuporukalla, ja aika ihan hujahti, en muista koska viimeksi olisi noin nauttinut baarireissusta.

Perjantaina vietettiin iltaa murun kaverilla kun pystyttiin hieman grillailla, mennä illalla / yöllä ötöjä karkuun sisälle. ja ai hitto että tykkään ihan hulluna <3

Huomisesta eteenpäin koko kesä töissä, tavallaan aika ankeaa kun kaikki muut lomailee, mutta toisaalta sitten saapa tekemistä, jolloin viikonlopun mittaiset lomat tuntuvat kivemmilta.

Ihan uskomatonta, kesäkuuta menty viikko enkä ole tänne heittänyt mitään koko viikon aikana !

Mistähän sitä oisi sitten aihetta aloittaa...

... oon ihan innoissani kesäkuusta, eka päivänä hypin pompin, huusin puhelimeen että voitko kuvitella että ollaan jo kesäkuussa. hieman ehtiny nauttia auringosta kävelemällä pitkää matkaa ja taisi olla kesäkuun puolella jo kun poljin pyöräni kotiin.

kesäkuun vaihteen kunniaksi ekana päivänä myös marssin huippuloistavan gsm-liike-asiakaspalveluhenkilön puheille, säätämään liittymäni paremmaksi JA samaan pakettiin laitettiin mulle uusi puhelin <3 ihan pikkutyttönä odottelen puhelintani saapuvaksi, eilen ovat ainakin liikkeisiin myyntiin tullut, josko se pikkuhiljaa koputtelis oveen minunki<3

olo on aivan järkyttävä. lämpö pomppii alilämmön ja lämmön välissä, ei normalisoidu eikä nouse kuumeeseen asti. ihmettelin toissailtana kun käveltiin yölenkkiä kun ihan hassusti käy keuhkoihin kun puhuu samalla, piti pyytää vähän hidastaa vauhtia että sain kerrottua asiani. kotiin asti päästyä pääsin lämmön mittaamaan, eikä siis sitte enää ihmekään että vähän tuntuu ikävältä liikkuminen. ihan anaalista, oisi niin tehnyt mieli kävellä rannalle ja uimaan, mut taidanpa olla pakotettu nyt ottamaan rauhallisesti.

mun tekee mieli reissuun !!

jo toista päivää semmonen alkavantuntuinen päänsärky. tavallaan sellainen mikä tulee kun on tosi kauan syömättä, tai ilman kahvia, mutta ei ole syömättömyys tai kahvittomuus särkyä. viime vuonna kun olin jatkuvasti flunssaisen oloinen töissä ollessa, työkaveri ehdotti että olisiko joku allergia joka tekisi. kävisi niin paljon järkeen, mutta tavallaan sit taas niin kauan kun tää ei tän enenpään häiritse ni mitäpä turhaan selvittämään.

meinasi olla laiskanpuoleinen aamu. yleensä sitä pakkoasiat saa lähdettyä hoitamaan ihan hyvillä mielin että sittenpä on hoidettu, mutta nyt oisi tavallaan tehnyt mieli vaan jäädä murun paikalle nukkumaan ja lähteä suoraan kotiin sitten sen sijaan että asioita hoitaa. ajattelin kuitenkin hoitaa, se oisi ollut huomen joka tapaukses sit edessä jollei tänään oisi hoitanut nin helpompi näin, huomenna voi nukkua vaikka sitten puoleen päivään  jos siltä viel huomen tuntuu.

lukijat, vieläkö teitä löytyy ? niitä ei niitä toiveita taida olla tulossa ?

ps. huippusöpö koruarvonta löytyy täältä :)

ah ja muuten. en aio tän enenpää laittaa suokkikuvia tänne, löytyvät sitten muualta ( kiinnostuneet saavat kysyä mikäli tahtoo nähdä )

MUTTA, pienimuotoinen piknik tosiaan pidettiin. siinä syötiin ja höpistiin, säikähdin vähän kun ystävän taakse ilmestyi jokin otus, sivusilmällä kun ensin vain näki.

tää otus oli tosi rohkea, ja selkeästi tosi huomionkipeä, pyöri melko kauan siinä lähellä kun hälle vähän juteltiin ja pikkusen piti rapsuttaakin.

