thanks for making me fighter

En osaa monia hetkiä istua aloillani, ja äsken vasta tajusin kurkata että viikko sitten tännekään viimeksi kirjoittanut !

Kävin pääsykokeissa ja olen tosi iloinen ettei tuo paikka ole ykkösvaihtoehtoni... Ristiriitaiset fiilikset alasta ja koulusta.... Henkilökunnasta jäi fiilikset että jollet ole kermaperseperheestä, josset ole lapsuudessasi saanut aina tahtoasi läpi ja kaikkea mitä haluat, ei ole tuohon kouluun mitään asiaa. Mutta tavallaan toisaalta tuo koulu ei rakennuksena ollut yhtään niin ahdistava kuin koulut yleensä. Ja toisaalta joku ihme kärpänen puri sillain perseestä että tommoisille ihmisille oisi niin ihana näyttää että kenestä tahansa voi olla ihan mihin tahansa, oli aikasempi elämä mitä tahansa... Hetkellisesti käväs mielessä että noiden kiusaksi vielä joskus haen uudelleen ja tulen hyväksytyksi, mutta tavallaan toi ala kyl ei tavallaan ole yhtään mun juttu... Tulipa tsekattua. Ja tavallaan tuo päivä ahdistuksesta huolimatta oli ihan kiva.

Tavallaan edelleenkää viel oisin mieluummin menemättä kouluun vaikka toisaalta tavallaan oisi motivaatio oppia lisää ja uutta.. En vaan ehkä jaksa ihan vielä tommoista määrää ihmisiä.

Mä tykkään näistä tosi keväisistä ilmoista. Tekisi mieli keittää iso pannullinen kahvia, pakata se termariin ja lähteä nurmelle istumaan... Termari puuttuu.

Kävin eilen läpi mun kenkälaatikkoa.... Yhden kengän pari on hukassa, mihin ihmeeseen on voinut mennä ? Molemmat olen pakannut mukaan, muistan vielä... Muistasin että molemmat oon myös purkanut täällä, mutta toinen on nyt jossain.

Mun tekis mieli kahdelle ' lähellä olevalle ' (!!) ihmiselle sanoa lopulliset hyvästit... Poistaa mun elämästä.

Viimeiset n 5v mul on tolkutettu ettei omaan elämään kannata hyväksyä ihmisiä jotka satuttaa, henkisesti tai fyysisesti... Myös niihin on oikeus katkaista välit jotka on omassa elämässä ilman että sulta on kysytty lupaa päästäkseen sun elämään.

Toinen näistä, jollei muutoin henkisesti satuta, on mun unissa jatkuvasti tappelemassa mun kanssa... Ja toinen siitä huolimatta että monta vuotta oli niin 'lähellä' on näköjään mut pyyhkinyt elämästään, tai muutoin muhun ei voi ottaa yhteyttä edes kysyäkseen mitä kuuluu... Jälkimmäinen ihminen on pakko kohdata liian pian, tavallaan innolla odotan miten tämä suhtautuu muhun kasvotusten, mutta tavallaan en tahtoisi koko ihmistä nähdä enää ikinä... Mutta tuo jääkin sitten viimeiseksi kerraksi jos vielä sitten tuntuu siltä.

Kumpa tän toisenkin kanssa olisi yhtä helppoa vaan laittaa välit poikki.

tytöt on tyttöjä, ne lupaa mut ei palaa

en tiedä mitä tunnen ja tunnen taas liikaa ristiin kaikkea.

kai se on kevät taas syyllinen että voi syyttää kaikesta. oon niiin rakastunut tuohon valoon, lämpöön, aurinkoon, vihertävään nurmeen yms... mutta samalla tavallaan kuitenkin olen suunnattoman surullinen.

nää pojat käy mulle joka viikolta aina vaan lähemmiks, ja tykkään näistä kauheasti... tavallaan sanoisin ehkä, kuten heillekin sanonut että ovat kyllä mun ystäviä... mutta kuitenkin ovat mun ystäviä miehen kautta... jos esim erottais, en usko että nämä muhun yhteyttä jäisi pitämään... tai ehkä tuosta n 10hlön porukasta 2 voisi saattaa jäädä, mutta en usko että kovin paljon tultais yhdessä oikeasti aikaa viettää...

mun tekee taas mieli kiukuta siitä kuinka 'omille ystävilleni' olen aina ollut tavallaan vaan varasijalla... en ole ikinä kenellekään ollut 'ykkönen', ei tietenkään niin voi vaatiakaan, mutta silloin kun jonkun ystävän kokenut itse henk koht tosi läheiseksi, ja siinä vaiheessa kun on antanut itselleen luvan luottaa että ehkä tämä ihminen on luoton arvoinen, ehkä tämä ihminen ei mua satuta, tapahtuu jotakin ja huomaan kohta jälleen katkeroituvani tälle ihmiselle jonka kuvittelin itselleni tärkeäksi, rakkaaksi.

ja mua surettaa että yhä lähempien ihmisten kanssa käy juuri noin.

selkeästi kausittain jotenkin mun seura kelpaa. mua jaksaa pyytää seuraksi, mun kanssa jaksaa keksiä jotain kivaa silloin kun joku parempi ei ole saatavilla esim riidan takia tms.. mutta sitten kun riita tms on sovittu ja toinen on taas takasin ' kuvioissa ', mut voi unohtaa ihan täysin... kummasti alkaa tekemistä olee aina niin paljon ettei ehdi esim kahvikutsuihin vastaa edes....

sittemmin olen luovuttanut kutsujen suhteen, en jaksa enää edes kysyä. en jaksa kuulla ikuisia valheita siitä miksi tänään ei käy, miksi EHKÄ ensi viikolla joskus ympäripyöreästi kävisi ehkä paremmin.

kuitenkin ristiriidassa tähän kaikkeen, mä viihdyn tuossa poikaporukassa... mut on otettu siihen mukaan paremmin kuin ikinä yhteenkään tyttöporukkaan.. en kuitenkaan tavallaan tahtoisi olla 'yksi pojista', niinkui usein musta tuossa porukassa tuntuu... ja tavallaan halailut, pusuilut yms kaveripoikien kanssa ei käy samallain laatuun kuin kaverityttöjen kanssa... minähän seurustelen... vaikka tuo oma mies oisi sinut asian kanssa, syntyisi näiden minulle hieman vieraampien poikien suissa todennäköisesti juttuja mitä ei ole tapahtunut, tai vähintään ihmetystä että miten voin tehdä näin miehelleni....