ystävälle kiitos kuvasta (:

tavallaan ehkä vähän väsyttäisi. mutta toisaalta tänään on niin kuluttava päivä ollut että siihen verrattaen olen tosi virkeä.

voisin melkeinpä aloittaa viime viikosta ihan kun niin pitkä aika siitä kun viimeksi on kirjoittanut.

pääsin siis viime viikolla suokkiin kuvaamaan, sain ystävän seurakseni. pakkasin meille mukaan lämmintä kaakaota, digestive-keksejä ja vähän omenoita ja tomaatteja jotka oisivat olleet mun sen päivän eväät kuitenkin. ihana ilma sattui taas meidän onneksemme ja lautassa istuessa mut valtasi niin järkyttävä innostus ettei voi uskoa että olen oikeasti jo 23v. ensimmäinen 'kesäreissu', sen piikkiin (:

vieressä odottelisi kamera tosi täynnä kuvia, että pääsisi purkamaan, mutta se saa vielä hetkisen odotella.

viikonloppuna vierettiin murun synttäreitä hieman. ihan vaan hengailtiin kivassa porukassa, vähän harmiteltiin takasin suunnatessa kun kaikki olivat suunnilleen ehtineet jo kotiutua tai juuri olivat kotiutumassa, joten ilta sinällään loppui lyhyeen... mutta toisaalta, vietettiin se aika syöden hyvin katsellessamme sopranosia.

perjantaina oli soveltuvuuskokeet. toisaalta ei pitäs olla näin varma tai mitään, koska sit harmittaa jos itse ei pääsekään, mutta melkein voisi sanoa että ihmettelen kovasti jos ei tule syksyllä kutsua kouluun, niin hyvin koko perjantaipäivä meni.

tämä päivä ollaan meidän kuntoa kartoitettu, ja oon yllättynyt siitä miten paljon parempi lihaskunto kuin ( mikähän se sana on? joku nätti sana liikekunnolle, nopeudelle jne ) muutoin yleiskunto on... itseasiassa aika yllättynyt muutenkin siitä kui hyvä lihaskunto on.

pitäisi jaksaa kaivaa 2 artikkelia, joista tehdä lyhennelmiä, ja vähän silmäillä mahdollisia työpaikkoja, mutta jotenkin tuo kahvinkeitin tuola keittiössä ja kameralaukku tuossa vieressä odottelevat niin kutsuvasti että ehkä kuvat ensin kuitenkin ?

meneehän se päivä näinkin.

nousin tarkoituksella ajoissa että huomenna nouseminen käy sit hieman helpommin. puolitoista tuntia n mennyt siihen että lueskellut uutisia, syönyt vähän aamupalaa ja tsekannut priden ja meripäivien esiintyjät, ohjelma-aikataulut.

meripäivien esiintyjistä vahingossa löytyi vanha puoliksituttu. keikkaa nähnyt viimeksi kai toissavuonna, nyt olisi aivan loistoa paremmassa seurassa kyseistä neitiä nähdä kotkassa... siis keikkaa niin.

tekee mieli kauas.

edit

ja tekee mieli kuvaamaan !! odottelen saisinko seuraa mukaani jotta voisi lähteä pitkästä aikaan kuvaa mm merta. oi meri on mun rakkaus <3<3

JJJJA kuvausinto oisi taas muutenkin suuri, kamerassa akku täynnä yyämäs. ajattelin että voisin kuvata teille, mutta sit tarvitsen teiltä kommentteja että mitä haluatte mun kuvaavan ? ... teen kuvatoivepostauksen sitten kun kommentteja tulee tarpeeksi.

You see this time, I cannot ever love another cunt. You trick ass slut, love twice and you'll get fucked.

Miten on mahdollista, ihan olen Kornin unohtanut jonnekin menneeseen elämään melkein kokonaan...

Joskus viikon keskellä tajusin etten kyseistä bändiä ole kuunnellut ikuisuuksiin ( kunnes rockilla ruvettiin uutta get up-biisiä soittamaan ), ja pakko oli sitten muutama albumillinen plärätä läpi, viikonlopun yrittänyt muutamalla biisillä pärjätä, onneksi tuo get up on aivan todella loistava nin melko kivasti ihan muutamalla biisillä pärjännyt, kunnes päässyt tänään kotiin koko Korn-kokoelmani pariin <3

Kauhea yritys ois ysiin sinnitellä että ysin aikaa laittas sit leffaa pyörii ettei tarvii lukea / kuulla pelistä mitään ennenkuin se on ohi.

tahtoo kotkaan.