... oli niin tai näin, en tavallaan kumminkaan voi käyttäytyä omana itsenäni.

tykkään läheisyydestä kauhean paljon, kun mulla on yksinäinen olo, hakeudun lähelle... noiden poikien parissa voi hyvin hakeutua kaverin syliin istumaan, kietoa toisen kädet itsensä ympärille, ihan vaan ollakseen lähellä. mutta ei se silti ole sama.

kevätväsymystä ?

eilinen oli vaikea päivä... jälleen !

tavallaan se on tää yksinäisyys mikä tekee, tavallaan katkeruus joka vaan jää tai kasvaa tiettyjen ihmisten suhteen, tavallaan se on kaikki kevään syytä. keväisin mulla iskee aivan kamala kamala kamala matkakuume ja haluan matkalle, ihan sama minne mutta jonnekin. ja kun en pääse, iskee kiukku.

illasta viestin murun kanssa että olen kamalan huonolla tuulella, etten kestä yksinäisyyttä ja vartin päästä ehkä muru soittikin että elä pelästy ja samalla hetkellä avasi oven <3

hörpittiin hieman omenasiideriä jotka viikonlopuksi ostin, pelattiin korttia ja nautin kun toinen oli siinä lähellä.

en tosin muista koska viimeksi olisi nukkunut noin huonosti.... vielä ajatellen että toinen nukkui siinä vieressä, silloin yleensä aina nukkuu parhaiten. toisaalta kaikki tämä paska, itkuiset päivät, viikonlopun odottelu ja yhtäkkiä illasta tuollainen iloinen yllätys tekee ettei malta tai pysty nukkua.

lupasin pojille tehdä ruokaa viikonloppuna ja nyt en malta lauantaita sitten odottaa <3

ps. tahdon uusia hiuslisäkkeitä. JJJJA sen sinisen värin !

Viikonloppu ei sittenkään ollut niin painajainen kuin oisi voinut olla. Perjantai-illasta kuitenkin jo suuntasin murulle lauantain sijaan, ja lauantai juhlittiin kaverin synttäreitä kivoissa meiningeissä. Tanssin paljon vaikka en oikeasti osaa edes tanssia, juttelin poikien kanssa paljon asioita joista edes tyttökaverini eivät oikeastaan tiedä, samalla tehtiin ensi viikonlopulle hieman suunnitelmia.

Eilinen ilta / yö oli niin mukava ettei edes kotiinlähtö tuntunut pahalta, kuten yleensä. Tavallaan oli ihan kivakin tulla kotiin, ja nyt tuoksuu puhtaalle. Paitsi mä tahon sen imurin ! Ja mikrokin oisi aika kiva.

Tavallaan ehkä voisi olla hyvä olo mutta en ihan vielä tiedä.

Olen juossut läpi kiirastulen koska sydän sanoi niin olen rakastellut kanssa myrskytuulen koska sydän sanoi niin olen rikkonut lakia tehnyt syntiä tyhmyyden takia olen saanut kärsiä silti kaiken oli käytävä niin koska sydän sanoi niin   Olen sukeltanut kiehuvaan veteen koska sydän sanoi niin olen hukkunut rakkauden valtamereen koska sydän sanoi niin olen hyväillyt hiuksia tummia, vaaleita tehnyt lupauksia ja etsinyt aatteita kuiskannut korvaan näkemiin koska sydän sanoi niin   Olen ollut ylpeä koska sydän sanoi niin olen usein saanut kärsiä koska sydän sanoi niin elämä voi olla valaistu tie joka turvallisesti perille vie olen käynyt sivuteilläkin koska sydän sanoi niin   Olen aina janonnut elämää koska sydän sanoi niin sain maistaa ja tahdoin heti enemmän koska sydän sanoi niin vangitsin valkoisen kyyhkysen panin häkkiin ja kuulin sen nyyhkytyksen ja laskin takaisin taivaan tuuliin koska sydän sanoi niin   Sisko meille on annettu elämä ja mä en aio heittää sitä menemään olen aina tarttunut joka sekunttiin ja se on sattunut mutta sydän sanoi niin

On ollut vaikea viikko. Tilannetta vaikeuttaa entisestään kun mulla ei oikein ole ketään kelle puhua. Osan asioista pystyy purkaa miehelle, mutta hieman pitää toisen korvia välillä säästää, eikä kaataa kaikkea toisen niskaan. Mua suututtaa olla minä.

Niin kauan kun muistan, on kaikki mennyt näin. Oon aina ollut väliinputoaja, ylimääräinen, kolmaspyörä.. Vaihtoehtoviihdettä. Ihan lapsena oon itkenyt vanhemmilleni samoja asioita. Miten helvetin julmia lapset on toisilleen ? Kyllähän tuota vastaavaa edelleen näkee lasten keskuudessa, mutta varsinkin työelämässä siihen ainakin yritetään puuttua, ikinä ei mun aikana ole sattunu vahinkoa siinä mielessä että jostain olisi tullut soittoa kun hänen lastaan ei suojella. Mut mua surettaa että tätä näkyy myös vapaa-ajalla ( enhän siis ole työelämässä nyt ), kotipihoilla ym, että joku jätetään selkeästi porukan ulkopuolelle.... Eikä kukaan tee asialle mitään. Mua surettaa niiden lasten takia siksi että tiedän itse miten se sattuu, ja tiedän itse sen että myös aikuisena se sattuu ihan yhtä paljon kuin lapsenakin, nyt aikuisena vaan ei enää ole vanhempia joille tätä voisi itkeä että kun ' elämä on epistä '.

Mä olen katkera edelleen valikoiduille ihmisille, ja vihainen niille jotka edelleen tätä tekee.

Mun elämään millään tapaa kuuluvat ihmissuhteet menee AINA siihen jamaan jossain vaiheessa että mua sattuu. Mun elämässä taitaa tällä hetkellä olla kaksi ihmistä ansaiten titteli ystävä ( ? ) joiden kanssa en ikinä ole riidellyt.... Kuitenkin toinen heistä toiminnallaan tai toimimattomuudellaan aiheuttaa mulle pahaaoloa joka tapauksessa.... Enkä usko että tietämättään...

Pitäsköhän jättää 'omat' ihmiset vaan entiseen elämään ja keskittyä tuohon poikaporukkaan jossa satunnaisesti näkee tyttöjäkin ?

Mua ärsyttää.

Kaikki muistuttaa taas siitä miten yksin olen.