Ollaan tuon mun kisun kanssa opeteltu olee ulkona. Päiväsaikaan kun lähdetään, herra yleensä innokkaasti lähtee rappuun asti, mutta sit kun huomaa että mennään ihan alas, ulko-ovelle asti ja ovesta ulos, alkaa herraa epäillyttää... Ulkona oleminen on pikkaisen pelottavaa, mutta kuitenkin niin kiinnostavaa... Kauheasti kaikkia kivoja uusia hajuja, ääniä, ah ja siellä saa syödä kukkia ilman että joku on heti vesipullolla suihkimassa !

Kuitenkin kissojen ollessa yöeläimiä, meillä on selkeästi eri päivärytmi. Minä mielelläni ulkoilisin heti aamukahvin jälkeen, ottaisin aamukahvin mukaan ulos jos omistaisin termarimukin, mutta niin kauan kun ei omista, on menty monesti ulos heräämään. Herra lähtisi ulos mieluiten just silloin kun itse olisin valmis nukkumaan ( tai aamuyöstä kun linnut alkaa heräilee ja aurinko nousee ! )

Meinasin ensin että oisin kuvia siirtänyt kamerasta hieman ennenkui alan kirjoittaa mutta en nyt sit kumminkaan... Ihan on niinku asennepäivä tänään... Mikään ei huvita... Hyvin oisi voinut vaan jatkaa unia.

Pontus rupesi yöllä joskus 1 paikkeilla ravaa ovella, kuoputtaa, maukuu että tahtoo ulos... Nyt sit aamupäivästä kahvin jälkeen päätin että aika kuluu nopeammin jos käydään vähän ulkoilee, väkisin sain melkeen nappaa kissan syliin että nyt mennään ulkoilee, ja ei ollut ollenkaan niin helppoa ulkoilua kun viimiset muutama kerta on ollut.. Siinä vaiheessa kun ruvettiin kotia päin suuntaa takasi, sai äijäänkin vähän vauhtia.. Muuten se vaan kyhjötti puun alla huutamassa... Yritti lehtien sekaan piiloon kun joku kulki ohi... Selkeästi pitäisi pystyä vaan silloin lähtee kun toinen pyytää.

Mul on uunissa kypsymässä uunipuuro, ja nyt sit kauheasti tekisi mieli ruispuuroa kun ei ole ruishiutaleita.. Kauraan pitää tyytyä kunnei huvita kauppaankaan.

Siltiki jotenkin pitäisi saada aika kulumaan.

Jos sitä asenne senverran syödessä korjaantuis että jaksaisi sit hakea postimerkkejä ja ruishiutaleita ?

oisi aivan kauhea matkustusinto taas ihan koko ajan. en vaan osaa olla aloillani, vaan tarpeeksi samassa paikkaa kun viettää aikaa, rupee totaalisesti kiukuttaa.

lähdin toissailtana yllättäen murulle kun soittaessaan pyysi että jossen tee mitään, jos tahtosin sinne suuntaa katsomaan poikien kanssa matsia... näin vaihtoehdon parempana kuin että oisin yksin viettänyt illan kotona. väsy tuli kauhean ajoissa ja matsi oli pirun tylsä, nin ihan myöhään asti ei kauhean kivaa jaksanut olla, mutta muutoin kyllä mukava ilta taas jälleen.

eilinen oli aika perus, jokunen hetki ulkona pallon potkimista, haettiin mun kamera takasin mulle, käytiin välillä vähän 'kotona' syömässä ja hengailemassa, ja pitkästä aikaan lähdettiin yölenkille.

nyt on niin uupunut olo etten voi ollenkaa enää uskoa että yön on nukkunut ihan kauhean hyvin ja reilusti enenpi mitä tarvis... alan vahvasti uskoo pikkuhiljaa siihen että joku siitepöly tai heinäallergia todella vaivaa minuakin.

aurinko <3

yökävelyt ... <3

... ja sillat !! <3

AHHHH, JA.... !!