Ja joo suut kiinni ja sormet kuriin siitä että mulla on poikaystävä, blablablaaaa. Niin on joo, mutta siihen se taitaa jäädäkin.

Mun tekee mieli kiukutella. Tai sit voisi taas juosta niin kauan kun ei enää saa henkeä.

En käsitä.

Oon aina luullut että en tykkää raejuustosta. Muutoin kuitenkin juustoista tykkään, paitsi sinihome. Päätin joitain päiviä sitten ottaa selvää minkä kanssa raejuusto yleensä ihmisille maistuu, ja päätin itsekin maistaa.

Pari päivää on raejuustopurkki jääkaapissa odotellut että uskallan, nyt odottelen ruoan valmistumista ja pahimpaan nälkään piti jotain pientä keksiä. Raejuustoa, muutaman ananaspalan hieman tonnikalaa heitin samaan astiaan, ja rohkeasti maistelua, olen yllättynyt. En vieläkään sanoisi että TYKKÄISIN raejuustosta, mutta ei se pahaa ole. Oikein kivana väli tai iltapalana menee.. Melkein voisi tavaksi jopa ottaa. Salaatin asemasta ruoan kanssa en usko että pitäisin, mutta esimerkiksi pata tai laatikkoruoassa voisi olla hyvää ?

Viikonloppu on mennyt ihan tosi kauheaa vauhtia. Siitä huolimatta että rakas on lääkekuurilla eikä siis ollut viikonloppuna tarkoitus mitään alkoholipitoista ottaa, mutta oli synttäreitä ja mies useaan otteeseen oikein pyysi että jos mulle haettas vähäsen, vaikkei mies itse voikaan ottaa. Hieman otettiin synttärikalun kanssa ja sit siirryttiin katsomaan Hifk-Lukko peliä. Oli mukavaa. Pelin jälkeen ehdittiin vielä jokuseksi hetkeksi muiden poikien luo vaihtamaan kuulumisia, ja pikkusen tyttöjuorujakin. Kaikenkaikkiaan yllättävän onnistunut viikonloppu.

Vaikkakin musta oisi oikeasti kiva viikonloppunakin nukkua riittävästi ettei tarttisi heti aamusta kiukuttaa...

Viime yönä uni tullut vasta joskus 5 jälkeen ja jo 8-9 paikkeilla herännyt, eikä uni enää oikein tullut takasin..

Mun unirytmi on kääntyny ihan ympäri melkei. Ja unettaisi ihan koko ajan. Eilen pikkusen piristyin siinä vaiheessa kun pakotin itseni liikkumaan keskustaan... Mutta oli sitä kyl tosi väsynyt kun tuli takas kotiin, ja silti venyi nukkumaanmeno tosi myöhäseks ja tänäänKIN herännyt 12 paikkeil.

Eilen illalla / yöllä mietin muutaman hetken että pitäisiköhän toistaseks kumminkin jättää se arvonta pitämättä... Ensinkin nuo poislähtevät päällisin puolin on aika kamalia... Parit suht kivat kengät siinä on mutta yksistä on vetoketju rikki, ei varmaan suutarilla ihan hirveästi maksaisi korjauttaminen mutta onko kauheasti järkeä rikkinäistä arpoa ? Toisekseen en halua olla niitä bloggaajia joka lukijoita kiinnostaa vaan silloin kun lukija itse jotain hyötyy tai ehkä hyötyy... Muutamalta tuttavalta aina välil tietyist blogeist jois silloi tällöi aika usein on esim arvontoja, kilpailuja yms, kuullut että pitäisiköhän liittyä lukijaksi vaikkei muuten kiinnostaisi lukea... Ihan vaan tavaroiden takia ...

Ihan tosi, ei näin ! Myönnän sen että itse olen aikamoinen materialisti, ilahdun tottakai jos esim kilpailun tai arvonnan voittajien yhteydessä näkyy oma nimimerkkini tai nimeni, mutta en mä blogeja esim sen takia seuraa että jotain hyötyisin :D Jolloin minunkaan blogi ei tuu olemaan sellainen että siitä voisi materiallisesti hyötyä. Sanallisesti ja kommentein ehkä mutta joo.. ei siinä, jokaisella asenteensa, mutta rupesi niin naurattamaan, ärsyttämään, huvittamaan taijotakin tuo asenne että melkein siinä päätin että ehkä mä en arvontaa heitä. Ehkä mä jakelen noi jaettavat jollain toisella tapaa. Se joka ostaa mulle menopaluun Kotkaan, saa kaikki noi ylimääräiset jotka odottelee läpikäymistä edelleen. ... no ei, ei oikeasti.

En ihan tiedä mun ajatuksista. Tuntuu että pää painaisi niin kauheasti ettei jaksaisi ajatella mitään.

Tukkaprojekti on tosi rajusti kesken vielä, varmaan ainakin pari poistoa pitää viel vetää kunhan tukka vähän ensin lepäilee, ja sit odottelua et väriä tulee postis... Vai vetäskö vihreäl sil välil ? Jos ois vapun taas vihreä ?

Mun kipeä nilkka aristelee taas... Siis just SE kipeä nilkka. Oon kyllä eilen kävellyt jonkin verran ja rasittanut nilkkaa muutenkin normaalia enenpi mutta jo pelkästään sängystä nouseminen sattui... Koko nuoruuteni olen jalkojeni takia juossut kuvauksissa, terkkareilla, lääkäreillä etten millään tahtos aloittaa sitä samaa rumbaa taas uudestaan.

Haluan viel tuolta yhest paikkaa vastausta että tiiän voinko soittaa entiselle työpaikalleni.... Tarkoittaisi taas sit sitä että oisin taas kesän töissä, mahdollisesti ilman vapaapäiviä, siel kesähessujen keskellä... Mutta tavallaan en kyl oikeasti osaa VAAN OLLA, tekemättä mitään. Töissä on kivaa. Mut oisin mieluummin talvikaudet töissä, ja kesäl ku kaikki muut on vapail, tekemäs kaikkee kivaa.

Laiskapäivä, laiska päivä, Laiska päivä, Laiska Päivä .... Laiska päivää !

Oisi unettanut tänään tosi myöhään. Pakotin itseni nousemaan 13 paikkeilla jotta yöllä taas uni maistuu.

Kiitän kovasti kirjasuosituksistanne, laitan ehdottomasti asiaan liittyen päivitystä kunhan saan itseni raahattua joku päivä mielellää vaik tällä viikolla kirjastoon. Aamulla luin kesken eräisen kirjani loppuun, ja kirjastokäyntiä ootellessa pitäisi kai sitten lukea joku tuosta hyllystä jonka on jo lukenut, muttei useaan otteeseen.. Ei tuu olee helppo päätös.