Joo no yksikin kuva oisi ehkä riittänyt... MUTTA ! TUKKA !! <3

Tavallaan ehkä vähäse väsyttäisi... Tavallaan voisi lämmittää kohta ison kupin kaakaota tai teetä tai vaikkapa kahvia.... Jotakin ja heittää vaikkapa jonkun leffan pyörii tai vaik muutamanki ni saa muutaman tunnin nopeasti kulumaan että pääsee sitten nukkumaan.

Yllättäen mulla oli yövieras viime yönä. Nappasin mukaani murulta lähtiessäni, mutta jotenkin en ajatellut yöpymistä ennenkuin illalla vasta myöhään kun tajusin katsella kelloa, mutta mukava ylläri toisen kertoessa että on varautunut sillain että voi lähteä vasta huomenna ( eli tänään ). Eilinen ilta meni oikeastaan ruoan sulattelussa ja värjäsin yövieraani tukan siinä samalla... Ah ja käytiinhän me tuon karvasen pojan kanssa ulkona vähän.... Selkeästi illat on parempia hetkiä lähteä ulos kun uskaltaa nakertaa ruohoa ja vähän liikkuakin.

Tänään on ajoissa heräilty, rauhassa vedetty aamupalaa, ja pikkuselle parin tunnin lenkille sit päädyttiin. Kävästiin täyttärillä ja harmittaa tosi kovasti että mun kamera on edelleen lainassa... Ja ettei ylhäällä asti käyty...

Aurinko paistoi meidän spottiin niin loistavasti että siinä istuessa tuli tosi lämmin ! Vielä takasin kävellessä ei jalat tajunneet ollenkaan taas olleensa liikkeessä vähän enenpi, mutta kun käytiin vielä kaupassa kun saatiin lompakko haettua, oli kotiin päästyä aika vaivan takana että pystyi sen verran vielä seisoskella että sain tehtyä meille kanakeiton. Jälkkäriksi hedelmillä täytettyjä lettuja ja vaniljajäätelöä.... Ja kahvia.

Syötyä vähän piristyi mutta toista sitten saattaessa taas pysäkille, puol välissä matkaa iski väsymys takasin ja oli pakko pikkasen ennen pysäkkiä kaartaa itse takas kotiinpäin ja laittaa toinen kävelee loppumatka itsekseen...

Yritin josko suihku olisi vähän vielä piristänyt mutta mun pää ja kroppakin alkas olee sitä mieltä että tule ilta, pääsis nukkumaan.

soittelin rahoista vain saadakseni kuulla että vuokra on maksettu, ja päätös tehty... eli syön tän kuun noita laskuja joita en pysty maksaa ? kiva, kiitos näistä !

enkä mä vieläkään omista niitä saatanan mikroaaltouunia eikä imuria.... palaa kohta pää kiinni tähän kaikkeen, tavallaan kiukuttaa, stressaa ja ärsyttää mut tavallaan en jaksa välittää.... kunhan saan puhelinlaskun ja soveltuvuuskokeen maksettua ni aiiiivan sama mitä noil muil tekee...

saatanan saatanan saatanan perse !!

oon koko viikon herännyt nytten taas ajoissa. toisaalta on ihanaa kun on sitten päivästä niin paljon aikaa kaikkeen, mutta toisaalta ärsyttää että rytmi jää siten päälle että herään sitten semmoisinakin aamuina kunnei välttis tarttis, jo ennen 8, eikä uni tule sitten enää uudelleen... ja sit on kuitenkin ihan nuutunut koko päivän. liiasta kofeiinista iskee järkyttävä päänsärky joka ei lähde särkylääkkeillä.

on tääki taas...

mun tekee mieli kuvaamaan, on jo monia päiviä tehnyt, mutta mun kamera on edelleen lainassa... kyl tuol pokkarillakin kuvaisi mutta perhana kun on patterikäyttöinen enkä omista pattereita... ja miten turha oisi ostaa pattereita kun mihinkään muuhun niitä en tarvitse, ja toivottavasti olen pian saamassa järkkäni takasin.

tavallaan tekisi mieli ostaa uusi pokkari, se olisi niin paljon helpompi ottaa ihan mihin tahansa mukaan, ihan koska tahansa, ja se ei harmittaisi niin kauheasti kuin järkkä, jos menisi rikki tms... mietin yks päivä kun jatkuvasti on osunut silmiin tarjouksia pokkarikameroista että ihan idioottiin hintaan välillä saanut ( parhaimmat tarjoukset ollu 40-50e hujakoil ), kiertelin kaupassa että jos olisi akkukäyttöinen peruspokkari löytyny tuol 50 eurol, oisin varmaankin ostanut... mutta ei :o silloin kun mieleen tulee tuollaist ni ei sit tietenkään löydy. tavallaan ihan hyvä, kun tavallaan ei kuitenkaan tarvisi.