Aloitin eilen tukkaoperaation... Onkohan se oikeasti tää kevät kun tahtoo saada isoja muutoksia itsessään aikaan ? Bussissa joku päivä mietin että tekisi mieli vetästä tukkaa ihan lyhyeks, tai jotain muuta isompaa muutosta. Päädyin väreihin kun muistin että mullahan on kylppärissä vihreä väri käyttöä odottamassa, ja pinkki oisi postissa joku päivä tulossa. Eli värinpoisto-operaatiota. Tällä hetkellä ihan vain otsista vetelen vaaleaksi, mahdollisesti ehkä jos sitten jaksan vielä kun otsis on valmis, niin voisi raitoja vedellä ja kun on koko pää valmis, viimeistelen väreillä. Vaalea ei mulle erityisen hyvin käy, mutta tykkään kun tukassa on hiukkasen väriä. Btw, tahon vielä sinisen värin ja vihreät ja pinkit lisäkkeet.

Mun matkakuume senkun nousee vaan. Tekisi mieli vielä tuo muru jonnekin synttäripäivänään, toukokuussa. Ja haluaisin että lähtö on ylläri... En tiedä saanko järkättyä, mutta oisi aivan loistavaa.

you make me feel like i'm living a teenage dream

no menihän se viikonloppu. meinasin pikkasen perjantain jo tuskastuu kunnei oikei ollut mitään, eikä tavallaan oisi itse jaksanut liikkua, kerranki ois tehnyt mieli olla itsekäs ja laittaa ihmisii liikkuu sinne missä MINÄ tahtosin olla. Koska semmoista ideaa ei kannattanut edes ajatella, päädyin itse sitten kuitenkin liikkumaan murulle päin jälleen.

Olen 'kuihtunut' taas tavallaan aika paljon, joten vähän övereiks tuppas menee... Mutta oli hauskaa kumminkin. Ison osan iltaa vietin lähellä, joka helpotti paljolti kiukkuun joka viikolla oli ehtinyt tiukan otteen musta saada.

Mun on pakko tehdä pieni paljastus nyt teille. En oo ikinä tehnyt kulmilleni mitään... Ei ole ikinä ollut 'tarve' ... Suht siistit kulmat mulla on luonnostaan ja koska muutoinkin olen niin vaalea, nin eipä ne kauheasti millää tapaa ole koskaan häirinnyt. Perjantai tosiaan meinasi kiukku valtaa tosi isosti.... Purkasin kiukkua, sen sijaan että oisin jotain terävää hakenut, nyppimällä hieman, ja hetki sitten kotiin tultuani sain jotenkin innon jatkaa. ( kuva yllä, en näköjään nyt tänään taas osaa mitään ! ) Ja pakko sanoa että oon kyllä aika tyytyväinen ehkä. Eipä tuost kuvast ehkä kauheasti erota mutta saa nyt kelvata paremman puuttees.

Huomisen voisi taas melkeen skipata, en tykkää.

Melkein ehk harmittas etten kaupasta hakenut sitä värinpoistoa kotiin tulles... Jos huomen nyt sit vaik hakis... Ois vaa tän illan voinu itsellee pyhittää.

suositelkaa loistavia kirjoja ?

Ensin ehtii tohon tottuu että kevät todella oisi tulossa, ollaa plussan puolella ihan reilusti, aurinko lämmittää oikeasti ja tiet alkaa olla sulaneita. Nyt ollaan takasin miinuksen puolella, ei voi olla totta ! Mä tahon kevään, kesän.

Tää viikko on mennyt ihan oleillessa. Hoivatessa sairasta rakasta, ihan vaan kuluttaessa aikaa. En ole maanantain lenkin jälkeen tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin hakenut toiselle kaupasta mehukeittoa ja jäätelöä ja ollut vieressä kuulostelemassa mihin suuntaan tauti etenee. Eilen tulin takasin kotiin, jottei ihan täältä vieraantuis, ja olihan tuo karvanenkin pikkuse kaivannut. Hauska tulla kotiin kun iloisesti maukuen juoksee ovelle selkeästi sanomaan moit, ja loppuilta täytyy saada viettää kainalossa. Jos makuultee luen, tulee päälle makaamaan, jos istun koneella, tulee vähintään ihan jalkaan kiinni makaamaan, jollei syliin asti, ja kaaaaaaaaaaaaaauhean kova kehräys jos vähän jutteleekin. Kiva tuntee olonsa aina välillä kaivatuks <3>

Erehdyin eilen kaivamaan valokuva-albumin, selaamaan sen kun etsin yhtä tiettyä kuvaa. Virhe, sillä albumissa on monet kuvat reissuista. Aivan järkky matkakuume oisi jonnekin. Kotkaan nyt aina haluaa, mutta ihan tavallaan muuallekin. Meinasin tosissani alkaa kiukkumaan kun löysin tukholma-risteilyn minne oisin tahtonut mutta kaikki matkaseura jonka mukaan oisin tahtonut, oli rahatonta tai pakko olla koulussa-väkeä. Ihan mun tuuria.

Vähän kauhulla oottelen sainko itseni sairastutettua hoivaamalla... Eilen oli kotiin tullessa jotenkin niiiiiin voimaton ja jossain vaiheessa kuumeinenkin olo että en ihmettelisi jos oisin taudin ottanut mukanani, mutta kuumetta tarkkaillessa se ei ( no oikeasti / 'oikeasti' ) noussut edes lämmön puolelle vaikka taas hyppelikin eestaas ( mut toisaalta mulla on TOSI alhainen normaalilämpö ni missä silloi menee lämmön raja ) Ja päänsärkykin jossain vaiheessa ihan unohtui, huomasin vain että hei, enää ei särje. Ja unen saanti venyi turhan myöhäks. Et ehkä vain kuvittelin.

Kuitenkin tämän päivän voisi tavallaan hyvällä omatunnolla ihan vaan olla rehkimättä kummemmin, paitsi jos tulee niin tylsää että on pakko päästä liikkumaan, tai jos tulee tarjous parempaa tekemistä niin että huvittaa ennemmin lähteä ku jäädä.... Mutta lähinnä hyvällä omatunnolla 'pakkolenkit' jättää tältä päivältä väliin.