Viikonlopusta jäi kestoväsy, tai jotakin.

Vappu oli ihan ok. Vähän semmoinen kuin odottelinkin tavallaan, ja iiiihan pienest harmittaa kun koko vappu vietettiin sisätilois ja ärsyttää kun tuli noin hiton kylmä.

Ja koko yön ja seuraavan päivän voinkin niiiiiiin huonosti että taisinpa nappaa mukaani samalla jonkun kivan vatsapöpön. Nyt pikkuhiljaa helpottaa, tänään pystynyt edes suhteellisen normisti syömään ja ruokien tai kahvin tuoksu ei enää ole niin etova.

Näin taas viime yöstä kauhean sekavia unia.... Nyt tavallaan pelkään että joudun tämän yhden ihmisen kohtaamaan pian tämän toisen lisäksi... Toivon ettei nuo meidän osu samalle päivälle niin ei tarvitsisi.

Edelleen odottelen rahoja, en käsitä mikä tässä nyt kestää ?

Ah, kyl muuten jäi lauantai-illasta muutamia hyvinkin hymyisiä hetkiä, ettei voi muuta kuin hykerrellä kun tulvivat mieleen.

Saisikohan jostain energiaa että tuon ukon kanssa jaksais lähtee vähän ulkoilee ?

thanks for making me fighter

En osaa monia hetkiä istua aloillani, ja äsken vasta tajusin kurkata että viikko sitten tännekään viimeksi kirjoittanut !

Kävin pääsykokeissa ja olen tosi iloinen ettei tuo paikka ole ykkösvaihtoehtoni... Ristiriitaiset fiilikset alasta ja koulusta.... Henkilökunnasta jäi fiilikset että jollet ole kermaperseperheestä, josset ole lapsuudessasi saanut aina tahtoasi läpi ja kaikkea mitä haluat, ei ole tuohon kouluun mitään asiaa. Mutta tavallaan toisaalta tuo koulu ei rakennuksena ollut yhtään niin ahdistava kuin koulut yleensä. Ja toisaalta joku ihme kärpänen puri sillain perseestä että tommoisille ihmisille oisi niin ihana näyttää että kenestä tahansa voi olla ihan mihin tahansa, oli aikasempi elämä mitä tahansa... Hetkellisesti käväs mielessä että noiden kiusaksi vielä joskus haen uudelleen ja tulen hyväksytyksi, mutta tavallaan toi ala kyl ei tavallaan ole yhtään mun juttu... Tulipa tsekattua. Ja tavallaan tuo päivä ahdistuksesta huolimatta oli ihan kiva.

Tavallaan edelleenkää viel oisin mieluummin menemättä kouluun vaikka toisaalta tavallaan oisi motivaatio oppia lisää ja uutta.. En vaan ehkä jaksa ihan vielä tommoista määrää ihmisiä.

Mä tykkään näistä tosi keväisistä ilmoista. Tekisi mieli keittää iso pannullinen kahvia, pakata se termariin ja lähteä nurmelle istumaan... Termari puuttuu.

Kävin eilen läpi mun kenkälaatikkoa.... Yhden kengän pari on hukassa, mihin ihmeeseen on voinut mennä ? Molemmat olen pakannut mukaan, muistan vielä... Muistasin että molemmat oon myös purkanut täällä, mutta toinen on nyt jossain.

Mun tekis mieli kahdelle ' lähellä olevalle ' (!!) ihmiselle sanoa lopulliset hyvästit... Poistaa mun elämästä.

Viimeiset n 5v mul on tolkutettu ettei omaan elämään kannata hyväksyä ihmisiä jotka satuttaa, henkisesti tai fyysisesti... Myös niihin on oikeus katkaista välit jotka on omassa elämässä ilman että sulta on kysytty lupaa päästäkseen sun elämään.