Mulla alkaa pian loppuu lukemiset kesken. Oma kirjahylly on niin koluttu läpi moneen kertaan, että vaikka omaan hyviä kirjoja, niitä ei ole kiva lukea niin että ennen lukemista tietää mitä tapahtuu, eli ilmeisesti oisi käytävä katsahtamassa tuo kirjasto, mutta toisaalta mulla ei ole mitään havaintoa mitä lukemista lähtisin sieltä hakemaan, nyt saisi kommentoida jotain LOISTAVIA teoksia, jotain mikä on mullistanut SUN elämän, tai jäänyt, eikun PINTTYNYT sun päähän hyvänä lukukokemuksena. Senverran rajaan että dekkareita, jännäreitä en lue. Fantasiaa en ole moniin aikoihin lukenut ja aloittaminen/innostuminen voi olla hidasta, mutta senverran kyllä pikkasen joskus lukenut että tykkään kyllä kun pääsen vauhtiin. Pottereita ( esim ) en ole lukenut, enkä aiokaan, elkää mielellä muutenkaan kirjaSARJOJA nyt vielä ainakaan suositelko, ettei mulla kirjan luettua tule himoa ostaa koko sarjaa sillä nyt ei ole oikeasti varaa kirjoja ostaa :DD

koska must tuntuu turhalta kirjoittaa.

kuvia, koti

voiii vitt.

meinasin ensin etten koko aiheesta puhu sanaakaan ääneen. niin kauan kun sen pidän vaan pääni sisällä, sitä ei ole. mutta ehkä mun pitää vähän purkaa. jos se vaikka hellittäs sillä edes hetkeksi. eipä oo näin pahana ollukaan tosi moneen vuoteen ollenkaan. aikasemmin muistan olleen useammin tai pahempia...

se on selkeästi kevään lähestyminen ja helsinki mikä tämän tekee. mua ei ole pitkiin aikoihin kiukuttanut tällein. kumpa olisin lapsi ja kiukuttamiseen vielä auttaisi jalan polkeminen ja kiukkuuminen ( ei sillä että tahtonsa silläkään periksi aina oisi saanut, mutta sillä että se kiukutteleminen helpotti omaa oloa ), nyt tämä kiukutus ei mene millään ohi. yleensä viimeistään kupillisella kuumaa kaakaota on saanut itsensä pikkasen rauhoitettua, mutta kaakao on juotu ja edelleen kiukuttaa.


eilis iltana havahduin taas siihen tunteeseen että tuntuu että multa puuttuisi jotain... no niinhän multa puuttuu... mutta mutta.. sen ajatuksen sain työnnettyä syrjemmäksi ja tämä aamu on alkanut melkein hyvin, väsymyksestä huolimatta. mutta sitten iski kiukku takasin eikä näköjään ole menossa pois.


aina suunnilleen sama vuoden aika kun tuo aloittaa. mä en ole onnellinen täällä. mä en voi hyvin täällä. helsinki vaan ei ole mun paikka. ikinä ei ole ollut, enkä usko että ikinä tulee olemaan.


tekisi niin hyvää päästä edes jonnekin korpeen.


laitoin hetki sitten tuttavalle postia että innostaisiko häntä keväänmyötä tehdä autoreissua kotkaan, ruokapalkalla. toivon että sain niin houkuttelevasti viestini muotoiltua että k.o. ihminen innostuisi yhtä paljon kuin minä siitä jos sieltä tulee vastauksena että mennään vain, kerro koska haluat lähteä.


mun tekisi mieli kaivaa mun valokuva-albumit tosta vierestä, keittää lisää kaakaota ja uppoutua kotkakuviin. mutta en tee sitä, tiedän että kuvia selatessa ikävä vaan kasvaa... ja mä luulen että niin isoa ikävää en kestä ihan juuri nyt.


pojat tekee viikonloppuna laivareissun ja mun on pakko myöntää että olen aika kateellinen. iloinen toki heidän puolestaan, pääsevät ihan poika-aikaa viettämään, mutta kateellinen sen takia että joku tuollainen reissu henk koht itseäni ajatellen tekisi niiiin hyvää.

... tää ikävä perhana syö mut.

soitellen sotaan vaan marssin ja laulan.

mikä ihme siinä on että herään aina puhelimeen, ei siihen että se herättäisi, vaan siihen että joku soittaa 7-8 välillä aamulla. ei siinä että herääminen haittaisi, kyllähän sitä itsensä hereille saa ihan mihin tahansa aikaan kun tarpeeksi yrittää, mutta se että on pakko sitten odottella että soittaja tulee, muttei kuitenkaan osaa sanoa mihin aikaan tulee muuta kuin pyöreästi että ehkä joskus viimeistään iltapäivällä.


nyt sitten odottelen että tulisi että sen jälkeen pääsisin pienet päikkärit ottaa ( tuskin kuitenkaan, melko varma olen että väsymys ehtii mennä ohi viimestään sitten kun ovi käy ja voisin nukkua )


edit.// no kävivät tuossa, karvaherra ois mielellään lähtenyt rappuun seikkailee. tekeekö väsymys vai tuliko taas jostain muutenvain ällötys että pitää ällötys saada pois ennenkui yrittää nukkua lisää.

on siis kevät.....

Mul on välillä aika isoo osaa mun menneisyydessä ikävä. Juuri hetki sitten mietin menneisyyttäni hymyillen, tavallaan kiitollisena siitä mitä kaikkea on saanut kokea ja miten ihania ihmisiä mun elämässä on ollut. Ajatus jumittui yhteen tiettyyn tyttöön. Tavallaan ei voi sanoa että oltaisi ikinä tunnettu, mutta tavallaan olen varma että meidän välillä oli joku erikoinen side. Kaverihan tavallaan tämä tyttö aina oli, ja kyllä tavallaan vieläkin voisi sanoa että on, ikinä mitään sellaista ei ole tapahtunut että ei olisi, mutta tavallaan tällaiset ystävyyssuhteet on teininä ollut helpompia.


Oon monia vuosia ihaillut tätä tyttöä. En taida osata selittää. Mutta tosi kauan tää tyttö oli mun ajatuksissa melkein tärkeämpi kuin silloinen rakas.. Tavallaan, jotenkin.


Mutta mikä iso osa mun menneisyydestä on tähän päivään ihan kauheasti muuttunut, on ettei ole sitä säännöllistä kaupunkien välillä reissaamista... Mistä mul riitti rahat juosta moneen kertaan kuukaudessa ? Okei, en maksanut aikuisen hintaa vielä silloinkaan kun olisi pitänyt, melkein vuoden olen tällain onnistunut kulkemaan, mutta siltikin. No, silloin ei ollut ikää juosta baareissa ( enhän mä edelleenkään kamalasti juokse ), toisinaan tuntuu että silloin kuitenkin oltaisi juotu useammin, en osaa sanoa. Tai oliko sit vaan pitempiä putkia kerralla ? Vanhemmiltani en juomia varten ikinä pyytänyt rahaa, ja pari kertaa myöskin vaan matkoihin.... Mihin mun rahat nykyisin menee ?


No okei, kenkiin aika iso osa, ja kyllähän tuo karvanen myöskin oman osansa syö. Ja tavallaan varmaan myös sekin että itse lataan lippuni, ja hinnat nousee joka vuosi. Ehkä säännöllinen tukan värjäys myöskin loppuenlopuksi aika paljon syö ?


Kaikesta kamalasta huolimatta mulla on ollut aiivan ihana nuoruus. Tavallaan aivan ihana teini-ikä kokonaisuudessaan. Tavallaan mun lähellä on ollut tosi rakkaita, ihania ihmisiä, joista en vain ole osannut pitää kiinni, suuri osa heistä on jäänyt menneeseen. Mutta tämä yksi tyttö on aina kuitenkin pysynyt.


Kevät saa mun pään sekaisin. Aivan sekaisin.


Matkakuume olisi, haluan käydä halaamassa lähes kaikkia mun menneisyydessä tärkeitä ihmisiä, näitä tärkeitä joiden kanssa välit eivät ole hajonneet riitaan, tai näitä joiden kanssa välit edelleen jotenkin on. Käydä korvaan kuiskaamassa että rakastan.


Mua harmittaa että niin suuri osa mun nuoruudesta on mennyt suremiseen, siihen että juuri kun olen edellisestä toipunut, on matto uudelleen vedetty pois jalkojen alta, ja taas mun on täytynyt opetella seisomaan, ja pienin harjoitusaskelin opetella uudelleen kävelemään.


Juuri nyt haluan napata tuon kahvini tuosta vierestä termariin, matkata Kotkaan, Mun aidalle istumaan, kuuntelemaan Sonataa ja vähän gunnareita, nauttimaan tuosta auringosta, ja halata siellä ollessa jokaista hymyilevää ihmistä. Ja ennen paluuta kotiin, käydä sapokassa vielä syömässä jäätelötuutti. Istumassa siellä ihanalla valkoisella penkillä jossa olen joka kerta kokenut itseni niin rakastetuksi. Ihan itsekseni, yksin jotta voin imeä itseni rauhassa täyteen Kotkaa, kevättä, hyvää oloa. Nauttia jokaisesta Kotkahenkäyksestä ja istua bussissa koko matka silmät kiinni kuunnellen Paid in fullia, My landia ja Out in the fieldsiä ja hymyillä sitä samaa hyvää oloa joka muhun aina Kotkassa iskee.

Unet alkaa taas olla aivan sekopäisiä. Tällä hetkellä hauskoja / hyviä sekopäisiä kuitenkin vielä. Siis nyt taas hetkeksi loppunut tappelu ja riitely-unet. Tänään on taas hieman keskustassa taas juostu, itse muutenvaan lähdin seuraksi pyörimään. Tällä kertaa kahvin, kaakaon ja nuudelipaketin lisäksi en ostanut muuta. Kahvi oli pakollinen sillä muuten en huomen aamulla saisi kahvia. Kaakao puoliksi sillä olen hätävarakaakaoni juottanut kahvi/peli/ruokavieraille ! Ja toinen puoli, kaakaota on aina hyvä olla olemassa. Nuudelit ovat hyviä hätävarailtapaloja jos on heikosti syönyt päivällä ruokaa ja illalla tarvitsee vielä jotain lämmintä saada syötyä, ja kun leipää ei jaksa aina pupeltaa.

Mun lämpö on pomppinut tosi omituisesti nyt usean päivän ajan, ja hyvin luultavasti suureksi osaksi siksi olen monia päiviä ollut aivan puhki. Omituisinta tuon lämmön pomppimisessa on se että se pomppii aivan liian alhaalta hieman koholle, ei ihan täysin kuumeeseen asti ja sitten muutaman hetken päästä takasin alalämmön puolelle. Iskis nyt vaikka sitten jonkin kunnon flunssan että menis pois kokonaan, kun koko alkuvuoden tehnyt tuloaan muttei ole ehtinyt iskeä.

Tajusin tänään että pian on pääsiäinen, kylläpäs aletaan olla aika rutkasti keväässä !! Ja viikonloppuna tajusin että vappuunkin vaan puolitoista kuukautta enää. Tule ihana kesä tule <3 Kesän tulo tosin saa mut todella kaipaamaan matkustelua. Nyt taitaa tänä vuonna reilusti vähemmän matkustelubudjettia olla kuin viime kesänä. Jos nyt yhden kaupunkireissun ja yhden laivareissun saisi tehtyä, oisin ihan tyytyväinen. Edes vähäsen.

Nyt alkaa kyllä kurkkukin tuntua siltä että jos vaikka teetä keittelisi ja painuisi kirjan pariin. Jos vaik uni tulis edes joku ilta hieman aikasemmin.

voiko mun viikonloppu olla oikeasti näin onnistunut vaikka jo lauantaissa ollaan ?

Löysin kahdet edulliset kengät kun kävin perjantaina viel sit uudelleen pyörii että tahdon tahdon tahdon jotki kivat uudet kengät. toiset kuvassa, ja toiset ( myös ) löytyy tuolta materiablogista. kenkämetsästyksen jälkeen törmäsin ystävän kanssa, pikkasen pyörähdettiin vielä kampissa, jossa oli 50% alennus kaikista zombiekorkkareista niin tottakai sellaiset siis noiden lisäksi lähti mukaan.

hetkemme kierreltyä tultiin mun luo sulattaa possut, pelaamaan muutama scrabble ja minä korkkaamaan se kauan odotettu kuohari. yllätyksekseni kuohari loi sellaiset fiilikset että loppuillaksi piti poikien mukaan lähteä vähän vielä baariin istumaan. paras ilta kyllä vähään aikaan oli. oli tosi kivaa, kaikilla kerrankin onnistuneesti.