Toinen näistä, jollei muutoin henkisesti satuta, on mun unissa jatkuvasti tappelemassa mun kanssa... Ja toinen siitä huolimatta että monta vuotta oli niin 'lähellä' on näköjään mut pyyhkinyt elämästään, tai muutoin muhun ei voi ottaa yhteyttä edes kysyäkseen mitä kuuluu... Jälkimmäinen ihminen on pakko kohdata liian pian, tavallaan innolla odotan miten tämä suhtautuu muhun kasvotusten, mutta tavallaan en tahtoisi koko ihmistä nähdä enää ikinä... Mutta tuo jääkin sitten viimeiseksi kerraksi jos vielä sitten tuntuu siltä.

Kumpa tän toisenkin kanssa olisi yhtä helppoa vaan laittaa välit poikki.

tytöt on tyttöjä, ne lupaa mut ei palaa

en tiedä mitä tunnen ja tunnen taas liikaa ristiin kaikkea.

kai se on kevät taas syyllinen että voi syyttää kaikesta. oon niiin rakastunut tuohon valoon, lämpöön, aurinkoon, vihertävään nurmeen yms... mutta samalla tavallaan kuitenkin olen suunnattoman surullinen.

nää pojat käy mulle joka viikolta aina vaan lähemmiks, ja tykkään näistä kauheasti... tavallaan sanoisin ehkä, kuten heillekin sanonut että ovat kyllä mun ystäviä... mutta kuitenkin ovat mun ystäviä miehen kautta... jos esim erottais, en usko että nämä muhun yhteyttä jäisi pitämään... tai ehkä tuosta n 10hlön porukasta 2 voisi saattaa jäädä, mutta en usko että kovin paljon tultais yhdessä oikeasti aikaa viettää...

mun tekee taas mieli kiukuta siitä kuinka 'omille ystävilleni' olen aina ollut tavallaan vaan varasijalla... en ole ikinä kenellekään ollut 'ykkönen', ei tietenkään niin voi vaatiakaan, mutta silloin kun jonkun ystävän kokenut itse henk koht tosi läheiseksi, ja siinä vaiheessa kun on antanut itselleen luvan luottaa että ehkä tämä ihminen on luoton arvoinen, ehkä tämä ihminen ei mua satuta, tapahtuu jotakin ja huomaan kohta jälleen katkeroituvani tälle ihmiselle jonka kuvittelin itselleni tärkeäksi, rakkaaksi.

ja mua surettaa että yhä lähempien ihmisten kanssa käy juuri noin.

selkeästi kausittain jotenkin mun seura kelpaa. mua jaksaa pyytää seuraksi, mun kanssa jaksaa keksiä jotain kivaa silloin kun joku parempi ei ole saatavilla esim riidan takia tms.. mutta sitten kun riita tms on sovittu ja toinen on taas takasin ' kuvioissa ', mut voi unohtaa ihan täysin... kummasti alkaa tekemistä olee aina niin paljon ettei ehdi esim kahvikutsuihin vastaa edes....

sittemmin olen luovuttanut kutsujen suhteen, en jaksa enää edes kysyä. en jaksa kuulla ikuisia valheita siitä miksi tänään ei käy, miksi EHKÄ ensi viikolla joskus ympäripyöreästi kävisi ehkä paremmin.

kuitenkin ristiriidassa tähän kaikkeen, mä viihdyn tuossa poikaporukassa... mut on otettu siihen mukaan paremmin kuin ikinä yhteenkään tyttöporukkaan.. en kuitenkaan tavallaan tahtoisi olla 'yksi pojista', niinkui usein musta tuossa porukassa tuntuu... ja tavallaan halailut, pusuilut yms kaveripoikien kanssa ei käy samallain laatuun kuin kaverityttöjen kanssa... minähän seurustelen... vaikka tuo oma mies oisi sinut asian kanssa, syntyisi näiden minulle hieman vieraampien poikien suissa todennäköisesti juttuja mitä ei ole tapahtunut, tai vähintään ihmetystä että miten voin tehdä näin miehelleni....