itseni tuntien minulle ei edelleenkään ikinä tule darraa, vaikka kohtalaisen päissään sitä eilenkin oli, ja ajoissa oon jo herännyt taas tänäänkin ja pakottanut itseni pikkaisen viel väkisin nukkuu, kunnes 11 paikkeilla päätin että viim 13 aikaan suuntaan kotiin. pääsen kotiovesta sisään niin samalla energialla vielä riehuin pyykit ja tiskit puhtaiksi, uudet petivaatteet sänkyyn ja tulipa lattiat pestyä samalla kun pojan hiekkalaatikon siivosi. nyt olen kahvini kahden dominon kanssa ansainnut, ja muutaman hetken päästä voisi vaikka alkaa elokuvaa pähkäilee.

vetäsin n 6km lenkin kun piti päästä vähän tuulettumaan. tuolla suht rauhallisesti liukastellen matkaan meni n 45min ehkä melkeenpä. pukemiset ehkä viel verotti tosta n 10min laskettuna rappuset mukaan. harmittaa että poikkesin tieltä niin reitin paikantaminen tällain jälkeenpäin on vaikeaa. 6km kertyi siitä mitä sain reittioppaaseen kirjoitettua, mutta se ilmeisesti näyttää suorimmat reitit, ja voi olla että itse olen kiertänyt tai oikonut jostain.


tarkoitus lähinnä oli käydä pieni kävely ja sit kauppaan. kotiin päin suunnatessa iski pienoinen piheys ehkä ja jano että päätin etten tarvitse kaupasta mitään.. niinkuin ihan oikeasti en tarvitsekaan. maitoa on vielä, ruoka ei vielä päiviin lopu kesken.


nyt vihdoin sitä juotavaa !

sain vihdoin ostettua kotiini kasveja ( luetaan että uskalsin viimein ostaa ) kun on paremmin tasotilaa ja kun tarvitsee vain yhtä karvaista käskeä olla niitä syömättä.

vaakakin oli pakko-ostos. ja pitkästä aikaan, ehkä n vuoteen ? kävin vaa'alla, eikä se niin kauheita  lukemia näyttänytkään. enpä missään bikinikunnossa ole, mutta oisi voinut kyllä näyttää kamalampiakin lukemia.

mun hyllyssä on kaikki mun aarteet. lehdet, sarjaboksit, toisella puolella cd-levyt ja kirjat. valokuvassa minä ja siskoni ehkä n vuonna 1990

kis <3

ikeasta lähdettiin hakemaan peiliä, ja mukaan tarttuikin kuitenkin sitten vaan pöytävalaisin, pari energiasäästölamppua ja henkareita. peili olikin niin huonosti pakattu ettei kävellen uskaltanut mukaan napata :<

sain laitettua verhot. ( tai oikeasti tuo toinen oli jo aikasemmin, mutta kissa sen oli puoliksi repinyt alas.... ja nyt kun alla on sohva, eikä taloustikkaat, ylettää helpommin ja on vakaampi laittaa ni sainpa myös toisen laitettua )

tuskinpa kovin paljoa verhokangas sohvaa suojaa ? eipä ainakaan kissan karvat niin kauhean pahasti sohvaan tartu, vaikkei muuten kynsiltä suojaisi.

väsyttää. ollaan tänään jo 9 jälkeen lähdetty ikeaan. tarkoituksena tosiaan että oisi mulle haettu peili ja henkareita. henkareita saatiin hetki etsiä mutta peili löytyi suht helposti, sieltä vaan hyllypaikkaa muistiin ylös.

melkein oltiin jo alas suuntaamassa, kunnes silmiin osui kiva pöytävalaisin joka sopii mun kotiin aivan täydellisesti ni siitä huolimatta ettei muuta ollut tarkoitus ostaa, se lähti mukaan... ja siihen toki lamppuja.

löydettiin peilin paikkakin suht helpolla, mutta hetken tutkailun jälkeen päätin että en kyllä sitä saa kävellen ehjänä ( ainakaan tennarit jalassa tuolla peilijäällä</3 ) kotiin asti, joten tilaan sen netistä sitten kotiin päästyäni.

mukava oli tulla kotiin, mun kasveja ei olla tapettu vaikka herran armoilla yön olivatkin<3 ja muutenkin on herra tällä kertaa nätisti ollut. sohvaan vaan jäänyt nukkumajälki, ilmeisesti koko yö siinä näppärästi mennyt.

sain henkarivaatteet järkättyä roikkumaan ja käynnistän koneen, klik klik ikean sivuille, ja vittu sitä peiliä ei saa nettikaupasta !! 


noh, pienoinen veeetutus tuohon sitten, mutta pyykkiä pesukoneeseen ja kahvia tippumaan ni eiköhän tuokin iltaan mennessä ole unohdettu.

sain sohvan ja sohvapöydän <3


enää puuttuu tv ja tv-taso (:

my week

en oikeasti paljoa syö karkkia. maanantai-iltana kuitenkin iski niin kauhea irttarihimo että tiistaipäivänä samalla kun osti ruokatarpeet, piti pikkupussi ostaa karkkia. koska mulla ei ole vielä mitään jälkkärikulhoja tms, sai tuo tuommoinen muovinen shamppislasi ajaa karkkikulho aseman. siitä tuli niin hauskan näköinen että oli pakko räps.

maanantaina paistoi aurinko
 

tiistaina paistoi aurinko vielä enemmän.
 

tääkin on tiistailta.
 

jalat tahtoivat kivoihin kenkiin. en tykkää talvesta siksikään ettei pääse käyttämään kivoja kenkiä. tepsuttelen sitten kivoissa kengissä sisätiloissa silloin kun jalat tahtovat päästä kivoihin kenkiin. nämä ja seuraavat taitaavat ehkä olla mun lemppareita.
 

ylemmästä ihan varma en ole, mutta näistä kyllä. aivan ehdottomat lempparit, jotka oli pakko saada heti kun näihin törmäsi... vaikka se sitten tarkoitti niukemmin syömistä.

sain lipaston. mulla ei aikasemmassa 'kodissa' viherkasvit säilyneet kauaa hengissä kun kissat tai nimeltä mainitsematon onnistui ne tappamaan. eikä aikasemmassa 'kodissa' paljoa tämmöistä tasotilaa ollut jossa viherkasveja olisi ollut turvallista pitää. kun tämä saatiin kannettua ylös asti, päätin että tähän tahdon muutaman viherkasvin, ja ikkunalaudalta heittelen pankit ja muutaman kynttilän tähän niin herralla on enenpi tilaa ikkunalaudalla.
 

oon ehkä vähän nolo mutta kiroileva siili on aika loistava. paljolti niinkuin minä. helsingin uutisissa näitä on näköjään edelleen ( en oisi tiennyt jollen olisi ajan kuluksi tänään kyseistä lehteä selaillut ). muistin että olen näitä leikellyt aikasemmin talteen, ja nyt ne löysivät uuden osoitteensa vessan ovesta ja eteisen seinästä.
 

väsynyt pieni <3
 

kiitos more to love (: 

päivän asu. (: 

ostin tiistaina poitsulle ihan ihkaoman uuden puun kun vanhan räjähtäneen herrojen yhteisen jätin itään.
 

oon ollut koko eilisen päivän ja tämän aamun niin huonolla tuulella että nyt hemmottelen itseäni hyvällä ruoalla, jollain kivalla hömpällä, ja illaksi jos jaksaisi, voisi hakea ihan pari tölkkiä jotain hyvää, tai sitten pärjätä jäätelöllä ja vadelma-mustikka-pussilla.

no perhana loppuun tulee sit kuitenkin nuo tekstit joiden siel ei kuuluis olla. sähläsin näköjää ja laitoin tuon version josta niitä en poistanut. mut elkää välittäkö (: ja on leikattu tarkotuksella pikkusen kesken :D olin väsynyt niin rupesi niin paljon puhe takkuilee enkä muutenkaa enää oikein osannut olla.

herrakin on todella kotiutunut

ei se paksu ole, sillä on vaan paljon karvaa <3

uni tuli kesken lankaleikkien.
 

uusi puu piti koeajaa.
 

ja siitä tuli heti 5min tutustumisen jälkeen kämpän paras paikka.
 

sitte taas odottelua, jänskäämistä.

http://www.kotikokki.net/kayttajat/johQ/

vihdoin sain aikaiseksi. elikkä, ettei tarvitse blogeihin alkaa reseptei kokoomaan, heittelen niitä tuonne. (:

näistä tuli booli.

jälkkäriksi karamellisoiduilla hedelmillä täytettyjä creppejä ja vaniljajäätelöä. 

pienen kasan sai paistaa, ja melkein viel ajattelin että pitäisiköhän paistaa lisää ettei varmasti lopu kesken. 

odottelevat jääkaapissa seuraavaan päivään että samalla kun kahvit keittää, voi heittää vuoan uuniin. 

keittiö puunattiin melkein lattiasta kattoon ja järjestystä mietittiin tarkkaan ja moneen kertaan. 

pelasin aikaa sillä että tein edellisenä päivänä kaiken mikä oli mahdollista, jotta THE-päivään jäi mahdollisimman vähän juoksemista. 

suolasena tarjoilin coctailtikkuja. tein 2 eri versiota, tässä oma suosikkini. kanapullia, punaista paprikaa, viinirypäleitä, brie-juustoa

ja vähän tavallisempana vaihtoehtona, loistava tosin tämäkin. lihapullia, sipulia, tomaattia ja edam-juustoa. 

tein alkoholittoman boolin vadelmavissystä, metsämarjamehusta, jäisistä vadelmoista ja pensasmustikoista, ja PALJON jäitä, jolloin booli oli parhaillaan lähes kokonaan jäähilettä <3 

snoopy toimi mun vieraskirjana. 

kippistettiin kyllä myös vieraiden kanssa ! mutta koska kaikki kippisti, ei siitä saatu kuvaa. vieraiden kanssa kippistettiin kuohuvalla punaisella, joka yllättäen ei-viinin-ystäviltä sai kehuja myöskin ! kun vieraat lähti, kippistettiin tuon puoliskoni ja sisareni kanssa vielä uudelleen seuraavalla kuohuvalla. tämä pullo oli mulle ihan täysin uusi tuttavuus, mutta koska tästä oli niin paljon hyvää kuullut, ja tuo pullo on aivan loistava, tarttui tämä alkosta mukaani toiseksi pulloksi ( alunperin sillä ettei 1 pullo olisi riittänyt sille ihmismäärälle jonka tarkotus oli tulla, mutta koska ihmisiä tulikin vähemmän, 1 pullo riitti, saatiin hyvin kolmistaan tyhjennettyä tämä )

itse tykkäsin kovasti. makeaa, ei ihan kauhean paljon kuohuvaa, hedelmäistä. ehdottomasti ostan useamminkin.

sisko. 

rakas <3 

ja me kolme. ( näköjään kolmas skumppa avattu... :D )

kyllä pikkasen, niinkuin joka kerta aina, harmitti ettei omasta asusta, kokonaisuudesta ihan kovin montaa kuvaa kertynyt, eikä julkaisukelpoisia kuvia kertynyt muusta porukasta. mutta, päädyin kolmos asuun, ja heti alkumetreillä meinas iskeä valinta ongelmia, luulin että mun ripsiliima on loppunut ja meikkaamisen kanssa tuli kamala kiire, tukka piti viime minuuteilla laittaa kiireessä yms. tuntui että itseään laittaessa oli aivan turhaa laskeskella aikataulu siten että tekee edellisenä päivänä mahdollisimman paljon että seuraava menee rennommin ja saa panostaa itseensä.


kuitenkin alkuongelmista huolimatta olin loppuillan tyytyväinen peiliin, ja vähäisistä kuvista päätellen peili ei valehdellut, lopputuloksessa ei pahasti näy kiire ja nopea laittaminen.


ilta oli kaikenkaikkiaan mukava vaikka ihmisiä vähäisesti tulikin. sain kauhean paljon kehuja tarjoiluistani, vaikka kaikki nämä paitsi lihapullatikut oli mulle uutta ja lähinnä kokeilua ! ( ja tavallaan ajatellen että ideoita vaan omassa päässä. toki missään nimessä en väitä että itse näitä olisin keksinyt :D mutta ilman apuja itse olen nämä keksinyt tarjoiltavaksi, ihan itse toteuttanut ja kaavaillut, ainoastaan tikkuihin sain idean kun kyselin että mitä olisi suht helppoa suolasta tarjottavaa, joka tämä oli aivan todella loistava ottaen huomioon ettei minulla ole vielä olemassa pöytää, ei pahemmin tuoleja tai muutakaan. tikut meni helposti ihmisillä kun hakivat keittiöstä boolia, ja nappasivat sormiinsa muutamat tikut siinä samalla :D )


hieman oli virhe pitää arkena, rokotti tärkeiden ihmisten määrää tavallaan, ja piti aikasemmin sanoa vieraille heipat. mutta tavallaan oli kiva että ihmisiä oli n 10, ja päästiin ajoissa rauhoittumaan ihan omalla porukalla, vaikka nukkumaanmeno venyikin ihan liian myöhäiseksi.