... oli niin tai näin, en tavallaan kumminkaan voi käyttäytyä omana itsenäni.

tykkään läheisyydestä kauhean paljon, kun mulla on yksinäinen olo, hakeudun lähelle... noiden poikien parissa voi hyvin hakeutua kaverin syliin istumaan, kietoa toisen kädet itsensä ympärille, ihan vaan ollakseen lähellä. mutta ei se silti ole sama.

kevätväsymystä ?

eilinen oli vaikea päivä... jälleen !

tavallaan se on tää yksinäisyys mikä tekee, tavallaan katkeruus joka vaan jää tai kasvaa tiettyjen ihmisten suhteen, tavallaan se on kaikki kevään syytä. keväisin mulla iskee aivan kamala kamala kamala matkakuume ja haluan matkalle, ihan sama minne mutta jonnekin. ja kun en pääse, iskee kiukku.

illasta viestin murun kanssa että olen kamalan huonolla tuulella, etten kestä yksinäisyyttä ja vartin päästä ehkä muru soittikin että elä pelästy ja samalla hetkellä avasi oven <3

hörpittiin hieman omenasiideriä jotka viikonlopuksi ostin, pelattiin korttia ja nautin kun toinen oli siinä lähellä.

en tosin muista koska viimeksi olisi nukkunut noin huonosti.... vielä ajatellen että toinen nukkui siinä vieressä, silloin yleensä aina nukkuu parhaiten. toisaalta kaikki tämä paska, itkuiset päivät, viikonlopun odottelu ja yhtäkkiä illasta tuollainen iloinen yllätys tekee ettei malta tai pysty nukkua.

lupasin pojille tehdä ruokaa viikonloppuna ja nyt en malta lauantaita sitten odottaa <3

ps. tahdon uusia hiuslisäkkeitä. JJJJA sen sinisen värin !

Viikonloppu ei sittenkään ollut niin painajainen kuin oisi voinut olla. Perjantai-illasta kuitenkin jo suuntasin murulle lauantain sijaan, ja lauantai juhlittiin kaverin synttäreitä kivoissa meiningeissä. Tanssin paljon vaikka en oikeasti osaa edes tanssia, juttelin poikien kanssa paljon asioita joista edes tyttökaverini eivät oikeastaan tiedä, samalla tehtiin ensi viikonlopulle hieman suunnitelmia.

Eilinen ilta / yö oli niin mukava ettei edes kotiinlähtö tuntunut pahalta, kuten yleensä. Tavallaan oli ihan kivakin tulla kotiin, ja nyt tuoksuu puhtaalle. Paitsi mä tahon sen imurin ! Ja mikrokin oisi aika kiva.

Tavallaan ehkä voisi olla hyvä olo mutta en ihan vielä tiedä.

Olen juossut läpi kiirastulen koska sydän sanoi niin olen rakastellut kanssa myrskytuulen koska sydän sanoi niin olen rikkonut lakia tehnyt syntiä tyhmyyden takia olen saanut kärsiä silti kaiken oli käytävä niin koska sydän sanoi niin   Olen sukeltanut kiehuvaan veteen koska sydän sanoi niin olen hukkunut rakkauden valtamereen koska sydän sanoi niin olen hyväillyt hiuksia tummia, vaaleita tehnyt lupauksia ja etsinyt aatteita kuiskannut korvaan näkemiin koska sydän sanoi niin   Olen ollut ylpeä koska sydän sanoi niin olen usein saanut kärsiä koska sydän sanoi niin elämä voi olla valaistu tie joka turvallisesti perille vie olen käynyt sivuteilläkin koska sydän sanoi niin   Olen aina janonnut elämää koska sydän sanoi niin sain maistaa ja tahdoin heti enemmän koska sydän sanoi niin vangitsin valkoisen kyyhkysen panin häkkiin ja kuulin sen nyyhkytyksen ja laskin takaisin taivaan tuuliin koska sydän sanoi niin   Sisko meille on annettu elämä ja mä en aio heittää sitä menemään olen aina tarttunut joka sekunttiin ja se on sattunut mutta sydän sanoi niin

On ollut vaikea viikko. Tilannetta vaikeuttaa entisestään kun mulla ei oikein ole ketään kelle puhua. Osan asioista pystyy purkaa miehelle, mutta hieman pitää toisen korvia välillä säästää, eikä kaataa kaikkea toisen niskaan. Mua suututtaa olla minä.

Niin kauan kun muistan, on kaikki mennyt näin. Oon aina ollut väliinputoaja, ylimääräinen, kolmaspyörä.. Vaihtoehtoviihdettä. Ihan lapsena oon itkenyt vanhemmilleni samoja asioita. Miten helvetin julmia lapset on toisilleen ? Kyllähän tuota vastaavaa edelleen näkee lasten keskuudessa, mutta varsinkin työelämässä siihen ainakin yritetään puuttua, ikinä ei mun aikana ole sattunu vahinkoa siinä mielessä että jostain olisi tullut soittoa kun hänen lastaan ei suojella. Mut mua surettaa että tätä näkyy myös vapaa-ajalla ( enhän siis ole työelämässä nyt ), kotipihoilla ym, että joku jätetään selkeästi porukan ulkopuolelle.... Eikä kukaan tee asialle mitään. Mua surettaa niiden lasten takia siksi että tiedän itse miten se sattuu, ja tiedän itse sen että myös aikuisena se sattuu ihan yhtä paljon kuin lapsenakin, nyt aikuisena vaan ei enää ole vanhempia joille tätä voisi itkeä että kun ' elämä on epistä '.

Mä olen katkera edelleen valikoiduille ihmisille, ja vihainen niille jotka edelleen tätä tekee.

Mun elämään millään tapaa kuuluvat ihmissuhteet menee AINA siihen jamaan jossain vaiheessa että mua sattuu. Mun elämässä taitaa tällä hetkellä olla kaksi ihmistä ansaiten titteli ystävä ( ? ) joiden kanssa en ikinä ole riidellyt.... Kuitenkin toinen heistä toiminnallaan tai toimimattomuudellaan aiheuttaa mulle pahaaoloa joka tapauksessa.... Enkä usko että tietämättään...

Pitäsköhän jättää 'omat' ihmiset vaan entiseen elämään ja keskittyä tuohon poikaporukkaan jossa satunnaisesti näkee tyttöjäkin ?

Mua ärsyttää.

Kaikki muistuttaa taas siitä miten yksin olen.

Ja joo suut kiinni ja sormet kuriin siitä että mulla on poikaystävä, blablablaaaa. Niin on joo, mutta siihen se taitaa jäädäkin.

Mun tekee mieli kiukutella. Tai sit voisi taas juosta niin kauan kun ei enää saa henkeä.

En käsitä.

Oon aina luullut että en tykkää raejuustosta. Muutoin kuitenkin juustoista tykkään, paitsi sinihome. Päätin joitain päiviä sitten ottaa selvää minkä kanssa raejuusto yleensä ihmisille maistuu, ja päätin itsekin maistaa.

Pari päivää on raejuustopurkki jääkaapissa odotellut että uskallan, nyt odottelen ruoan valmistumista ja pahimpaan nälkään piti jotain pientä keksiä. Raejuustoa, muutaman ananaspalan hieman tonnikalaa heitin samaan astiaan, ja rohkeasti maistelua, olen yllättynyt. En vieläkään sanoisi että TYKKÄISIN raejuustosta, mutta ei se pahaa ole. Oikein kivana väli tai iltapalana menee.. Melkein voisi tavaksi jopa ottaa. Salaatin asemasta ruoan kanssa en usko että pitäisin, mutta esimerkiksi pata tai laatikkoruoassa voisi olla hyvää ?

Viikonloppu on mennyt ihan tosi kauheaa vauhtia. Siitä huolimatta että rakas on lääkekuurilla eikä siis ollut viikonloppuna tarkoitus mitään alkoholipitoista ottaa, mutta oli synttäreitä ja mies useaan otteeseen oikein pyysi että jos mulle haettas vähäsen, vaikkei mies itse voikaan ottaa. Hieman otettiin synttärikalun kanssa ja sit siirryttiin katsomaan Hifk-Lukko peliä. Oli mukavaa. Pelin jälkeen ehdittiin vielä jokuseksi hetkeksi muiden poikien luo vaihtamaan kuulumisia, ja pikkusen tyttöjuorujakin. Kaikenkaikkiaan yllättävän onnistunut viikonloppu.

Vaikkakin musta oisi oikeasti kiva viikonloppunakin nukkua riittävästi ettei tarttisi heti aamusta kiukuttaa...

Viime yönä uni tullut vasta joskus 5 jälkeen ja jo 8-9 paikkeilla herännyt, eikä uni enää oikein tullut takasin..